Kurdit ja me

Presidentti Trumpin törkeän kiittämätön suhtautuminen Syyrian kurdeja kohtaan Turkin saadessa luvan hyökätä heidän kimppuunsa on suututtanut monia länsimaalaisia, olemmehan me oppineet viime vuosina arvostamaan kurdien tehokkuutta esimerkiksi väkivaltaisten jihadistien kuriin saattamisessa ja kristittyjen jesidien pelastamisessa ISISin kynsistä. Vielä enemmän ihmisiä on pelästyttänyt Turkin presidentin Recep Tayib Erdoganin uhkaus 3,6 miljoonan pakolaisen lähettämisestä Eurooppaan. Uhkaus palauttaa mieliin neljän vuoden takaisen ajan, jolloin Eurooppaan pyrkivien määrä räjähti edellisen kerran valtaviin mittasuhteisiin. Tilanteen vaarallisuutta aiempaan verrattuna lisää se, että nyt tulijoiden mukana tulee olemaan myös jihadistien riveissä taistelukokemusta hankkineita ja monenlaisiin julmuuksiin syyllistyneitä ihmisiä.

Toistaiseksi kyse on ollut vain presidentin mahtipontisesta uhkauksesta, joka ei tule toteutumaan esitetyissä mittasuhteissa. Toisaalta kiistaton tosiasia on, että Lähi-idässä käytävät sodat ovat ajaneet pois kodeistaan valtavia ihmismääriä. Näin tapahtuu jatkossakin taistelujen riehuessa esimerkiksi Jemenissä ja niiden nyt alettua aiemmin rauhallisina pysyneillä kurdien asuma-alueilla. Vaikka taistelutoiminta on vähentynyt oleellisesti isossa osassa Syyriaa al Assadin hallinnon saavutettua voiton vastustajistaan, ei alueiden entisillä asukkailla ole juurikaan mahdollisuuksia palata takaisin kotiseuduilleen. Näin siksi, että aiemmin tiiviisti asutut kaupungit ovat suureksi osaksi tuhoutuneet pommituksissa ja tykistöiskuissa. Lisäksi ehjäksi jääneen kiinteistömassan parhaat osat on luovutettu hallinnon omien suosikkien käyttöön.

Neljä vuotta sitten Eurooppaan tulijoiden määrä saatiin laskuun lähinnä sitä kautta, että käytännössä katsoen kaikki EU-maat tehostivat huomattavasti rajojensa valvontaa ja kiristivät turvapaikkakäytäntöjään. EU sopi myös nopeasti valmisteltuna hätäratkaisuna Turkille annettavasta huomattavasta taloudellisesta avusta korvaukseksi siitä, että Turkki suostui huolehtimaan sinne tulleista pakolaisista omien rajojensa sisällä sen sijaan, että heidät olisi päästetty jatkamaan kohti Eurooppaa.

Pakolaisten suuri määrä on kuitenkin muodostunut suureksi poliittiseksi ongelmaksi Turkissakin. Siksi Turkki on pyrkinyt hillitsemään uusien ihmisten tuloa Syyrian puolelta heidän alueelleen. Jos yrittäjiä on löytynyt, rajaviranomaiset ovat ampuneet heitä kovilla. Nyt Turkin johto on päättänyt ajaa Syyrian kurdit pois Turkin rajan lähellä sijaitsevilta perinteisiltä kotiseuduiltaan ja sijoittaa heidän tilalleen mahdollisimman suuren määrän Turkissa oleilevia syyrialaispakolaisia. Nämä ovat suureksi osaksi sunnilaista uskonsuuntaa kannattavia arabimuslimeja. Selvää kuitenkin on, että nyt käynnistetyt taistelutoimet satojen tuhansien ihmisten asuttamia alueita vastaan synnyttävät ison joukon uusia pakolaisia sekä syventävät eri kansanryhmien välisiä vihan tunteita. Myös jihadistit pääsevät järjestäytymään uudelleen, koska kurdien mahdollisuudet jatkaa heidän vartiointiaan käyvät hyvin rajallisiksi.

Meidän eurooppalaisten on helppo arvostella sekä Turkin sotilaallisia toimia että presidentti Trumpin niille antamaa siunausta. Liialliseen omahyväisyyteen meillä ei kuitenkaan ole varaa, sillä jättäydyimmehän me opportunistisesti seuraamaan vain katseella siinä vaiheessa kun al Assadin tyrannihallinto murskasi Venäjän ja Iranin vallankumouskaartien tuella syyrialaisten pyrkimykset maan hallinnon demokratisoimiseksi. Koska Lähi-idän kriisin juurisyihin ei ole uskallettu puuttua, myös pakolaiskriisi on jatkanut vuosi vuodelta paisumistaan. Nyt Eurooppa on jälleen heräämässä, kun häthätää rakennetut padot ovat murtumassa ja myös meidän maanosaamme suuntautuvat pakolaisvirrat ovat taas alkaneet kasvaa.

Mutta mitä Eurooppa voi tehdä? Ainakin voimme tehdä selväksi sekä Yhdysvaltojen että Turkin johdolle, ettemme hyväksy uusien taistelutoimien aloittamista kaikkien entisten jatkoksi. EU voi ilmaista selvästi tukevansa kurdien oikeutta omiin asuinalueisiinsa myös Turkin rajojen läheisyydessä. EU voi vaatia muita Syyrian kriisin osapuolia osoittamaan pidättyvyyttä uudessa tilanteessa, ja EU voi vaatia aktiivisia toimia Syyrian hallinnon uudelleenjärjestämiseksi niin, että maasta pois lähteneille avautuu tosiasiallinen mahdollisuus palata turvallisesti omille kotiseuduilleen. Niin kauan kuin tämä prosessi on kesken, Euroopan on kannettava täysimääräisesti oma vastuunsa pakolaisten vastaanottamisesta sen sijaan, että se pyrittäisiin jatkossakin sysäämään opportunistisesti toisten niskoille.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu