Maailma 20.1.2025

USA:n presidentinvaalista tulee todennäköisesti vielä tiukka kisa. Joe Bidenilla oli muutama viikko sitten selvä etumatka, joka olisi turvannut hänelle voiton useimmissa vaa’ankieliosavaltioissa ja siten enemmistön valitsijakollegion äänistä. Demokraatit eivät kuitenkaan ole kyenneet hyödyntämään tehokkaasti etulyöntiasemaansa, minkä vuoksi Donald Trump on onnistunut aggressiivisella kampanjoinnillaan hieman pienentämään ehdokkaiden välistä rakoa.

Korona on aiheuttanut poikkeustilanteen sekä kampanjoinnissa että itse äänestystapahtumassa. Venäläiset trollit antavat Trumpille sivustatukea vaalipäivään saakka. Äänestykseen liittyy paljon diskriminoivia menettelytapoja eivätkä kaikki postitse annetut äänet ennätä ajoissa perille. Ääntenlaskentaa voidaan sabotoida ja väärinkäytöksiä tapahtuu. Siksi saatamme hyvin joutua todistamaan Trumpin etenemistä toiselle virkakaudelle, vaikka hän tuskin nauttii äänestäjien enemmistön kannatusta tälläkään kertaa.

Koska tällainen mahdollisuus on reaalinen, kannattaa kysyä, miltä maailma näyttäisi Trumpin toisen virkakauden päättyessä eli vuoden 2025 tammikuussa.

Tarkastelu kannattaa aloittaa tuon ajan merkittävimmästä valtiosta. Kiina on todennäköisesti muuttunut tuolloin vielä nykyistä julmemmaksi paikaksi vähemmistökansallisuuksille, toisinajattelijoille ja kansalaisoikeuksien puolustajille. Taloudellisesti ja sotilaallisesti Kiina on kuitenkin edennyt pitkän askelen kohti maailman johtavan supervallan asemaa, ja se on kyennyt sitomaan uusia maita riippuvaisiksi itsestään. Xi Jinpingin johtamien vanhan kaartin kommunistien vallassa pysymistä on auttanut se, ettei Trumpin johtamia Yhdysvaltoja enää nähdä minään demokratian ja ihmisoikeuksien esitaistelijana. USA on kyllä pyrkinyt jarruttamaan kaikin keinoin Kiinan taloudellista ja sotilaallista nousua. Samaan aikaan Trump suhtautuu kuitenkin ihaillen lujaotteiseen kiinalaiseen kollegaansa ja haluaisi mieluusti solmia itselleen edullisia diilejä hänen kanssaan. Ihailu ei ole molemminsuuntaista, vaan Kiinan johdolle Trumpin lähentymisyritykset ovat pelkästään väline sen ajaessa omia etujaan.

USA on vuoteen 2025 tultaessa vielä maailman suurin kansantalous markkinahintaisella bruttokansantuotteella laskettuna. Maan asemia on kuitenkin heikentänyt merkittävästi perusteellinen epäonnistuminen koronakriisin hoitamisessa. Muutoinkin Trumpin hallinnon talouspolitiikka on ollut lyhytjännitteistä ja taitamatonta, ja amerikkalaiset joutuvat maksamaan kalliin hinnan kansainvälisen taloudellisen kanssakäymisen vaikeutumisesta. USA:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hallitsevat yksiviivainen Amerikka ensin-politiikka ja  johdon peittelemätön henkilökohteisten etujen tavoittelu. Nämä jättävät ilmastonmuutoksen hillintäyritysten kaltaiset isot kansainväliset kysymykset ja maan pitkäaikaisten liittolaissuhteiden vaalimisen täysin varjoonsa. Trump tulee parhaiten toimeen Putinin ja Erdoganin kaltaisten autoritaaristen johtajien kanssa, jotka osaavat käyttää hänen narsismiaan ja tietämättömyyttään Kiinan johdon tapaan taitavasti omien pyrkimystensä edistämiseen.

Trump käynnistää heti vaalivoittonsa jälkeen rajun hyökkäyksen liberalismin linnakkeina pitämiään medioita, kulttuurilaitoksia ja yliopistoja vastaan. Hän pyrkii etenkin taloudellista painostusta hyväksi käyttäen luomaan samankaltaisen illiberaalin järjestyksen Yhdysvalloissa kuin vallitsee esimerkiksi Viktor Orbanin Unkarissa ja Recep Tayib Erdoganin Turkissa. Moni epäili aluksi, voisiko moinen temppu onnistua sananvapauden tyyssijana pidetyssä Yhdysvalloissa, mutta vuoden 2024 vaaleihin valmistauduttaessa Yhdysvallat on paljon nykyistä tunkkaisempi ja ahdasmielisempi yhteiskunta. Moni liberaali media on laittanut lapun luukulle ja yksi ja toinen yliopistokin on joutunut taipumaan kompromisseihin rahoittajiensa ja oikeistopoliitikkojen painostuksen edessä.

Trumpin pääsy toiselle presidenttikaudelle helpottaa oleellisesti esimerkiksi Vladimir Putinin, Boris Johnsonin ja Jaroslaw Kaczynskin vallassapysymisen mahdollisuuksia, kun taas esimerkiksi sellaiset vapaamieliset johtajat kuin Emmanuel Macron Ranskassa ja Justin Trudeau Kanadassa joutuvat kamppailemaan tosissaan asemistaan maiden vuonna 2023 pidettävissä valtiollisissa vaaleissa. Trump tulee suhtautumaan hyvin välinpitämättömästi sekä Natoon että EU:hun, ja molemmat ajautuvat hajoamisen partaalle. Trump keskittyy suhteisiin niiden Naton ja EU:n jäsenmaiden kanssa, joiden johtajien kanssa hän kokee pääsevänsä edes jollakin tavalla samalle aaltopituudelle.

Näissä olosuhteissa on vaikea löytää sovittelijoita silloin, kun eri valtioiden yhä häikäilemättömämmäksi muuttuva omien etujen tavoittelu johtaa kansainvälisen tilanteen jännittymiseen ja akuutteihin sodan uhkiin. Trump on todennäköisesti jatkossakin haluton lähettämään Yhdysvaltojen omia joukkoja mihinkään laajamittaisiin sotilaallisiin operaatioihin, minkä muut osaavat ottaa huomioon liikkeidensä suunnittelussa. Trumpin taitamattomuus johtaa moniin vahinkoihin ja virhelaskelmiin, ja USA itse voi ajautua tahtomattaan mukaan isoihinkin konflikteihin. Siten maailmalla on täysi syy huokaista helpotuksesta, jos Trumpin toisestakin presidenttikaudesta selvitään edes suhteellisen rauhanomaisesti.

Trump itse ei pidä kahdeksaa vuotta minään presidenttiytensä ehdottomana ylärajana. Varsinkin koronan ja Venäjä-tutkintojen pilattua hänen ensimmäisen presidenttikautensa Trump katsoo olevansa oikeutettu kolmanteenkin kauteen. Toisen mahdollisen virkakautensa päättyessä 78 vuoden ikään ehtinyt Trump ei kuitenkaan välttämättä ole enää siinä vireessä, että hän haluaisi tai kykenisi jatkamaan vielä neljä vuotta eteenpäin. Sen sijaan hän tarjoaa jotakuta omaan lähipiiriinsä kuuluvaa työnsä jatkajaksi. Aiemmin valinta olisi kohdistunut itsestäänselvästi Trumpin tyttäreen Ivankaan, mutta viime aikoina tämän tähti on ollut hiipumaan päin. Lisäksi hän on vuoden 2024 presidentinvaalien aikaan 44-vuotias eli isänsä kriteerein jo turhan vanha naiseksi. Siksi ykkösvaihtoehdoksi voi nousta takuuvarmasti oikeistolainen Donald Junior. Hän olisi vuoden 2025 virkaanastujaisten aikaan 47-vuotias eli isänsä silmin katsottuna parhaassa miehen iässä.

Kaiken taustalla on tietenkin pyyteetön ajatus siitä, että vain paras on kyllin hyvää amerikkalaisille, oli kyse sitten isästä tai pojasta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu