Maailmantalouden kaksi vitsausta

Maailmantalouden kehitys kärsii tänä vuonna ja ehkä seuraavinakin raskaasti koronapandemian aiheuttamista menetyksistä.

Pakotetusta hengähdystauosta voi olla hyötyäkin, jos sen myötä riittävän moni toimija oivaltaa nykyisen kehitysmallin järjettömyyden ja ryhtyy ohjaamaan talouskehitystä jatkossa kestävämpään suuntaan. Toisaalta köyhyyden voittamisessa on vielä valtavasti töitä tehtävänä, ja niiden suorittamisessa on vaikea onnistua ilman kasvun jatkumista ainakin jossakin määrin.

Koronakriisi olisi saattanut olla vältettävissä, jos olisimme osanneet toimia järkevästi jo aiemmin. Nyt sen sijaan kriisistä ja sen hallintaan saattamisesta aiheutuvat menetykset on vain kestettävä. Oikeanlaisella politiikalla voidaan kyllä vaikuttaa paljonkin menetysten sisältöön ja mittasuhteisiin, mutta yksikään maa ei selviä kokonaan ilman vaurioita.

Koronakriisin lisäksi maailmantalouden menetyksiä syventävät yhden maan politiikkatoimet. Tarkoitan Donald Trumpin käynnistämää umpityperää kauppasotaa Kiinaa vastaan.

Kauppasodan merkityksen ymmärtämiseksi kannattaa ottaa huomioon, että yhteenlaskettuna USA:n ja Kiinan osuus maailman markkinahintaisesta kokonaistuotannosta oli viime vuonna yli kaksi viidennestä. Näiden kahden maan taloudet ovat lisäksi kehittyneet siamilaisten kaksosten tapaan erittäin riippuvaiseksi toisistaan.

USA:n näkökulmasta merkittävää on ollut se, että amerikkalaiset kotitaloudet ovat voineet kasvattaa kulutustaan edullisten kiinalaistuotteiden avulla tavallisten kansalaisten reaalipalkkojen vaatimattomasta kehityksestä huolimatta. Monet johtavista amerikkalaisista yrityksistä – kuten Apple – valmistuttavat valtaosan tuotteistaan Kiinassa, josta on tullut niille myös yhä tärkeämpi markkina. Oleellinen osa amerikkalaisten yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten eksaktien tieteiden osaajista tulee Kiinasta ja muista Aasian maista. Ja vaikka USA:n kauppa Kiinan kanssa on ollut hyvin alijäämäistä, Kiina on sijoittanut ison osan saamistaan valuuttatuloista amerikkalaisiin velkakirjoihin. Tämä on auttanut Yhdysvaltoja jatkamaan velkavetoista kasvuaan.

Kiinalle puolestaan mahdollisuus teollisuustuotteiden vientiin Yhdysvaltoihin ja muille läntisille markkinoille on ollut ylivoimaisesti tärkein kasvun moottori. Tuotannon laajentamista ovat auttaneet amerikkalaisten ja muiden läntisten yritysten investoinnit, ja läntisten yritysten kanssa harjoitetun yhteistyön avulla Kiina on saanut paljon uutta tietotaitoa. Lukuisat kiinalaisnuoret ovat lähteneet opiskelemaan yhdysvaltalaisiin yliopistoihin ja tuoneet palattuaan osaamisensa kiinalaisten yritysten käyttöön. Kiinalainen keskiluokka arvostaa länsimaisia merkkituotteita ja viihdeteollisuuden aikaansaannoksia, ja yhdysvaltalaisten metropolien tarjoamat esikuvat näkyvät selvästi myös kiinalaisissa suurkaupungeissa. Kainostelematon materialismi ja suoraviivainen make do -asenne ovat nykyisin yhteisiä piirteitä sekä amerikkalaiselle että kiinalaiselle yhteiskunnalle.

Donald Trumpin Yhdysvalloissa päällimmäiseksi on kuitenkin noussut pelko Kiinan noususta uudeksi supervallaksi ja tätä kautta USA:n tärkeimmäksi strategiseksi kilpailijaksi. Sitä täydentää Trumpin merkantilistinen halu pakottaa USA:n ja Kiinan välinen kauppa tasapainoon, ja asetelman kruunaa miehen rasistinen ylenkatse ”keltaisen rodun” edustajia kohtaan. Trumpin hallinto on saanut Kiinan vastaisilla pakotteillaan maiden välisen kaupan putoamaan kymmenillä prosenteilla jo ennen koronakriisin aiheuttamia lisämenetyksiä. Myös maiden väliset poliittiset suhteet ovat huonontuneet radikaalisti. Tämän vuoksi maansa nykyhallintoon kriittisesti suhtautuvat kiinalaiset joutuvat nyt ryhmittymään autoritaarisen kommunistijohtajansa taakse.

USA:n presidentinvaalien lähestyessä Trump arvioi kaikkia toimiaan sen mukaan, lisäävätkö vai heikentävätkö ne hänen uudelleenvalintansa mahdollisuuksia. Tämän vuoksi hän yrittää vyöryttää kaiken vastuun koronaepidemian torjunnan epäonnistumisista Kiinan niskaan. Trump on muutoinkin tiukentanut kotimaiselle yleisölle tarkoitettua Kiinan vastaista retoriikkaansa samaan aikaan kun keskusteluissa Kiinan edustajien kanssa Valkoinen talo todennäköisesti viestittää olevansa valmis pragmaattiseen yhteisesti hyväksyttävissä olevien ratkaisujen etsintään.

Valitun strategian ongelmana on kuitenkin se, että Kiinan johdon on helppo nähdä sen kaksinaamaisuus. Trumpin elämöinti ei ole myöskään Kiinan näkökulmasta mikään sivuun jätettävissä oleva pikkuseikka, sillä Kiinan johdolle ja koko maan kansalliselle itsetunnolle kasvojen säilyttäminen on vähintään yhtä tärkeä ellei tärkempikin asia kuin mahdolliset tullihelpotukset. Kasvojen säilyttämisen perusedellytys on se, että Yhdysvaltojen johto suhtautuu Kiinaan kaikilta osin tasavertaisena ja yhtäläisen kunnoituksen  ansaitsevana osapuolena. Tähän Trumpilla ei ole alkeellisimpiakaan psykologisia edellytyksiä.

Siksi umpikuja Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä syvenee ainakin niin kauan kun Trump jatkaa vielä Yhdysvaltain presidenttinä. Maat ovat ryhtyneet vähentämään nopeassa tahdissa taloudellisia siteitään, ja ennen pitkää maailma jakautuu sekä taloudellisesti että poliittisesti kylmän sodan tapaan kahdeksi vastakkaiseksi leiriksi. Tällöin menetyksiä joutuu kärsimään koko maailma. Tämä koskee myös Euroopan unionia, joka on koko ajan vastustanut uusia kaupan rajoituksia, mutta jota Yhdysvallat painostaa yhä ankarammin yhtymään sen ajamiin rangaistustoimiin Kiinaa vastaan.

Niinpä jos maailmantalouden ”normaalina” pidettävän runsaan kolmen prosentin kasvun sijasta maailmantalous supistuu tänä vuonna esimerkiksi IMF:n ennusteen mukaisesti kolmisen prosenttia tai enemmän, kuuden prosentin pudotusta ei voida panna kokonaisuudessaan pandemian piikkiin. Melko iso osuus siitä on suoraa seurausta USA:n johdon valitsemasta vahingollisesta kauppapoliittisesta linjasta. Jos kahden supervallan vastakkaisuus jää pysyväksi, seuraukset tulevat olemaan paljon koronakriisiä pitkävaikutteisempia.

Monin verroin suuremmiksi vahingot muodostuvat, jos kahden supervallan keskinäinen uhittelu etenee myös poliittiseksi ja sotilaalliseksi yhteentörmäykseksi. Niiden riski kasvaa samaa tahtia keskinäisten taloudellisten siteiden purkautumisen kanssa.

Tällaisten uhkakuvien edessä ei oikein voi olla ajattelematta sitäkin vaihtoehtoa, että koronan ulotuttua Valkoiseen taloon presidentti ja varapresidentti sairastuvat ja estyvät hoitamasta tehtäviään. Tuolloin presidentin tehtävien hoito siirtyisi edustajainhuoneen puheenjohtajalle – Nancy Pelosille -, joka saattaisi ryhtyä ohjaamaan USA:n ja Kiinan välisiä taloudellisia suhteita järkevämpiin suuntiin. Maailmantalouden tulevan kehityksen kannalta tuollaisen vaihtoehdon toteutuminen voisi muodostua historiallisen merkittäväksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu