Mikä on Kremlin suunnitelma?

Kremlin mediat ovat viime aikoina maalanneet todella aktiivisesti kuvaa siitä, kuinka Ukrainan johto – jonka kannatus maan kansalaisten keskuudessa horjuu pahasti – suunnittelee aggressiivisia sotilaallisia toimia Venäjää ja Ukrainan separatistialueita vastaan. USA ja Nato tukevat näitä pahoja aikeita muun muassa toimittamalla Ukrainalle uusia hyökkäysaseita ja valmistelemalla maan liittymistä sotilasliiton jäseneksi tulevaisuudessa.

Kreml on ilmoittanut tulkitsevansa Naton sotilaallisen infrastruktuurin tuomisen lähemmäs Venäjän rajoja punaisen viivan ylittämiseksi, johon se ei jättäisi reagoimatta. Puheidensa vakuudeksi Venäjä on keskittänyt merkittävän määrän hyökkäysjoukkoja Ukrainan rajojen läheisyyteen ja järjestänyt alueella isoja sotaharjoituksia. Todella pahojen seurausten välttämiseksi Kreml on vaatinut länneltä konkreettista sopimusta siitä, että Nato pysyttelee nykyisillä rajoillaan eikä siten havittele esimerkiksi Suomea tai Ukrainaa jäsenikseen.

Kremlin julkilausuttujen intentioiden lisäksi Venäjän on oletettu käyttävän Ukrainaan kohdistuvaa elämöintiä painostuskeinona Nord Stream 2:n käyttöönoton vauhdittamiseksi. Eli jos länsi taipuu antamaan putkiyhtiölle kaasukuljetusten aloittamiseen tarvittavat luvat, Ukrainan tilanne voisi rauhoittua nopeastikin. Tältä osin ongelmana on kuitenkin se, että EU edellyttää omalla alueellaan energiaverkkojen avaamista kilpailulle niin, että energian tuottajan ja jakelijan roolit erotetaan toisistaan. Tähän Gazprom ei ole ainakaan tähän mennessä ollut valmis suostumaan. Saksan uusi hallitus on puolestaan sitoutunut ohjelmassaan EU-normeihin.

Koska Natollakaan ei ole aikeita ryhtyä tukemaan Kremlin etupiiriajattelua, jäljelle jää kysymys siitä, onko uhka Venäjän sotilaallisesta hyökkäyksestä todellinen. Sopivat Mainilan laukaukset Kreml kyllä osaa järjestää helposti alibiksi hyökkäystoimilleen. Toistaiseksi joukot saattavat odottaa alueen savisten maiden jäätymistä kunnolla niin, että ne kestävät panssarikolonnien painon.

Sinänsä Venäjän sotilaallinen voima riittäisi hyvin Ukrainan joukkojen vastarinnan suhteellisen nopeaan murskaamiseen, vaikka Ukrainan puolustuskyky onkin jo nykyisin toista luokkaa kuin se oli vuonna 2014. Kreml tietää kuitenkin, ettei länsi aio jättää Ukrainaa täysin ilman apua puolustamaan itseään ylivoimaista hyökkääjää vastaan. Se tietää myös, ettei se voisi saavuttaa sotilaallisia tavoitteitaan ilman kohtalaisen suuria kalusto- ja henkilömenetyksiä.

Tähän saakka Kreml on lähtenyt sotilaallisiin operaatioihin lähinnä vain silloin, kun se voi listiä vastustajiaan ilman mainittavaa riskiä omista menetyksistä. Esimerkiksi käy se, miten venäläiset hävittäjät ovat pommittaneet Syyriassa maan tasalle kouluja, lastenkoteja ja sairaaloita, joiden puolustajilla ei ole ollut kevyitä käsiaseita kummenpaa varustusta suojanaan. Kreml tietää hyvin myös ne poliittiset riskit, joita sotilaiden tuominen ruumispusseissa takaisin kotimaahan sille merkitsee. Kaikesta kansalaisyhteiskunnan tukahduttamisesta huolimatta sotilaiden äidit ovat Venäjällä voimatekijä, jonka edessä Putinkin on peloissaan.

Keskeisimmät syyt Kremlin viimeaikaiseen uhoon löytyvät silti todennäköisesti maan sisäpoliittisesta tilanteesta. Tavalliset venäläiset kokevat jo kolmannelle vuosikymmenelleen edenneen Putinin hallinnon seuraukset omissa nahoissaan muun muassa esteettä riehuvan koronapandemian, kohoavien elinkustannusten ja yhteiskunnallisten instituutioiden entistä pahemman rappeutumisen muodossa. Lahjomattomimmin maan kurja tila näkyy väestötilastoista, joissa kuolemien määrä karkaa yhä enemmän syntymien määrää suuremmaksi. Lisäksi venäläiset näkevät maata hallitsevan mafian ajavan omien etujensa vuoksi Venäjää Pekingin syliin, kun taas useimmat heistä haluaisivat mielipidetutkimusten mukaan parempia suhteita länteen.

Niinpä kun Kreml maalailee painajaismaisia kuvia Ukrainan luhistumisen partaalla olevasta hallinnosta, se itse asiassa projisoi omia pelkojaan naapurimaata koskeviksi. Mielikuvien luominen Venäjää vastaan suuntautuvista ulkoisista uhista on keino, joilla Kreml voi yrittää saada kansaa yhdistymään johtonsa taakse. Sitä meidän on vaikea tietää, millaisia riskejä Putin kumppaneineen ovat valmiit ottamaan, jos tuokaan temppu ei näytä toimivan. Siitä kuitenkin voimme olla varmoja, että kovin helpolla tuo joukko ei ole valmis luopumaan nykyisistä tulovirroistaan.