Mistä polkupyöräinvaasiossa on kyse?

Ilma on täynnä pelkoa ja toinen toistaan villimpiä olettamuksia Venäjän aloittaman rajaoperaation vuoksi.

Optimistisin tulkinta tilanteesta on se, että Kreml koettelee vain kepillä jäätä samaan tapaan kuin se teki vuoden 2016 tammikuussa. Silloin Suomen pohjoisille raja-asemille ilmaantui yhtäkkiä toistatuhatta turvapaikanhakijaa, mutta virta hiipui yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Tälläkin kertaa Kreml ehkä havaitsee Suomen olevan hereillä. Siksi turvapaikanhakijoiden rahtaaminen rajalle lopetetaan naapurin arvioidessa operaation jatkamisesta olevan sille itselleen enemmän haittaa kuin hyötyä.

Pessimistisemmät olettavat tähän mennessä tapahtuneen liikehdinnän olevan vasta alkua. Siksi Suomi joutuu sulkemaan Venäjän vastaisen rajansa kokonaan, jolloin ihmiskauppiaat ja FSB alkavat ohjata tulijoita yli rajan sen heikommin vartioiduista kohdista. Yli saatetaan yrittää tulla myös väkisin silloin kun tulijoiden massa arvioidaan riittävän suureksi.

Huolta on kannettu tavasta, jolla naapurissa on alettu väittää Suomen loukkaavan täällä asuvien venäläisten oikeuksia – joita Kreml katsoo olevansa oikeutettu suojelemaan myös maansa rajojen ulkopuolelle. Lisäksi pelätään, että turvapaikanhakijoiden mukana Suomeen yritetään ujuttaa väkeä, jota Kreml aikoo käyttää tiedonhankinta- ja sabotaashioperaatioissa tai Krimin valtauksen tapaan vihreinä miehinä.

Jo tähänastisilla toimillaan Kreml on pystynyt vaikuttamaan aika merkittävästi siihen ilmapiiriin, jossa Suomi valmistautuu tammikuiseen presidentinvaaliin. Ja vielä suuremmaksi vaikutus kasvaa, jos kriisi vielä eskaloituu nykyisestään.

Miten Suomen tulisi vastata Venäjän operaatioon?

Ensiksi Suomen on tietenkin tehtävä Venäjälle selväksi se, mitä mieltä olemme Venäjän puolella toimivien ihmiskauppiaiden ja FSB:n harjoittamasta kiusanteosta. Tämän ohella rajavalvontaa on tiukennettava ja viimeisetkin raja-asemat on suljettava tarvittaessa. Suomen puolelle päässeistä turvapaikanhakijoista on pidettävä huolta ja heidän asiansa on ottava käsittelyyn omaksumiemme kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti, mutta tarvittaessa menettelyä selvästi nopeuttaen. Suomessa asuville venäläisille on tehtävä selväksi, että heidän kohtaamansa vaikeudet ovat yksiselitteisesti seurausta Venäjän valtion toimista ja että Suomen puolella ollaan valmiit rajaliikenteen normalisointiin naapurin lopetettua häirintänsä.

Kaikki Suomen toimet on syytä valmistella mahdollisimman laajapohjaisesti. Vastuullisten politiikkojen – ja etenkään presidenttiehdokkaiden – ei pidä ryhtyä kilpalaulantaan siitä, kuka on valmis reagoimaan jämäkimmin Venäjän toimiin. Tätä kautta Kremlille voidaan näyttää, ettei sitä päästetä vaikuttamaan Suomen sisäpolitiikkaan toivomallaan tavalla.

Venäjän muuttuneeseen käyttäytymiseen saattaa liittyä myös laajempia turvallisuusuhkia. Siksi Suomen on syytä ottaa siihen liittyvät riskit esille myös Natossa ja EU:ssa niin, että myös niihin varautuminen voidaan tehdä riittävän laajapohjaisesti ja yhtenäisesti.

Sitäkin kannattaa miettiä, miksi Venäjä on alkanut toimia juuri nyt tällä tavalla. Paras selitys on ehkä se, että vajaa neljännesvuosisata elämää Putinin mafian alaisuudessa on tehnyt Venäjästä hukkuvan jättiläisen, joka yrittää tarrautua kaikkeen ympärillään olevaan ja vetää muutkin mukanaan syvyyksiin. Venäjän kansa ei ole päässyt nauttimaan maansa valtavista luonnonrikkauksista, vaan niiden tuottamat tulot ovat valuneet korruptoituneen eliitin ulkomaisille pankkitileille ja maan johdon suurvaltaunelmien toteuttamiseksi käynnistettyjen tuloksettomien sotien rahoittamiseen. Kulttuurisesti Venäjä on kääntynyt yhä pahemmin sisäänpäin ja maailmalla siitä on tullut kansainvälisen järjestelmän ylivoimaisesti pahin häirikkö. Siksi Venäjän johto ei nauttine enää kovin vahvaa luottamusta Pekingissäkään.

Kehityksen tässä vaiheessa asioiden kulku Venäjällä ei ehkä ole enää kovin tiukasti sen paremmin Putinin kuin kenenkään muunkaan hallinnassa, vaikka ulospäin sellainen kuva haluttaisiin antaa. Sen sijaan eri toimijat menettelevät sen mukaan kuin itse parhaaksi katsovat. Niinpä esimerkiksi nyt Suomen itärajaan kohdistuva operaatio voi olla FSB:n johdon puuhia, jonka takana ei ole välttämättä mitään isompaa strategista suunnitelmaa. Riittää kun johto saa jonkinlaisen sulan hattuunsa samalla kun rajavartijat ja heidän kumppaneinaan toimivat ihmiskauppiaat pääsevät rahastamaan matkalaisia.