Mistä vuosikymmenemme tullaan muistamaan?

Tulevaisuuden historiankirjoitus tulee todennäköisesti muistamaan 2020-luvun sinä vuosikymmenenä, jolloin ihmiskunta missasi lopullisesti mahdollisuutensa turvata sen kehitykselle ihanteelliset puitteet tarjonneiden olojen jatkumisen maapallolla.

Tähän tulokseen päädytään ennen kaikkea sen vuoksi, että emme saa kasvihuonekaasupäästöjä kuriin. Varsinkin hiilidioksidi- ja metaanipäästöt jatkavat eri alojen päästövähennysyrityksistä huolimatta kasvuaan niin, että jäätiköiden ja ikiroudan sulaminen muuttuu yhä vahvemmin itse itseään vahvistavaksi prosessiksi. Tämän kehityksen seurauksena monet tiuhaan asutut alueet muuttuvat käytännössä elinkelvottomiksi. Samaan aikaan luonnonvaraisten kasvien ja eläinten määrä vähenee radikaalisti myös muiden ympäristöhaittojen lisääntymisen ja elintilan pienenemisen seurauksena. Luonnon lajikirjon supistuminen aiheuttaa nopeasti kumuloituvia haittoja jäljelle jääville elämän muodoille – me ihmiset hyötykasveinemme ja -eläiminemme mukaan lukien. Maailmaa edelleen ravisteleva koronapandemia on vain esimakua tulevasta.

Tilanteen korjaamista vaikeuttaa se, että syntyvyyden alenemisesta huolimatta maapallon väestömäärä kasvaa edelleen. Lukumäärämme kasvaa viime vuoden runsaasta 7,7 miljardista lähelle 8,5 miljardia vuoteen 2030 mennessä. Kasvu painottuu etenkin Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, missä myös elinolosuhteet huononevat muuta maailmaa nopeammin. Tämä synnyttää väkivaltaisia konflikteja hupenevasta elintilasta keskenään kamppailevien väestöryhmien välillä. Yhä useammat ihmiset hakeutuvat muualle rajojen sulkemisyrityksistä huolimatta. Samankaltaisia ongelmia joudutaan kohtaamaan myös useilla Etelä- ja Kaakkois-Aasian alueilla.

Pahenevat ympäristökuormat ovat suora seuraus jatkuvasti laajenevista taloudellisista aktiviteeteistamme. Maailman kokonaistuotanto kasvanee vuoteen 2030 mennessä noin kahdella viidenneksellä viimevuotisesta, eikä niin suurta lisäystä saada aikaan kasvattamatta samalla energian ja keskeisten raaka-aineiden kulutusta. Kasvua toki pyritään ohjaamaan ekologisesti kestävämmille urille, mutta käytännössä toimintojemme energia- ja ympäristötehokkuutta ei kyetä nostamaan samaa tahtia tuotannon kasvun kanssa. Tämä koskee erityisesti köyhiä maita, joilla on enemmän kirittävää mutta joilla ei ole rikkaiden maiden kaltaisia mahdollisuuksia maksaa ylimääräistä ympäristöystävällisiin vaihtoehtoihin turvautumisesta. Rikkaat maat eivät ole valmiit osallistumaan riittävästi tällaisten vaihtoehtojen käyttöönoton köyhille maille aiheuttamiin kustannuksiin.

Aikamme vaikutusvaltaisimmat päättäjät eivät näe riskeistä huolimatta päätehtäväkseen maapallon pelastamista, vaan heidän huomionsa vie Yhdysvaltojen ja Kiinan kilpailu maailman taloudellisesti, teknologisesti ja sotilaallisesti johtavan supervallan asemasta. Kumpikin maa haluaa varmistaa oman johtoasemansa hinnalla millä hyvänsä. Yhdysvalloilla on vielä yliote, mutta Kiinan talous tullee nousemaan vuoteen 2030 mennessä kutakuinkin samalle tasolle Yhdysvaltojen kanssa myös markkinahintaisella bruttokansantuotteella mitattuna. Muut maat joutuvat omien asemiensa turvaamiseksi etsimään mahdollisimman tarkoituksenmukaiset asemat supervaltojen johtamien leirien välisessä voimakentässä.

Asetelmaan liittyy supervaltojen välisen sotilaallisen konfliktin uhka, sillä joidenkin tahojen mielestä Yhdysvaltojen tulisi leikata Kiinan nousulta siivet niin kauan kuin siihen on vielä mahdollisuus. Kiinan kommunistijohto on puolestaan ryhtynyt valta-asemiensa turvaamiseksi lietsomaan kansalaisten keskuudessa äärinationalistisia ja amerikkalaisvastaisia mielialoja. Joissakin tilanteissa ne voivat riistäytyä puoluejohdon hallinnasta.

Kahden jättiläisen välinen suursota olisi sekä kummankin maan että koko muun maailman kannalta niin tuhoisa, että molempien hallinto pyrkii tekemään kaikkensa sellaisen puhkeamisen estämiseksi. Paikallisia konflikteja ja eri maiden sisäisiä vallanperimyskiistoja tullaan kuitenkin näkemään vielä useita ennen vuosikymmenemme loppua. Suuret valtiot eivät tyydy vain katsomaan tapahtumia sivusta, vaan ne pyrkivät ohjaamaan niiden kulkua omien intressiensä mukaisesti. Tämä voi johtaa paikallisesti liikkeelle lähteneiden konfliktien eskaloitumiseen aina uuden suursodan kynnykselle saakka.

Maalaamani kehityskulku voi vaikuttaa synkältä. En osaa kuitenkaan olla kovin optimistinen parempien vaihtoehtojen toteutumismahdollisuuksien suhteen. Eri toimijoiden – ihmisten, yritysten, päättäjien, järjestöjen – reipas aktivoituminen voi parhaassa tapauksessa kääntää globaalikehityksen suuntaa vielä ennen vuosikymmenen loppua sen verran, että kriittisten rajojen ylittyminen siirtyy hieman kauemmas tulevaisuuteen. Kokonaan katastrofilta välttymiseen tarvitaan kuitenkin paljon isompaa muutosta. Samalla sen toteuttamiseksi käytettävissä olevat ajalliset resurssit hupenevat nopeasti.

Siksi kaikki vielä tämän vuosikymmenen aikana aikaansaatu myönteinen kehitys näyttää kultaakin arvokkaammalta tulevien vuosikymmenten näkökulmasta.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu