Nuorisoradikalismia

Millaiselta maailma ja sen tulevaisuus näyttävät sen ihmiskunnan puolikkaan näkökulmasta, joka on syntynyt 1990-luvulla tai sen jälkeen? Vanhimmat näihin ikäluokkiin kuuluvista ovat nyt vähän yli 30-vuotiaita.

Tästä joukosta runsaat neljäsataa miljoonaa asuu Maailmanpankin luokitusten mukaisissa korkean tulotason maissa, vajaat kolme miljardia keskituloisissa ja runsaat puoli miljardia köyhimmissä kehitysmaissa. Nopeimmin heidän määränsä kasvaa viimemainitussa ryhmässä eli köyhimmissä maissa.

Nämä ikäluokat ovat kasvaneet tai kasvavat aikuisiksi syvästi eriarvoisessa ja aiempien sukupolvien huonoon kuntoon runtelemassa maailmassa. Isolla osalla etenkin kehittyvissä maissa asuvista nuorista on rajalliset mahdollisuudet saada itselleen kunnollinen koulutus ja päästä aikuistuessaan edes jollakin tavoin säällisiin töihin. Näiden ikäluokkien tulevien kulutustarpeiden tyydyttäminen lisää edelleen planeettaamme jo valmiiksi raskasta ylikuormitusta.

Vauraissa maissa asuvilla nuorilla on monin verroin paremmat mahdollisuudet laadukkaaseen elämään ainakin aineellisella kulutustasolla mitattuna. Siksi monet köyhissä ja turvattomissa maissa asuvat nuoret ovat valmiit riskeeraamaan elämänsä ja sukunsa säästöt päästäkseen elämään ja tekemään töitä vauraissa maissa kaikista muuttoliikkeen rajoitusyrityksistä huolimatta.

Useimmat näihin ikäluokkiin kuuluvista nuorista haluavat edeltäjiensä tapaan perustaa perheen ja turvata lapsilleen mahdollisimman hyvän tulevaisuuden. Se voi osoittautua vaikeaksi muun muassa sen vuoksi, että valkoivan syntyvyyden säännöstelun seurauksena monissa maissa on paljon enemmän poikia kuin tyttöjä. Partnerin löytymisestäkään ei välttämättä ole apua, sillä etenkin ympäristömyrkkyjen vuoksi poikien sperman laatu on alkanut heikentyä radikaalisti.

Pahiten nuorten sukupolvien tulevaisuutta rajoittaa se, miten maapallon elämisen edellytykset ovat hiipumassa.  Monilla alueilla syntyy todellinen pula makeasta vedestä. Ilmastonmuutos etenee vääjäämättä jo aiempien sukupolvien aikaansaamien kasvihuonepäästöjen seurauksena ja elinehdot heikentyvät muutoinkin rajusti monilla maailman köyhimmistä ja tiheimmin asutetuista alueista. Samaan aikaan maapallon lajikirjo supistuu kiihtyvällä vauhdilla ihmisten sekä heidän tarvitsemiensa hyötykasvien ja eläinten vallatessa koko ajan enemmän tilaa muilta elämän muodoilta.

Koronaviruksen kaltaisia pandemioita tulee todennäköisesti esiintymään entistä useammin ja jotkut niistä ovat todennäköisesti paljon nykyistä tappavampia. Myös antibiooteille vastuskykyisiä superbakteereja kehittyy lähes väistämättä. Toki myös lääketiede kehittyy, mutta ilman sen jatkuvaa apua terveenä pysyminen entistä keinotekoisemmiksi muuttuvissa ympäristöissä tulee koko ajan vaikeammaksi.

Nykyajan nuoret sukupolvet joutuvat tällaisten kehityskulkujen seurauksena kamppailemaan entistä ankarammin keskenään vielä jäljellä olevista elämisen edellytyksistä. Syveneviin ristiriitoihin päädytään, elleivät tulevat sukupolvet osoittaudu meitä viisaammiksi ja ryhdy ohjaamaan sivilisaatiotamme yhteistuumin sosiaalisesti, ekologisesti ja inhimillisesti kestäville kehitysurille.

Viisastumisestakaan ei ole apua niin kauan kun päättäjän paikat ovat vanhempiin sukupolviin kuuluvien käsissä. Tällä joukolla ei ole mitään aikomusta tehdä vielä pitkään aikaan tilaa nuoremmille. Sen sijaan he lähettävät kernaasti nuorempiin sukupolviin kuuluvia tykinruoaksi keskinäisissä reviiritaisteluissaan. Vanhan päättäjäsukupolven perspektiivi ei enää ulotu niihin vuosikymmeniin, jolloin nuorempiin sukupolviin kuuluvat haluaisivat päästä viettämään elämänsä parhaita vuosia.

1960-luvun radikaalin nuoren kokemuksella voisin ehdottaa ainakin seuraavia tekstejä nykyajan banderolleihin:

Kaikki maailman nuoret, liittykää yhteen!

Alas lyökää vanha maailma!

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu