Onko Aasian talousveturin paikka vaihtumassa?

Xi Jinpingin päähuomio maailmalla suuntautuu nykyisin Yhdysvaltoihin, jonka kanssa Kiina kilpailee ankarasti johtavan supervallan asemasta. Xi pyrkii tavoitteeseen johtamalla tiukasti maansa polittista elämää, talouden kehitystä ja sotilaallista varustautumista. Kiina harjoittaa myös hyvin suoraviivaista painostusta saadakseen muut maat käyttäytymään tahtonsa mukaisesti.

Pohjaa Kiinan johdon pyrkimyksille tarjoavat maan valtaisat väestöresurssit, talouden pitkään jatkunut superkasvu ja yhteistyö maailman toiseksi suurimman sotilasmahdin Venäjän kanssa. Venäjällä on hallinnassaan myös runsaasti luonnonvaroja, joita Kiina voi hyödyntää omassa rakennustyössään samaan aikaan kun länsi pyrkii vähentämään niiden käyttöä.

Viime aikoina Kiinan talouskehitys on kuitenkin alkanut hidastua Yhdysvaltojen aloittaman kauppasodan ja monien läntisten yritysten poisvetäytymisen seurauksena. Maan talous on kärsinyt myös hallituksen asettamista tiukoista koronarajoituksista ja ylimitoitettujen rakennusinvestointien aiheuttamasta kriisistä. Tulevia kehitysmahdollisuuksia rajaavat hallituksen ylhäältä alas ohjautuva innovaatiopolitiikka ja mielipideterrori, jotka eivät jätä tilaa johdon näkemyksistä poikkeavien ajatusten läpimurrolle. Pidemmällä aikavälillä ongelmia aiheuttavat Kiinan hälyttävän alhainen syntyvyys ja kasvun aiheuttamien ympäristöongelmien nopea syveneminen.

Vaikka Xi näkee Yhdysvallat globaalitasolla Kiinan strategisena päävastustajana, Aasiassa keskeisin haastaja on Intia. Kiinan ja Intian välit ovat olleet vuosikymmeniä hyytävän huonot ja maiden välillä on syttynyt aika ajoin rajakahakoita. Kiina johto vähättelee kuitenkin väkirikkaan Intian merkitystä sen vuoksi, että Kiinan talous on nykyään ominaispainoltaan noin kaksi ja puolikertainen Intiaan verrattuna. Kiina on myös modernisoinut asevoimiaan selvästi Intiaa aktiivisemmin, vaikka lähtökohtien eroja tasoittaa molempien vahva nojautuminen venäläiseen aseteknologiaan.

Aikaa myöten aasialaisten kilpakumppanien voimasuhteet ovat kuitenkin muuttumassa. Koronan toissavuonna aiheuttamaa syvää notkahdusta lukuunottamatta Intian talous on kasvanut viime aikoina kutakuinkin samaa vauhtia kuin Kiinassa. Lähivuosina Intian talouden odotetaan kasvavan selvästi Kiinaa nopeammin. Lisäksi Intian talous voi saada merkittävästi lisävauhtia, jos tähän saakka Kiinassa operoineet tai sieltä tuotteita ostaneet länsimaiset yritykset siirtävät kasvavan osan hankinnoistaan Intiaan. Ja vaikka molemmat ovat tähän saakka hankkineet paljon aseita Venäjältä, niiden osoittauduttua kilpailukyvyttömiksi Intia voi suunnata hankintojensa painopisteen länteen, kun taas Kiinalla ei ole nykyoloissa käytettävissään tällaista vaihtoehtoa.

Tulevina vuosikymmeninä väestörakenteen kehitys palvelee Intian kasvupyrkimyksiä selvästi Kiinaa paremmin. Kiinan erittäin alhaiseksi painuneen syntyvyyden vuoksi Intia ohittaa kokonaisväkimäärässä Kiinan todennäköisesti jo lähiaikoina. Vielä isompi merkitys tulee kuitenkin olemaan kahden maan työikäisen väestön määrän ja väestöllisen huoltosuhteen kehityksellä.

Vuonna 2020 Kiinan osuus maailman työikäisestä väestöstä oli noin 19,4 prosenttia ja Intian osuus oli vajaan prosenttiyksikön alhaisempi. Tämän vuosikymmenen lopulla Intian osuuden maailman työikäisistä ennakoidaan kasvavan vajaaseen 19 prosenttiin ja olevan vuosisadan puolivälissä vielä runsaat 18 prosenttia. Kiinan vastaavan osuuden odotetaan puolestaan putoavan vuosikymmenen lopulla alle 17,5 ja vuosisadan puolivälissä alle 13 prosenttiin.

Tämän ohella kannattaa ottaa huomioon, että Intiassa ikäihmisiä oli vielä viime vuosikymmenen vaihteessa alle kymmenesosa työikäisten määrästä, vuosikymmenen lopulla noin kahdeksasosa ja vuonna 2040 alle viidennes. Kiinassa sen sijaan ikäihmisiä oli viime vuosikymmenen vaihteessa vajaa kuudennes työikäisten määrästä, vuosikymmenen lopulla määrä kasvaa noin neljännekseen ja vuonna 2040 yli kahteen viidennekseen. Siten Kiinassa joudutaan sitomaan paljon Intiaa suurempi osa työikäisistä erilaisiin hoivatyön tehtäviin, jolloin ero muihin tarkoituksiin käytettävissä olevien työvoimaresurssien määrissä kasvaa edelleen.

Vahvat merkit viittaavat siten siihen, että Xi:n hallintokausi tulee päättämään Deng-Hsiao-pingin valtakaudella alkaneen huikean talouskasvun aikakauden ja että unelma Kiinan noususta Yhdysvaltojen veroiseksi supervallaksi jää toistaiseksi toteutumatta. Kiina jumittunee yhdeksi maailman keskivauraista maista, jolla on täysi työ yrittäessään säilyä mahdollisimman pitkään ykkössijalla Aasiassa. Intialla on puolestaan lähimpien parin vuosikymmenen aikana hyvät mahdollisuudet nousta maailman talouskasvun tärkeimmäksi veturiksi, ellei maan johto pilaa Kiinan nykyjohdon tavoin politiikallaan näitä mahdollisuuksia. Vielä isompi kysymysmerkki on se, jättääkö ekologisten ongelmien nopea kärjistyminen Intialle vielä riittävästi aikaa tarjolla olevien kasvumahdollisuuksien hyödyntämiseen.

+8

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu