Onko Joe Biden täyttänyt häneen kohdistetut odotukset?

Maailman synkkien pilvien raosta pilkahti valoa Donald Trumpin friikkisirkuksen häivyttyä Valkoisesta talosta ja Joe Bidenin ryhtyessä ohjaamaan Yhdysvaltojen politiikkaa astetta järkevämpään suuntaan. Miten uuteen hallintoon kohdistuvat odotukset ovat toteutuneet nyt, kun Bidenin virkakautta on kestänyt hieman yli kahdeksan kuukautta eli kuudenneksen koko virkakaudesta?

Retoriikassaan Biden on ollut pääosin oikeilla linjoilla, mutta teot ovat jättäneet paljon toivomisen varaa. Biden puhuu esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnästä voimakkain sanoin, mutta hänen politiikkansa ehdoton ykkösprioriteetti on USA:n talouskasvun kiihdyttäminen. Talouden volyymin kasvaessa myös ominaispäästöjen vähentämispaineet kasvavat entistä suuremmiksi. Viimemainittuun päämäärään tähtäävät toimet ovat jäämässä suhteellisen vaatimattomiksi muun muassa siksi, että republikaanit ja vaa-ankieliasemassa olevat demokraatit ovat vaatineet vihreään kasvuun suunnattujen määrärahojen leikkaamista hallituksen esittämissä koronaelvytys- ja infrastruktuuripaketeissa ja liittovaltion budjetissa.

Sanojen ja tekojen kuilu koskee myös teollisuusmaiden lupaamaa mittavaa tukea köyhille maille niiden ilmastotoimiin. Vaikka Biden vakuutti tällä viikolla YK:n yleiskokouksessa Yhdysvaltojen kasvattavan oman osuutensa tästä tuesta yli kymmeneen miljardiin dollariin vuoteen 2024 mennessä, käytännössä teollisuusmaiden köyhille maille antama rahoitustuki on jäänyt kauas jo vuodelle 2020 asetetusta sadan miljardin tavoitteesta. Lisäksi presidentin nyt antaman lupauksen toteutuminen edellyttää vielä kongressin hyväksyntää, mikä ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu.

Sama kuilu sävyttää maailmanlaajuisia toimia koronapandemian hillitsemiseksi. Joe Biden on kyllä luvannut lisätä Yhdysvaltojen tukea köyhien maiden rokotusten vauhdittamiseksi käynnistettyä Covax-ohjelmaa. Käytännössä Yhdysvallat aloitti kuitenkin kolmansien rokotusten jakamisen omille kansalaisilleen samaan aikaan kun useimmilla köyhien kehitysmaiden kansalaisilla ei ole vielä mitään tietoa siitä, milloin he voisivat saada edes ensimmäisen rokotuksen.

Ulkopoliittisissa linjauksissaan Biden on puhunut paljon Yhdysvaltojen liittolaissuhteiden vahvistamisesta. Hän ei ole myöskään alentunut Trumpille ominaiseen matalamieliseen Kiinan sättimiseen, vaan pyrkinyt puheyhteyksiin Kiinan johdon kanssa. Todellisuudessa kuitenkin myös Bidenin Yhdysvaltojen peruspäämääränä on estää Kiinan nousu sen kanssa samanveroiseksi sotilaalliseksi ja taloudelliseksi mahdiksi. Keskittyessään tähän tehtävään Biden päätti vetää joukkonsa Afganistanista yksipuolisesti sopimatta vetäytymisestä koskevista järjestelyistä edes lähimpien liittolaistensa kanssa. Ranska ja EU jätettiin tylysti kuutamolle myös Yhdysvaltojen sopiessa Britannian ja Australian kanssa Aukus-sopimuksen ja napatessa Australian kymmenien miljardien arvoisen sukellusvenehankinnan ranskalaisilta itselleen.

Kauppapolitiikan alueella Biden ei enää toistele Trumpin merkantilistisia vaatimuksia USA:n ja Kiinan välisen kaupan tasapainottamisesta eikä hän ole käynnistänyt uusia Kiinaa vastaan suunnattuja rankaisutulleja tai muita merkittäviä talouspakotteita. Toisaalta Bidenin hallinto ei ole lähtenyt purkamaankaan niitä. Oleellisinta on se, että USA:n ja Kiinan poliittisten vastakkainasettelujen kärjistymisen myötä amerikkalaisyritykset ovat alkaneet vähentää Kiina-sidonnaisuuksiaan samaan aikaan kun kiinalaisyritykset ovat ryhtyneet vähentäämään läsnäoloaan Yhdysvalloissa. Molemmat jättitaloudet joutuvat maksamaan valtavan kalliin hinnan niiden välillä viime vuosikymmeninä kehittyneiden synergioiden purkautumisesta. Niiden johtajat näyttävät kuitenkin olevan valmiit maksamaan tuon hinnan aikana, jolloin molemmat valmistautuvat ratkaisemaan keskinäisen nokkimisjärjestyksensä tarvittaessa vaikka sotilaallista voimaa käyttäen.

Bidenin todellisuudessa melko kovaa Amerikka ensin -linjaa selittää paljolti huoli siitä, kuka hallitsee kongressia ensi vuoden välivaalien jälkeen. Jos republikaanit saavat jommankumman tai molemmat kamarit hallintaansa, Bidenin hallinnon politiikan tekemisen mahdollisuudet kaventuvat oleellisesti ja Biden joutunee lausumaan hyvästit mahdollisille jatkoaikeilleen. Jos taas demokraatit onnistuvat pitämään kongressin tai ainakin edustajainhuoneen hallinnassaan, Biden voi lukea sen omaksi voitokseen ja hänelle jää hyvät mahdollisuudet vaikuttaa puolueensa valmistautumiseen vuoden 2024 vaaleihin.

Isoksi kysymykseksi jää kuitenkin se, vieläkö uuden suursodan uhan ja kituvan planeetan puristuksessa kärvistelevällä ihmiskunnalla on varaa tällaiseen presidenttiyteen. Ja onko istuvan presidentin liika sisäpoliittinen varovaisuus tosiasiassa paras tapa saavuttaa amerikkalaisten äänestäjien luottamus?

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu