Onko Taiwan seuraava?

Kommunistien noustessa valtaan Kiinassa heitä vastustaneet Tshiang Kai-shekin joukot pakenivat Taiwanille, joka on kehittynyt diktatorisesti johdetusta antikommunismin linnakkeesta maailman korkeatasoisimpia elektroniikkakomponentteja valmistavaksi demokraattisesti hallituksi yhteiskunnaksi. Kiinan johto on koko ajan pitänyt Taiwania osana omaa maataan. Siksi se on vaatinut määrätietoisesti saaren erillisaseman lakkauttamista ja alueen alistamista Pekingin määräysvaltaan.

Aiemmin Kiinalla ei ole ollut edellytyksiä unelmansa toteuttamiseen taiwanilaisten puolustaessa nykyistä asemaansa ja Yhdysvaltojen auttaessa Taiwania sekä asetoimituksin että mahdollisesti myös lähettämällä omia joukkojaan sen avuksi. Kiina on kuitenkin kasvattanut järjestelmällisesti sotilaallista voimaansa etenkin Taiwanin väkivaltaista haltuunottoa silmälläpitäen, maa on liikutellut asevoimiaan yhä näyttävämmin saaren lähiympäristössä ja Peking on reagoinut kiukkuisesti niin johtavien läntisten poliitikkojen vierailuihin saarella kuin läntisten sota-alusten tuloon sen läheisille merialueille.

Asemansa Kiinan johdossa viime lokakuussa varmistanut Xi Jinping on tehnyt selväksi maansa halun saada selviä muutoksia Taiwanin asemaan jo lähitulevaisuudessa. Vaikka Xi tunnetaan harkitsevana ja riskejä välttävänä johtajana, juuri nyt hän saattaa tuntea tarvetta osakkeidensa kohottamiseen maan koronapolitiikan epäonnistumisten ja talouskehityksen jyrkän hidastumisen vuoksi. Siirtyminen puheista toimintaan Taiwanin kysymyksen ratkaisemiseksi voisi nostattaa kiinalaisten kansallismielisiä tunteita ja saada heidät ryhmittymään aiempaa tiiviimmin johtajansa taakse. Operaation onnistumisen mahdollisuuksia kasvattaa se, että Venäjän Ukrainassa aloittama sota pakottaa USA:n ja sen läntiset liittolaiset sitomaan Eurooppaan myös sellaisia resursseja, jotka olisi muutoin suunnattu Itä-Aasian ja Tyynen meren alueelle.

Asiantuntija-arvioiden mukaan Taiwanin sotilaallinen haltuunotto ei olisi mikään helppo tehtävä Kiinan joukoille varsinkaan silloin, jos Yhdysvallat liittolaisineen rientäisivät Taiwanin avuksi. Konflikti voisi kuitenkin päätyä Kiinan voittoon ja Yhdysvaltojen vetäytymiseen, mutta vasta molemmille osapuolille aiheutuneiden raskaiden tappioiden jälkeen. Itse Taiwanin saari olisi taistelujen päätyttyä todennäköisesti suureksi osaksi raunioina valtavista ihmisuhrien määristä puhumattakaan. Lisäksi uhkana olisi se, että kummankin osapuolen vastakkaisista haluista huolimatta konflikti laajenisi täysimittaiseksi sodaksi USA:n ja sen läntisten liittolaisten sekä Kiinan – ja todennäköisesti myös Venäjän – välillä. Jossakin vaiheessa myös ydinaseet tulisivat lähes väistämättä kuvaan mukaan, eikä voittajia löytyisi enää sen jälkeen mistään.

Näistä synkistä näkymistä huolimatta Yhdysvaltojen johdossa todennäköisesti pidetään Kiinan ryhtymistä sotilaallisiin toimiin täysin reaalisena mahdollisuutena. Tähän viittaavat muun muassa Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten toimet sotilaallisen valmiustilansa kohottamiseksi alueella. Viime syksynä Yhdysvallat otti lisäksi käyttöön erittäin tiukat kehittyneiden elektroniikkakomponenttien ja niiden valmistuksessa käytettävän teknologian vientiä Kiinaan koskevat rajoitteet. Näin pitkälle edetessään kauppasota tulee huikean kalliiksi sekä amerikkalaisille että kiinalaisille yrityksille. Menetyksiä enemmän vaakakupissa painaa kuitenkin ilmeisesti juuri nyt pelko tuotteiden päätymisestä Kiinan asevoimien käyttöön.

Mutta aikooko Xi Jinping tosissaan hyökätä Taiwanille? Tätä arvioitaessa kannattaa ottaa huomioon, että Kiinan kommunistisen puolueen varsinaisena päätavoitteena on varmistaa Kiinan viime vuosikymmeninä kokeman dynaamisen taloudellisen kehityksen jatkuminen myös tulevaisuudessa niin, että Kiina nousee ennen pitkää elintasoltaan samalle tasolle keskitason kehittyneiden maiden kanssa. Samalla Kiina tavoittelee maailmanlaajuista johtoasemaa useilla strategisiksi katsotuilla avainaloilla ja muiden maiden osoittamaa supervalta-aseman mukaista kunnioitusta sitä kohtaan. Näitä pyrkimyksiä edistää voimakas talouskehitys myös muualla Tyynen meren-Intian valtameren alueella, jonka keskiössä Kiina katsoo olevansa.

Taiwanin hallintaa koskevien kiistojen synnyttämä konflikti ei edistäisi näiden tavoitteiden saavuttamista, sillä nykyisin taloudeltaan noin Australian tai Puolan kokoisesta Taiwanista ei olisi sen jälkeen enää juuri mitään jäljellä. Kaikki konfliktiin osallistuneet maat kärsisivät isoja menetyksiä ja niiden väliset suhteet olisivat jäissä pitkälle tulevaisuuteen. Konfliktin puhkeaminen voisi nostaa esiin Kiinan sisäiset jännitteet esimerkiksi Hongkongissa, uiguurialueilla ja Tiibetissä. Pekingillä ei myöskään olisi keinoja estää Kim Jong-unin aikeita, jos diktaattori päättäisi syntynyttä epävakaisuutta hyväksikäyttäen toteuttaa invaasion Etelä-Koreaan. Tuon konfliktin jäljiltä raskaasti aseistettu ja tiheästi asutettu Korean niemimaakin olisi suurimmaksi osaksi raunioina, mikä aiheuttaisi ison loven koko alueen talouteen.

Tällaisten näkökohtien valossa pidän todennäköisenä, että Xi kyllä jatkaa Taiwania vastaan suunnattua kovaa retoriikkaa armeijan uhittelevilla liikkeillä höystettynä, mutta vain totaalinen kasvojen menetyksen uhka saisi hänet harkitsemaan vakavissaan varsinaisten sotilaallisten toimien aloittamista. Ennemmin Kiinan kannattaa tunnustella mahdollisuuksia USA:n ja Kiinan välisten jännitteiden lievittämiseen. Ja jos tilanne niin vaatii, Xi saattaa olla valmis myös ottamaan lisää etäisyyttä Putinin toimiin Ukrainassa, vaikka mitään julkista välirikkoa ei tapahtuisikaan.

Selviä suojasään merkkejä onkin jo nähtävissä kahden supervallan välisissä suhteissa. Eilen Kiinan taloudesta vastaava varapääministeri ja USA:n valtiovarainministeri tapasivat toisensa Sveitsissä, Liu He toivotti Janet Yellenin tervetulleeksi Pekingiin ja jo häntä ennen ulkoministeri Blinken matkustaa sinne helmikuussa. Toivottavasti näihin mahdollisuuksiin osataan tarttua.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu