Orpon hallituksen näköalat

Jos Suomi saa Petteri Orpon tavoitteleman oikeistohallituksen, millaisen jäljen se tulee jättämään yhteiskuntaamme?

Kamreerimaisuus tulee todennäköisesti olemaan seuraavan hallituksen dominoiva piirre. Pääministerin ykköstavoitteena on julkisten menojen leikkaaminen niin, että neljän vuoden kuluttua hän voi kehua hallituksensa tasapainottaneen julkista taloutta useílla miljardeilla. Ihan kuuteen miljardiin tuskin päästään eikä se tainnut edes olla todellisena tavoitteena.

Tärkeimpänä apuna pääministerillä tulee olemaan valtiovarainministeri Riikka Purra, jonka oma ykkösprioriteetti on kuitenkin maahanmuuton mahdollisimman tiukka rajoittaminen. Aika paljon hän pystyykin vaikeuttamaan etenkin turvapaikanhakijoiden ja etnisesti vierastamiensa ihmisten pääsyä maahan.

Ilmasto- ja ympäristökysymyksissä hallitus tulee olemaan saamaton. Muodollisesti aiemmin päätetystä hiilineutraaliustavoitteesta pidettäneen kiinni, sillä osa hallituspuolueista on niin luvannut. Vastuu itse konkreettisista toimista jätetään kuitenkin pitkälti elinkeinoelämän, metsänomistajien, ruoantuottajien ja kuluttajien vapaaehtoisen itsesäätelyn varaan. Lajituhon annetaan jatkua ilman tehokkaita vastatoimia. Nimityspolitiikan avulla hallinnollista vaikutusvaltaa siirretään liian vihreänä pidetyltä väeltä elinkerinoelämän ääntä kuunteleville.

Kulttuuripolitiikka kääntyy selvästi sekä pihimpään että konservatiivisempaan suuntaan.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka jatkuvat julkilausumatasolla päällisin puolin katsottuna entisellään. Hallituksen tärkein haaste on Suomen asiallinen sisäänajo Naton jäsenyyteen. Hallitus ei kuitenkaan tule olemaan sen paremmin EU:n suuntaan kuin muillakaan kansainvälisillä foorumeilla kovin aktiivinen eivätkä sen vaikutusmahdollisuudetkaan yllä rajallisten kontaktien ja vähäisen tunnettuisuuden vuoksi kovin kummoisiksi. Pikku hiljaa ehkä alkavat kuulua pääministerin vaatimukset suuremmasta pragmaattisuudesta esimerkiksi Ukrainan tukemisessa ja Venäjä-suhteiden hoidossa.

Eduskunnassa Keskusta tulee toimimaan monissa asioissa hallituksen äänettömänä yhtiömiehenä. Puolue joutuu kuitenkin muun opposition mukana korottamaan äänensä siinä vaiheessa, kun hallituksen toteuttamat leikkaukset alkavat tuntua toden teolla sen omien kannattajaryhmien elämässä. Vihreät ja vasemmisto arvostelevat hallitusta lepsusta ympäristöpolitiikasta sekä sosiaali-, kulttuuri- ja koulutuspuolen leikkauksista. Hallitus joutuu Sipilän hallituksen tavoin jyrkästi vastakkain myös ammattiyhdistysliikkeen kanssa, ja työmarkkinoilla tullaan näkemään monenlaista liikehdintää. Sosialidemokraatit eivät kuitenkaan halua polttaa kaikkia siltoja Kokoomukseen, vaan puolue haluaa säilyttää option sinipunahallituksesta oikeistokoalition hajoamisen varalta.

Petteri Orpolla tulee todella riittämään töitä hallitusrintaman koossapitämisessä. Pitääkseen perussuomalaiset mukana hän joutuu tekemään kompromisseja, joita hänen oman puolueensa ja RKP:n edistyksellisen väen on todella vaikea hyväksyä. Riikka Purralla puolestaan on täysi työ pitää somerehvasteluilla ratsastaneet eduskuntaryhmänsä jäsenet yhdessä sovittujen ratkaisujen takana. Jos nykyinen pohja ei kestä, Orpo yrittää houkutella Keskustaa tai sosialidemokraatteja turvaamaan tarvittava enemmistö.

Näillä lähtöedellytyksillä Orpolla on kivinen tie edessään. Hänen ja hänen hallituksensa suosioluvut ehtivät todennäköisesti pudota melkoisen alhaisiksi seuraaviin eduskuntavaaleihin mennessä. Ja mitä lähemmäs vaalit tulevat, sitä vaikeammaksi hallituksen koossapitäminen tulee yksittäisten kansanedustajien ja ehkä kokonaisten eduskuntaryhmienkin alkaessa tehdä omia irtiottojaan. Suomen talouskehitys tuskin yltää tämän hallituksen politiikalla sellaiseen vauhtiin, että se toisi nostetta siitä vastuussa olleille puolueille.

Neljä vuotta on kuitenkin nykyisessä turbulentissa maailmassa pitkä aika ja sen kuluessa vastaan voi tulla kaikenlaista. Törmäsihän esimerkiksi Sanna Marinin hallitus ensin pandemiaan ja sitten Venäjän hyökkäykseen Ukrainassa. Ikäviä asioita voi tapahtua Suomen välittömässä läheisyydessäkin ennen kuin Venäjän häiriköinti saadaan loppumaan. Kiina ja Yhdysvallat voivat ajautua konfliktiin Taiwanin asemaa koskevien kiistojen seurauksena. Eurooppa voi kohdata uuden ison muuttoaallon ja ympäristöasioissa voi tapahtua jotakin, mikä herättää ihmiset uuteen kriisitietoisuuteen.

Onnistuessaan luotsaamaan Suomen menestyksellisesti vastaan tulevien karikoiden lävitse pääministerillä on mahdollisuus ylittää häneen kohdistuvat odotukset ja osoittaa ansainneensa ainakin joiltakin osin äänestäjien häntä kohtaan osoittaman luottamuksen.