Paha uni

En pidä seuraavankaltaista kehityskulkua todennäköisenä, mutta pelottavan mahdollisena kuitenkin.

Putin saa vakiinnutettua Venäjän aluevaltaukset Ukrainassa ja pakotettua loput maasta jäämään läntisten liittoutumien ulkopuolelle.

Kiinan kuristusotteen kiristymisen myötä Taiwan ajautuu de facto Pekingin määräysvaltaan samaan tapaan kuin Hongkongin kohdalla on tapahtunut. Autoritaarisesti johdetusta Kiinasta tulee USA:n jarrutteluyrityksistä huolimatta maailman johtava talousmahti ja ennen pitkää myös sotilaallisesti vähintään Yhdysvaltojen veroinen voimatekijä.

Donald Trump palaa valtaan USA:ssa ensi vuoden vaaleissa. Valkoisen miehen ylivallan kannattajat pääsevät maan politiikassa niskan päälle ja rajat suljetaan tiukasti etelästä tulevilta maahanmuuttajilta. Trump jättää Euroopan puolustamisen Naton täkäläisten jäsenmaiden huoleksi samalla kun hän ajautuu Xi:n, Putinin ja muiden autokraattien vedätettäväksi keskusteluissa maailman jakamisesta etupiireihin suurten valtojen kesken.

Oikeistopopulistiset ja kansalliskonservatiiviset voimat etenevät Euroopassa. Emmanuel Macron joutuu luopumaan virastaan ehkä jo ennenaikaisesti ja Marine Le Pen nousee maan seuraavaksi presidentiksi. Sisäisen hajanaisuuden lisääntyessä Nato ja EU muuttuvat käytännössä toimintakyvyttömiksi niin, että yksittäiset jäsenmaat joutuvat huolehtimaan yhä enemmän itse omista eduistaan ja turvallisuudestaan. Suomessa joudutaan siksi EU- ja Nato-jäsenyydestä huolimatta varomaan jälleen kaikkea sellaista, minkä pelätään ärsyttävän Putinin hallitsemaa Kremliä.

Omia etujaan puolustamaan linnoittautuvien länsimaiden käyttäytyminen etääntyy niin kauas niiden julistamista vapaan maailman periaatteista, että Kiinan ja Venäjän johtajien on helppo syyttää niitä kaksoisstandardeista sekä houkutella muita maita priorisoimaan yhteistyötä heidän kanssaan. Länsimaat jäävät yhä useammin vähemmistöön erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla ja vanhat ennakkoluulot ja naapuruuskiistat heräävät henkiin myös niiden keskinäisissä suhteissa.

Vapaamielisen ajattelun, kulttuurin ja toiminnan liikkumavara jäisi näissä oloissa kaikkialla hyvin ahtaaksi. Nin käy etenkin silloin, jos kehittyviä vastakkaisuuksia lähdetään ratkomaan joukkotuhoasein käytävässä suursodassa. Se tulee entistä todennäköisemmäksi voimapolitiikan syrjäytettyä viimeisetkin sääntöperäisen maailmanjärjestyksen jäänteet.

*

Samaan aikaan maailmalla kasvaa kuitenkin aikuisuuteen yhä suurempi määrä ihmisiä, jotka haluavat päästä toteuttamaan omia tarpeitaan ja pyrkimyksiään kenenkään estämättä. He haluavat vaikuttaa täysipainoisesti myös omien yhteiskuntiensa ja maailman tulevien kehityssuuntien valintaan. He pyrkivät eroon valtaansa juuttuneista yksinvaltaisista johtajista ja heidän ympärilleen rakentuneista korruptoituneista verkostoista. Heidän mukanaan kasvaa – näin rohkenen toivoa – uusi edistyksellisen ajattelun ja vapauspyrkimysten aalto. Sen myötä aletaan rakentaa oikeudenmukaisempaa ja kestävämpää maailmanjärjestystä. Nykyiset vauraat länsimaat – joissa asunee tuolloin noin seitsemäsosa maailman väestöstä – saavat tuossa järjestyksessä sellaisen paikan kuin olemme teoillamme ansainneet.

Tällaisen muutoksen toteutuminen vaatisi kuitenkin todennäköisesti globaalikehityksen akuutit ongelmat – kuten ilmastonmuutoksen ja luontokadon eteneminen – huomioon ottaen aivan liian pitkän ajan. Siksi kannattaa ennemmin kamppailla vapaan, avoimen ja kestävän maailman puolesta jo nyt niin, etteivät asia alun perinkään lähde liukumaan vääriin suuntiin. Se edellyttää isoa heräämistä Suomessa ja muissa länsimaissa.

Tästä näkökulmasta katsoen presidentti Niinistö oli oikealla asialla kehottaessaan valtiopäivien avajaispuheessaan kansanedustajia ymmärtämään ”entistä paremmin, miten elimellisesti täällä nähdyt vaarat ja jännitteet kytkeytyvät globaalin geopolitiikan kiristymiseen. Sekä suoraan että välillisesti meihin vaikuttavaa valtataistelua käydään parhaillaan kaikilla mantereilla… Omaa diplomatiaamme tarvitaan paitsi Euroopassa, myös Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. On puhuttava myös niiden, ehkä ennen kaikkea juuri niiden kanssa, jotka näkevät maailman toisin kuin me”.