Pelastaako Venäjä meidän energiahuoltomme?

Vielä vajaa vuosikymmen sitten raakaöljytynnyristä maksettiin pitkälti yli sata dollaria, Moskovaan rakennettiin vauhdilla uusia pilvenpiirtäjiä, Kreml jakoi tukea eri maiden oikeistopopulisteille ja vaurastuneet venäläiset tulivat joukolla Stockmannille ostoksille. Samaan aikaan maailmalla etsittiin kuitenkin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille. Krimin anastuksen jälkeen EU päätti ryhtyä vähentämään riippuvuuttaan Venäjän toimittamasta energiasta. Venäjä jatkoi silti vanhaa strategiaansa muun muassa Nord Stream 2 -kaasuputken rakennustöiden muodossa.

Viime aikoina uudet tiedot ilmastonmuutoksen nopeasta etenemisestä ovat vauhdittaneet pyrkimyksiä luopua fossiilisten polttoaineiden käytöstä.  Isot rahastot ovat alkaneet vähentää sijoituksiaan fossiilibisneksessä toimiviin yrityksiin ja siksi viimemainitut ovat ryhtyneet etsimään uusia kasvumahdollisuuksia esimerkiksi uusiutuvasta energiasta. Autoteollisuus on siirtymässä nopealla aikataululla bensiinikäyttöisten ajoneuvojen valmistuksesta sähköautojen tuotantoon. Yhteen kulminaatiopisteeseen törmättiin puolisentoista vuotta sitten, jolloin tuottajat joutuivat jopa maksamaan asiakkaille öljyn saamiseksi ulos heidän ylitsepursuavista varastoistaan. Kremlin mahdollisuudet nauttia fossiilisten polttoaineiden viennin tuottamasta jatkuvasti kasvavasta dollarivirrasta näyttivät olevan lopullisesti jäämässä historiaan.

Nyt tilanne on muuttunut jälleen koronan hieman hellittäessä ja jättielvytyksen ajettua maailmantalouden vahvaan kasvuun. Kasvun myötä energian kysyntä on lisääntynyt vauhdilla, mutta monien maiden polttoainevarannot ovat vähissä. Eräät perinteiset toimittajat ovat poissa pelistä ja talvi tekee tuloaan. Siksi fossiilisten polttoaineiden hinnat ovat kääntyneet rajuun nousuun. Tilannetta pahentavat uusiutuvaan energiaan suunnattujen investointien jääminen odotuksista ja ydinvoimaan perustuvan tuotannon väheneminen.

Tässä tilanteessa moni katsoo länsimaiden pitäneen liikaa kiirettä fossiilienergiaan suunnattujen investointien supistamisessa. Etenkin suhtautumista maakaasuun vaaditaan muutettavaksi sen vuoksi, että sillä katsotaan olevan merkittävä rooli siirtymävaiheen energianlähteenä. Venäläisen kaasun ostoja halutaan lisätä ja Nord Stream 2:n käyttöönoton esteet halutaan raivata mahdollisimman nopeasti pois tieltä.

Euroopassa kannattaisi kuitenkin miettiä huolella sitä, mitä fossiilisten polttoaineiden ostaminen Venäjältä sille todellisuudessa maksaa. Välitön hinta on helposti arvioitavissa: esimerkiksi Urals-laadun raakaöljy maksaa vähän yli 80 dollaria barrelilta kun taas maakaasun maailmanmarkkinahinta on runsaat viisi dollaria miljoonaa BTU:ta kohti.

Pelkän kauppahinnan ohella on kuitenkin syytä ottaa huomioon myös se, miten Kremlin mafia käyttää fossiilisten raaka-aineiden viennistä saamiaan rahoja. Osan se suuntaa omille veroparatiisitileilleen, mutta valtaosa menee Venäjän valtio- ja turvallisuuskoneiston käyttöön. Siellä näillä rahoilla modernisoidaan Venäjän asevoimia niin, että ne kykenevät muodostamaan todellisen uhan läntiselle Euroopalle. Tämä pakottaa meidät kasvattamaan omat varustelumenomme paljon korkeammalle tasolle kuin muutoin olisi välttämätöntä. Yhä enemmän resursseja joudumme käyttämään myös puolustautuessamme Venäjän harjoittamaa verkkovakoilua ja -häirintää sekä poliittisia vaikuttamisyrityksiä vastaan.

Myöntyminen Venäjän vaatimuksiin Nord Stream 2:n käyttönotosta johtaisi nopeasti Ukrainan kautta kulkevien kaasutoimitusten hiipumiseen ja tätä kautta Ukrainan ajautumiseen syvään talousahdinkoon. Meidän tehtäväksemme jäisi hätäavun antaminen Ukrainalle omista rahoistamme.

Kreml ei raatsi käyttää saamiaan tuloja öljyn ja maakaasun tuotannosta aiheutuvien ympäristöhaittojen lievittämiseen. Siksi esimerkiksi venäläisten tuotantokenttien ja kuljetusinfrastruktuurien metaanipäästöt ovat valtavia. Niiden vuoksi me eurooppalaiset joudumme suuntaamaan entistä enemmän resursseja kasvihuoneilmiön hillitsemiseen niin, että maailmanlaajuisesti riskit eivät pääsisi kasvamaan liian suuriksi.

Eri näkökohdat huomioon ottaen venäläisen fossiilisen energian tuonnin merkittävä lisääminen on eurooppalaisesta näkökulmasta kutakuinkin yhtä järkevää kuin jos ampuisimme itseämme jalkaan. Mutta mikä vaihtoehdoksi?

Ainakin kannattaa välttää liiallista panikoitumista maailmanmarkkinoiden spot-hintojen lyhyen ajan heilahtelujen vuoksi. Kaikki suuret energiakäyttäjät tekevät ostonsa pitkäaikaisin sopimuksin, minkä lisäksi ne suojaavat itsensä termiinein esimerkiksi valuutan arvojen vaihtelun varalta. Siksi spot-hintojen vaihtelut eivät välttämättä juurikaan rasita niiden liiketoimia. Mutta ennen kaikkea kannattaa hyväksyä se tosiasia, että ihmiskunnalla ei yksinkertaisesti ole enää varaa ryhtyä lisäämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Jos tämä uhkaa asetettuja kasvutavoitteita, niistä on tingittävä siihen saakka kunnes toimintojen energiatehokkuutta onnistutaan kohottamaan riittävästi ja kasvava osa jäljellä olevista energiatarpeista kyetään tyydyttämään vaihtoehtoisten energialähteiden turvin.

Kremlille pitää tehdä selväksi, että Venäjän on oltava valmis hoitamaan enegiabisnestään kaikin puolin vastuullisesti, jos se haluaa Euroopan ostavan jatkossakin sen tuottamia fossiilisia polttoaineita. Myös muutoin Venäjän on oltava valmis käyttäytymään tavoilla, jotka tekevät mahdolliseksi normaalin taloudellisen kanssakäymisen sen kanssa. Jos Kreml haluaa saada luvan Nord Stream 2:n käyttöönottoon, sen on oltava valmis täyttämään kaikki ne ehdot, jotka luvan myöntämiselle on asetettu. Niihin kuuluu muun muassa Ukrainan kautta kulkevan maakaasun määrien pitäminen entisellä tasollaan.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu