Presidentti kohtalonkysymysten äärellä

Donald Trumpin toimilla on yksi päämäärä: päästä jatkamaan presidenttinä vielä ensi vuoden vaalien jälkeen. Tuolloin Trumpilla olisi mahdollisuus säästyä neljän lisävuoden ajan oikeusjutuilta ja tuomioilta, joista monet hänen yhteistyökumppaninsa ovat joutuneet kärsimään ja joita hän itse pelkää hysteerisesti.

Vastustajien mollaaminen ja amerikkalaisten tyytymättömyyden lietsonta ovat olleet Trumpin vakiokeinoja ja niitä hän hyödyntää varmasti jatkossakin. Strategian tehoa heikentää kuitenkin se, että presidenttinä Trump itse on ollut viime vuodet päävastuussa maansa kehityksestä. Siksi hänen on saatava pidettyä USA:n talous ainakin näennäisesti mahdollisimman hyvällä kasvu-uralla aina presidentinvaaleihin saakka. Tämä ei ole helppoa pitkän nousukauden lähestyessä vääjäämätöntä loppuaan ja presidentin itsensä aloittaman kauppasodan uhatessa nopeuttaa taantuman tuloa.

Yhtenä väistökeinonaan Trump syyttää talouskehityksen hidastumisesta keskuspankkia ja sen rahapolitiikkaa. Kauppapolitiikassa Trump on alkanut etsiä elinkeinoelämän toiveiden mukaisesti hieman sopuisampaa linjaa neuvotteluissa Kiinan kanssa. Todellisuudessa osapuolten näkemykset ja tavoitteet ovat kuitenkin niin kaukana toisistaan, että tilanne jatkuu epäselvänä ainakin presidentinvaaleihin saakka. Lisäksi Trumpin ailahteleva ja vaistonvarainen päätöksentekotapa voi johtaa tilanteen uuteen kärjistymiseen milloin hyvänsä.

Uudeksi haasteeksi on noussut Saudi-Arabian öljylaitoksiin kohdistunut lennokki-isku, josta sekä Saudi-Arabia että USA syyttävät refleksinomaisesti Irania. Iskun taloudelliset vaikutukset tulevat olemaan merkittäviä, sillä se jättää joksikin aikaa noin viiden prosentin suuruisen aukon öljyn maailmanlaajuiseen tarjontaan. Menetys on nostanut merkittävästi öljyn hintoja siitä huolimatta, että sekä Saudi-Arabia että USA purkavat varastojaan aukon kattamiseksi. Tämä shokki ei enää aja maailmantaloutta taantumaan 1970- ja 80-lukujen öljykriisien tapaan, mutta lasku on kallis etenkin tuonnista riippuvaisille köyhille kehitysmaille. Se toimii lisäjarruna aikana, jolloin maailmantalouden kasvu on muutoinkin hidastumassa.

Vielä isommaksi ongelmaksi muodostuvat lennokki-iskun poliittiset seuraukset. Iskusta tuohtunut Mohammed bin Salman haluaisi varmasti tuhota kaikki Jemenin huthien asuma-alueet maan tasalle mattopommituksillaan, jolloin USA:n tehtäväksi jää lähinnä miehen hillitseminen. Sekä USA että Saudi-Arabia haluavat kostaa Iranille, mutta keinovalikoima on rajallinen USA:n otettua jo käyttöönsä kutakuinkin kaikki kuviteltavissa olevat taloudelliset pakotteet. Sotilaalliset toimet ovat puolestaan kaksiteräinen miekka Trumpin kannalta. Yhtäältä kansainvälisen jännityksen kiristyminen ajaa kansakunnan ryhmittymään presidenttinsä taakse, mutta voimankäyttö voisi ajaa maailman öljymarkkinat totaaliseen kaaokseen. Tapahtumiin sekaantuisi todennäköisesti muitakin osapuolia, eikä Trump halua ottaa vastuuta amerikkalaisille koituvista henkilötappioista. Siksi kostotoimissa tulisi pystyä etenemään erittäin taitavasti, mutta sulavaliikkeisyys ei kuulu Trumpin hallinnon vahvuuksiin.

Oleellista on myös se, miten haavoittuviksi suuret öljylaitokset ovat nyt paljastuneet. Maailman kolmanneksi suurimmasta sotilasbudjetista huolimatta Saudi-Arabia ei kyennyt torjumaan yksinkertaista ja halpaa tekniikkaa käyttänyttä hyökkääjää. Tämä on tärkeä viesti huthitaistelijoiden ohella myös muille aseellisille ryhmittymille, jotka haluavat horjuttaa suurten öljyntuottajamaiden asemaa. Nyt nämä maat joutuvat päivittämään suojausstrategiansa, ja ennen tehokkaiden puolustuskeinojen löytymistä uusien iskujen riski on hyvin reaalinen.

Muiden presidentillisten kiireiden ohella New Yorkissa käynnistyy huomenna YK:n yleiskokous, joka tuo mukanaan Yhdysvaltoihin suuren määrän eri maiden johtajia. Nyt Trump joutuu pohtimaan uudelta pohjalta sitä, keitä hänen kannattaa tavata ja mitkä asiat on syytä nostaa päällimmäisiksi heidän kanssaan käydyissä keskusteluissa. Jotakin Trumpin pitäisi saada aikaiseksi niin Pohjois-Koreassa, Afganistanissa, Lähi-idässä kuin Venezuelassakin, mutta missä järjestyksessä ja miten? Kaikki tämä tuntuu nyt harvinaisen epäselvältä.

Trumpilla on mietintämyssyssään paljon isoja asioita, mutta kotimaasta tuntuu löytyvän vieläkin isompia. Uusimmissa tviiteissään Trump on keskittynyt ennen kaikkea raivoamaan feikkimedioille siitä, että ne kertovat hänen esittämänsä korkeimman oikeuden jäsenen valehdelleen kongressille nuoruusvuosiensa pippelisekoiluista. First things first valtiomiehilläkin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu