Putin ja Venäjä

Putinin uskottavuus Venäjän johtajana oli koetuksella kohti Kiovaa suunnatun salamahyökkäyksen epäonnistuttua surkeasti ja sodanjohdon ollessa niin heikkoa, että Wagnerin väki otti haltuunsa Rostovin ja lähti marssille kohti Moskovaa vaatimaan sotapäälliköiden vaihtoa.

Tuon vaikean vaiheen jälkeen Venäjä on kuitenkin onnistunut kiertämään melko laajalti lännen asettamia talouspakotteita. Maan poliittinen eristäminen ei ole onnistunut lännen toivomalla tavalla useiden suurten ei-läntisten maiden kieltäytyessä katkaisemasta yhteyksiään Moskovaan. Venäjä on kyennyt tuomaan rintamalle lisää aseita ja ammuksia samaan aikaan kun lännen aseapu on hiipumassa. Todennäköisyys Trumpin paluusta Valkoiseen taloon on lisääntynyt ja hänen tullessaan valituksi Putinin on helppo saada kollegansa luovuttamaan Ukraina sovinnolla Venäjän etupiiriin.

Aika taitava mies tuo Putin, eikö totta? Varmasti paras mies johtamaan Venäjää vielä pitkään tulevaisuudessakin!

Ennen moisen johtopäätöksen tekemistä kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään, millaisia olivat Venäjän potentiaaliset näköalat vuosituhannen vaihteessa, jolloin maan ohjakset siirtyivät Putinin ja hänen johtamansa mafian käsiin.

Maan talous ja yhteiskunta olivat tuolloin vielä kaaoksessa Neuvostoliiton hajoamisen jäljiltä. Asevoimat olivat tyhjän päällä ja isoksi uhaksi koettiin kylmän sodan perintönä Venäjälle jääneen ydinaseistuksen ajautuminen vääriin käsiin.

Venäjä hallitsi kuitenkin noin seitsemäsosaa maailman maapinta-alasta, jos jään peitossa olevia etelänapamannerta ja Grönlantia ei oteta lukuun. Sen alueella sijaitsi arviolta viidennes planeettamme hyödynnettävissä olevista luonnonvaroista, joita tarvittaisiin kipeästi tulevaisuudessa maapallon väestön lisääntyessä ja maailmantalouden kasvun vaatiessa käyttövoimakseen koko ajan lisää resursseja. Maailman pohjoisilta alueilta löytyvää elintilaakin tarvittaisiin sitä mukaa kun ilmastonmuutoksen eteneminen tekee eteläisemmistä alueista elinkelvottomia.

Tämän rikkauden vastapainona sekä Venäjän väestö että maan taloudelliset voimavarat olivat kovin pieniä tuollaisen jättiomaisuuden hallintaa ja järkevää hyödyntämistä ajatellen. Siksi olisi ollut paras hakeutua laajaan kansainväliseen yhteistyöhön luonnonvarojen tehokkaaksi hyödyntämiseksi. Saadut tulot olisi kannattanut suunnata tukemaan talouden modernisointia, instituutioiden kuntoonsaattamista ja väestön elinolojen kohentamista. Venäjä olisi voinut ryhtyä houkuttelemaan maahanmuuttajia muualta maailmasta samaan tapaan kuin esimerkiksi Yhdysvallat, Australia ja Kanada olivat tehneet aikaisemmin. Maan asevoimien kehittämisessä olisi voitu tyytyä maan puolustukyvyn pitämiseen uskottavalla tasolla.

Jos Venäjä olisi valinnut tällaisen kehitystien, maan väkiluku ei olisi meidän päivinämme painumassa alle 140 miljoonaan, vaan se olisi todennäköisesti parikymmentä miljoonaa suurempi. Samalla Venäjä olisi vakiinnuttanut asemansa maailman nopeimmin kasvavien talouksien joukossa. Tuolloin sen ei tarvitsisi kilpailla nykyiseen tapaan markkinahintaisen bruttokansantuotteen perusteella Australian ja Meksikon kanssa pääsystä maailman kymmenen suurimman talouden joukkoon. Tai ostovoimatasoitetuin luvuin kamppailemaan kuudennesta sijasta Saksan ja Indonesian kanssa. Sen sijaan Venäjä olisi selkeästi Kiinan, USA:n ja Intian jälkeen maailman neljänneksi suurin talous.

Vauhtiin päästyään tämä kehitys olisi jatkunut todennäköisesti vielä vuosikymmeniä eteenpäin. Venäjästä olisi voinut kehittyä hyvin kiinnostava monikulttuurinen yhteiskunta, joka olisi voinut toimia aidosti siltana läntisen maailman ja dynaamisesti kehittyvän itäisen Aasian välillä. Venäjä olisi ehkä voinut toimia jopa liennyttävänä tai tasapainottavana voimana kahden supervallan – USA:n ja Kiinan – välisessä kilpailussa.

Nyt kuitenkin Venäjän kehitysnäkymät ovat hyvin erilaiset, vaikka Putin onnistuisikin vakiinnuttamaan nykyiset valtauksensa Ukrainassa. Tuolloin Venäjä joutuisi sitomaan asemiensa turvaamiseksi alueelle paljon aseellista voimaa vielä pitkään tulevaisuudessakin. Armeijan kärsimien menetysten korvaaminen ja talouden ohjaaminen rauhan oloihin vaatisi useita vuosia, sodan traumat jäytäisivät yhteiskuntaa vuosikymmenten ajan eivätkä sodassa kaatuneet, pysyvästi vammautuneet ja sodan vuoksi ulkomaille lähteneet palaisi enää koskaan rakentamaan venäläistä yhteiskuntaa. Putinin pysyessä vallassa suhteet länteen eivät normalisoituisi, ja siksi Venäjä joutuisi alistumaan entistä selvemmin Kiinan raaka-ainereservaatin asemaan.

Myös Suomen tämänhetkinen taloudellinen tilanne ja tulevaisuuden kehitysnäköalat olisivat paljon nykyistä paremmat – turvallisuustilanteesta puhumattakaan -, jos Venäjän johto olisi valinnut vuosituhannen vaihteessa maan etujen mukaisen kehitystien ja pysynyt sillä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu