Putinin perintö

Vladimir Putinin tilille on ehtinyt kertyä kaikenlaista hänen vallassaoloaikanaan. Nyt kuitenkin joudumme todistamaan, miten perusteellisesti presidentti onnistuu tuhoamaan kaksi isoa eurooppalaista maata helmikuussa Ukrainassa aloittamansa hyökkäyssodan seurauksena.

Sodan mittakaavaa kuvaa se, että Venäjän Euroopan puoleiset osat ja Ukraina kattoivat ennen sotaa yhteensä lähes 40 % Euroopan pinta-alasta. Näiden kahden maan yhteenlaskettu osuus Euroopan väestöstä oli vajaat 23 % ja vajaa kymmenesosa Euroopan markkinahintaisesta bruttokansantuotteesta.

Sodan välittömät tuhot näkyvät konkreettisimmin Ukrainassa. Monet Ukrainan keskeisimmät kaupungit ovat kokonaan tai osittain raunioina. Myös useita isoja tuotantolaitoksia ja oleellisia osia maan infrastruktuurista on tuhottu. Sodassa menehtyneiden määrä on noussut todennäköisesti jo kymmeniin tuhansiin ja vammautuneita on valtavasti. Ihmisiä on kohdeltu äärimmäisen julmasti miehitetyillä alueilla ja monet traumatisoituvat pysyvästi. Merkittävä osa maan noin 43 miljoonan ihmisen väestöstä on joutunut pakenemaan kodeistaan ja jo yli neljä miljoonaa on lähtenyt maasta.

Edessä on vielä Venäjän valmistelema massiivinen hyökkäys itä-Ukrainassa ja sitä tukevat raskaat pommitukset muualla maassa. Venäjän tavoitteena on ilmeisesti tuhota Ukrainan asevoimat mahdollisimman täydellisesti.

Siten vaikka vieraat joukot saataisiin jossakin vaiheessa ajettua pois maasta ja kansainvälinen yhteisö antaisi Ukrainalle merkittävää apua jälleenrakennuksessa, menee ainakin kymmenen vuotta ennen kuin pommitusten jäljet saadaan raivattua ja tuhot korjattua niin, että henkiin jääneet ihmiset pääsevät palaamaan takaisin, yritykset voivat jatkaa toimintaansa ja elämä palaa vähitellen edes kutakuinkin normaaleihin uomiin. Monet sodan aiheuttamat henkiset vauriot jäävät kuitenkin vainoamaan ihmisten mieliä heidän elämänsä loppuun saakka ja vaikuttavat myös heidän jälkeläistensä elämään.

Entä Venäjä? Sodan puhjettua maa on ajautunut entistä tyrannimaisemman hallinnon alaisuuteen, eikä maan kansalaisilla ole enää mahdollisuutta saada todellista tietoa sodan kulusta ja sen heidän maalleen aiheuttamista menetyksistä. Sodan voidaan kuitenkin arvioida aiheuttaneen pelkästään ensimmäisten vajaan kahden kuukauden aikana valtavan määrän sekä henkilöstö- että kalustomenetyksiä. Pelkästään rintamalla kaatuneiden sotilaiden määrä on noussut todennäköisesti jo noin 15-20 000:n tasolle, minkä lisäksi tulee paljon tätä suurempi haavoittuneiden määrä. Raskaat pommitukset ovat tehneet ison loven Venäjän ammusvarastoihin, minkä ohella Venäjä on menettänyt merkittävän määrän taistelualuksia, lentokalustoa, panssarivaunuja, tykistöä ja kuljetuskalustoa.

Sodan puhjettua länsi on ottanut käyttöön raskaat Venäjää vastaan suunnatut talouspakotteet, minkä ohella valtaosa Venäjällä toimineista läntisistä yrityksistä on omaehtoisesti vetäytymässä pois maasta. Myös kulttuuriset yhteydet länteen ovat katkenneet lähes kokonaan. Sadat tuhannet ihmiset – joiden joukossa on paljon hyvin koulutettua väkeä – ovat lähteneet pois Venäjältä. Tämä verottaa erittäin raskaasti Venäjän taloutta. Aikaa myöten Venäjä kykenee toki kompensoimaan esimerkiksi lännen fossiilisten polttoaineiden ostojen supistumista kasvattamalla vientiään etenkin Kiinaan. Tarvittavan infrastruktuurin rakentaminen vie kuitenkin paljon aikaa ja lopputuloksena on Venäjän ajautuminen lähes pelkästään Kiinan raaka-ainetoimittajan asemaan. Entisestä suurvallasta tulee Kiinan satelliittivaltio.

Jo sotaa aloittaessaan Putin lähti siitä olettamuksesta, että vastoinkäymisiä kohdatessaan hän voi turvautua maansa käytössä olevaan massiivisen ydinpelotteeseen. Kansainvälisellä yhteisöllä onkin täysi syy varautua siihen, että Venäjä todella ottaa taktiset ydinaseet käyttöön saadakseen Ukrainan sodan haluamaansa päätökseen. Tämä kuitenkin vakuuttaa muun maailman siitä, että Venäjä on aivan liian epävakaa ja ennustamattomasti käyttäytyvä maa hallitsemaan nykyisenkaltaista ydinasearsenaalia. Siksi ennen pitkää on ryhdyttävä etsimään keinoja, joilla Venäjän ydinasearsenaalia saadaan pienennettyä ja jäljellä olevan aseistuksen käyttöä pystytään valvomaan nykyistä tehokkaammin. Tähän voidaan ehkä päästä, jos myös Kiinan johto katsoo tehostuvan valvonnan omien etujensa mukaiseksi.

Eli todennäköisesti Putinin sodan päätyttyä Venäjän suurvalta-asema on lopullisesti menetetty. Venäjän talous taantuu kehitysmaatasolle ja mahtavista luonnonvaroista huolimatta maa tippuu kaikilla mittareilla mitaten monta pykälää alaspäin maailman suurimpien talouksien listoilla. Kaikkein tuskallisimmaksi tulee kuitenkin muodostumaan se henkinen ja kulttuurinen kiirastuli, jonka maa joutuu läpikäymään. Venäläiset joutuvat tekemään kunnolla tiliä aiemmin selvittämättä jääneiden väärinkäytösten kanssa. Vasta sen jälkeen he voivat vapautua stigmasta, jonka esimerkiksi Ukrainan sodan nykyiset raakuudet jättävät heihin muun maailman silmissä.

Kun tämä prosessi on läpikäyty, Putinin aikakausi näyttäytyy yhtenä Venäjän ongelmallisimmista kehitysvaiheista. Täyteen vapautumiseen nykyhallinnon luomista illuusioista kuluu kuitenkin vuosikymmeniä. Ukrainan jälleenrakennustyö tulee todennäköisesti etenemään paljon Venäjää nopeammin.