Putinin sota hallitsee alkanutta vuotta
Putinin runsaat kymmenen kuukautta sitten aloittama hyökkäyssota Ukrainaa vastaan tullee jatkumaan vuoden 2023 loppuun saakka ja todennäköisesti pidempäänkin. Kaikki venäläisen yhteiskunnan voimavarat suunnataan sodan tukemiseen. Putin ei katsonut asepukuisten sotilaiden muodostamissa kulisseissa pitämässään uudenvuoden puheessa tarpeelliseksi viitata sanallakaan yrityksiin saada taistelut loppumaan.
Taustalla on Putinin omaksuma missio nostaa Venäjä Euraasiaa ja sen luonnonvaroja hallitsevaksi imperiumiksi, joka jättää idän suosiolla Kiinan hallintaan ja joka haluaa ajaa Yhdysvallat ja Naton mahdollisimman kauas länteen. Natsi-Saksaa johtaneen Hitlerin tavoin Putinia eivät kiinnosta ne ihmisuhrit tai muut menetykset, joita hänen suuren unelmansa toteuttaminen tulee vaatimaan. Siksi Ukrainan vastarinnan murskaaminen ja maan alistaminen Kremlin määräysvaltaan ovat vain välitavoitteita. Laajempi strateginen kokonaisuus merkitsee sitä, että sota tulee olemaan venäläisen yhteiskunnan normaali olotila.
Paljon uhkia liittyy myös Kiinan johdon määrätietoisiin pyrkimyksiin murtaa Taiwanin erityisasema ja alistaa alue Pekingin määräysvaltaan niin pian kuin mahdollista. Xi Jinping arvioi kuitenkin todennäköisesti tarvitsevansa vielä aikaa kansanarmeijan iskukyvyn nostamiseksi riittävän suureksi saaren sotilaallista valtausta ja Yhdysvaltojen väliintulon torjumista ajatellen. Lisäksi Xi:llä on tällä hetkellä riittävästi työtä myös koronakriisin ja maan talouden ongelmien parissa. Siten Taiwanin asemaa koskevan sotilaallisen konfliktin syttymistä vielä tämän vuoden aikana voidaan pitää epätodennäköisenä, vaikka sellainen voi puhjeta myös vahingossa miltei minä päivänä hyvänsä.
Peking arvostaa strategista kumppanuutta Venäjän kanssa sen verran, ettei Kiina tyytymättömyydestään huolimatta tule tuomitsemaan Putinin sotilaallisia toimia Euroopassa. Mutta Peking ei halua myöskään tulla vedetyksi mukaan Putinin sotaan. Kiinalaiset yritykset varovat tekemästä mitään sellaista, mikä johtaisi niiden joutumiseen läntisten sanktioiden kohteeksi.
Alkaneen vuoden näköalat muuttuisivat paljon valoisammiksi, jos Putin joutuisi väistymään syrjään ja uusi hallinto ryhtyisi toteuttamaan selvästi toisenlaista politiikkaa. Todennäköisempää silti on, että nykyisten valtarakenteiden jonkinasteisesta horjunnasta huolimatta Putin tulee terveenä säilyessään pysymään vallassa toistaiseksi. Ja vaikka hän joutuisikin väistymään, demokraattisen kumouksen sijasta hänen tilalleen voi nousta vielä nykyistä vaarallisempi hallinto.
Miten demokraattinen Eurooppa voi puolustautua Venäjän laajentumispyrkimyksiä vastaan? Ensimmäinen tehtävä on luonnollisesti Ukrainan käymän puolustustaistelun tukeminen niin, että maa pystyy torjumaan ja lyömään takaisin Venäjän hyökkäykset nykyistä tehokkaammin. Samalla on tehtävä systemaattisesti työtä Venäjän sotilaallisen potentiaalin heikentämiseksi muun muassa estämällä maalta sellaisten komponenttien saanti, joita se tarvitsee asevalmistuksessaan. Lisäksi on pyrittävä vähentämään valuuttavirtoja, joiden turvin Venäjä kykenee ostamaan aseita muualta.
Ruuvia on kiristettävä siihen saakka, kunnes venäläiset havaitsevat ajautuvansa viikko viikolta yhä kauemmas sodan tavoitteista ja vahingoittavansa sen jatkamisella itseään enemmän kuin muita. Vasta tällaisen tilanteen synnyttyä avautuvat mahdollisuudet realistisille neuvotteluille sodan lopettamisesta. Tuossa vaiheessa vuosi 2023 on todennäköisesti jäänyt jo taakse. Parasta luonnollisesti olisi, ettei rauhanneuvotteluja enää tuolloin käytäisi Venäjän puolelta Putinin johdolla, mutta hänen asemansa on jätettävä venäläisten itsensä ratkaistavaksi.
Suomen kannalta on hyvin noloa, että vielä yli kymmenen kuukautta Putinin hyökkäyksen alkamisen jälkeen valtionenemmistöinen Fortum osallistuu Venäjän sotaponnisteluihin tuottamalla yli kahdentoista gigawatin – eli lähes kahdeksan Olkiluoto 3:n – verran energiaa maan merkittävimpien aseteollisuuskeskusten käyttöön. Yhdessä Rosnanon kanssa se aikoo vielä kasvattaa kapasiteettiaan merkittävästi vuoteen 2027 mennessä. Fortumin johto on kyllä ilmoittanut pian sodan alettua pyrkivänsä luopumaan Venäjän liiketoiminnoistaan ja viime syksynä se väitti myyntineuvottelujensa olevan loppusuoralla, mutta tulosta ei ole syntynyt. Putin haluaa todennäköisesti pitää Fortumin yksiköt panttivankeinaan vielä jatkossakin. Toivottavasti valtion omistajaohjaus herää toimimaan niin, ettei Fortumin anneta jatkaa toimiaan hamaan tulevaisuuteen saakka rintaman väärällä puolella.
Putin ei puhunut rauhasta mitään kun ei tiedä miten rauhaan pääsisi.
Putinin haave on miten saisi tekemänsä tekemättömäksi ja varmaan koko FSB hiljaa mielessään.
Ilmoita asiaton viesti
En usko Putinin olevan kiinnostunut rauhan tekemisestä ainakaan vielä tässä vaiheessa tai lähitulevaisuudessakaan.
FSB:ssä on ollut ja on varmasti myös sellaista väkeä, jotka pitävät sodan aloittamista virheenä ja haluaisivat päästä siitä irti. Tällä hetkellä sotapuolue on ilmeisesti kuitenkin niskan päällä sekä FSB:ssä että Venäjällä ylipäätään.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä on vetäytynyt Hersonissa ja Harkovassa sellaisille linjoille, joita se voi puolustaa eikä ainakaan Harkovaan alueella tapahtuneen kaltainen Ukrainan joukkojen laajamittainen hyökkääminen ole mahdollista. Erityisesti Bakhmutin taistelujen aikaan Venäjä rakensi muutamassa kuukaudessa Zaporozziaan moninkertaiset puolustuslinjat. Näin uhkana ollut Ukrainan hyökkäys Melitopoliin tai Mariupoliin tehtiin vaikeaksi.
Rintamalinja lyheni paljon ja Venäjän joukkojen määrä on kasvanut. Aseiden tuotanto näyttää kiihtyvän.
Venäjän tavoitteena on sotia Donbasissa ja saada ukrainalaisten tulitus Donetskiin loppumaan ja Bakhmut vallattua. Sen jälkeen Venäjä voi keskittyä asemasotaan tai vaihtoehtoisesti avata uuden rintaman muualla (pohjoisessa). Tosin arvioidaan, että Venäjä ennemminkin odottaa Ukrainan puolustuksen romahdusta ja joukkoja voisi lähteä liikkeelle vasta sitten.
Nämä Ukrainan rautatieverkon ja ilmatorjunnan ym tuhoamiset osaltaan vaikeuttavat Ukrainan sotimista. Mikäli ilmatorjunta rintamilla loppuu, Venäjä voi käyttää pommikoneita ja pudottaa järeitä 1000-5000 kg:n pommeja ukrainalaisten asemiin. Tällä hetkellä Venäjä ei haaskaa tykkitulta Ukrainan hyvin rakennettuja ja syvälle kaivettuja linnoituksia vastaan. Järeät (NL:n aikaiset) gravitaatiopommit puolestaan olisivat siinä uhka ukrainalaisille. Sikäli ilmatorjuntaa tarvitaan rintamilla ehkä jopa kaupunkeja enemmän.
Nyt kun ohjuksia tulee melkein kaikkiin kaupunkeihin, niin laajan Ukrainan ilmapuolustus on kovilla. On selvää, että sodan pitkittyessä USA: n kyky tarjota ilmapuolustusta Taiwanille ja muille Kiinan vastapuolella oleville maille heikkenee.
Venäjä siis heikentää ainakin siltä osin Kiinan potentiaalisten vihollisten tilannetta. Kiinalla ja P-Korealla on tiettävästi ohjuksia aika runsaasti.
Tämä puolestaan saattaa vaikuttaa USAn liittouman toimiin Aasian suunnalla. Suuta pienemmälle.
Länsimaissa elää aika villejä uskomuksia siitä, että joidenkin komponenttien puutteen takia Venäjän sotateollisuus surkastuu.
Venäjä on siirtämässä painopistettä stealth hävittäjistä ja keskittyy pommikoneiden rakentamiseen. Mihin tarvitaan häivehävittäjiä jos jostain Kaspian meren päältä voidaan laukaista ohjuksia eri puolille Ukrainaa?
Sikäli on todennäköistä, että Venäjä suuntaa resurssinsa uudella tavalla.
Toinen uskomus liittyy siihen, että Venäjän armeija lyötiin sodan alussa eikä se nouse. Venäjän mobilisoituja jo sotilaskoulutuksen saaneita reservejä kouluttaa kouluttaa tällä hetkellä rintamilla kuukausia sotineet miehet. He opettavat mitä tehdä jos kaveri haavoittuu tai lennokkeja näkyy jne. Näissä asioissa Venäjä sähläsi sodan alussa. Ukrainan joukkoja koulutetaan muutamia viikkoja nollatasosta jossain NATO maassa. Sitten rintamalle.
Sikäli Venäjä ei koe suurta kiirettä tässä. Ukrainalla on toki ollut kova henki päällä. Tosin tällä hetkellä etulinjaan potkitaan Harkovaan alueen venäjänkielisistä värvättyjä ja toisaalta vuoriseutujen Unkarin kielisiä.
Alkaa olla suurin into värväytyä loppu länsiukrainalaisilta.
Lännen tuki Ukrainalle on vahvaa. Kyse on myös siitä jaksaako Ukraina sotia loputtomiin.
Merkelin ja muiden lausunnot siitä, että Minskin sopimuksilla pelattiin vain aikaa kertoivat Venäjän johdolle, ettei nykyisten länsimaisten johtajien kanssa voi tehdä rauhaa. Sikäli on Venäjän kannalta realistista lähteä siitä, että sota jatkuu.
Ei Venäjää halailla vaikka Putinia ei olisi. Sen sijaan mahdolliset uudet johtajat Euroopassa voivat haluta jonkinlaisen rauhantilan Ukrainaan eivätkä juonittele uutta revanssia. Uudet kasvot voivat hylätä Ukrainan edeltäjiensä projektina Tämä ei tarkoita ystävyyttä Venäjän kanssa, vaan jonkinlaista halua välttää suurempi sota ja keskittyä omien kansalaisten asioihin.
Ilmoita asiaton viesti
Uskon monen Venäjän puolella ajattelevan asetelmaa kutakuinkin kuvaamallasi tavalla. Pari kommenttia:
Kykyyn ja haluun jatkaa sotimista vaikuttaa oleellisesti se, että ukrainalaiset puolustavat omia kotiseutujaan. Venäläiset sotilaat on komennettu tekaistuin perustein ryöstöretkelle vieraaseen maahan. Jouksuhaudoissa sirpaleita kyyristellessä moni alkaa kysellä itseltään, mitä hän siellä tekee. Tai havaitessaan, etteivät ukrainalaiset halua tulla vapautetuiksi.
Riittävän voiman edessä motivoitunutkin sotajoukko voi joutua perääntymään siten kuin oli suomalaisten kohtalona talvisodan läpimurtotaisteluissa. Tämä mahdollisuus on olemassa myös Ukrainassa.
Lännen kyky jatkaa Ukrainan varustamista kestää kyllä pidempään kuin Venäjän kyky varustaa itseään. Vaikka maan aseteollisuus ei ole surkastumassa, sodan ruokkiminen surkastuttaa muun talouden. Lisäksi kaikki merkit viittaavat siihen, että laadullisesti Venäjän aseet eivät yllä samalle tasolle läntisten kanssa.
Sekä vanhat että uudet eurooppalaiset johtajat tietävät, ettei mitään todellista rauhantilaa ole mahdollista saavuttaa ennen kuin Venäjä taipuu tunnustamaan tosiasiat ja luopuu laajentumispyrkimyksistään. Asetelma on sama kuin kahdeksan vuosikymmentä sitten Hitlerin rakentaessa tuhatvuotista valtakuntaansa.
Ilmoita asiaton viesti
On tässä toisenlaisiakin näkemyksiä.
Nyt on länsimaissa vallalle päässyt sellainen käsitys, että Neuvostoliitto romahti koska se painettiin Tähtien sodalla ym polvilleen. Se taipui tämän näkemyksen mukaan pakon edessä. Villeimpien näkemysten mukaan Yhdysvallat jopa koordinoi Neuvostoliiton oppositiovoimia.
Kuuntelin Jack F. Matlockin näkemystä tilanteesta. Hän oli Reaganin ja George H. Bushin aikoihin USA:n suurlähettiläänä Moskovassa.
Hänen mukaansa yllä kuvattu ”lännen voitto” ei mennyt niin. Kyse oli siitä, että ideologinen sota lopetettiin 1987-1988. Sovittiin, että kumpikaan ei levitä yhteiskuntajärjestelmäänsä asevoimin. Gorbatsov lähti tähän mukaan ja pidättäytyi
pitkälti asevoiman käytöstä kun imperiumi alkoi natista liitoksistaan.
Suurlähettiläs Jack F. Matlock korosti, ettei Yhdysvallat myöskään sekaantunut mihinkään vehkeilyyn Neuvostoliitossa tai itäisessä Euroopassa. Hän muisteli, että George H Bush oli sillä kannalla, että jopa Baltian maiden pitäisi pysyä jonkinlaisessa federaatiosssa ja hän visioi jonkinlaista Ukrainan asemaa niille. Suurlähettiläs kuvasi tätä esimerkkinä siitä, kuinka hienotunteisesti USA suhtautui Neuvostoliittoon. Hän muistutti, ettei USA ollut koskaan tunnustanut Baltian maiden liittämistä osaksi Neuvostoliittoa. Sikäli hyviä suhteita isä Bushin kanssa viljellyt Koivisto on saattanut ottaa KGB:n sijaan ohjeita jenkkipressaltakin Baltian kysymykseen liittyen.
Jack F. Matlock toki korostaa diplomatiaa. Olihan hän itse siinä puuhassa. Hän on järkyttynyt tästä nykyisestä tilanteesta. Hänen mukaansa Reagan ei koskaan haukkunut venäläisiä. Hänen mukaansa Reaganile kommunismi oli kammottava järjestelmä, vaikka hänen mukaansa venäläiset saivat itse päättää.
Siis Neuvostoliiton hajoitti sisäiset jännitteet – ei jonkinlainen lännen tuki oppositiolle yms.
Siispä Jack F. Matlockin kuvauksen perusteella tällä nykyisellä mallilla, jolla Venäjä ajetaan nurkkaan ja kaikki venäläiset demonisoidaan ei ole mitään yhtymäkohtia sen kanssa miten kylmä sota päättyi.
”Sekä vanhat että uudet eurooppalaiset johtajat tietävät, ettei mitään todellista rauhantilaa ole mahdollista saavuttaa ennen kuin Venäjä taipuu tunnustamaan tosiasiat ja luopuu laajentumispyrkimyksistään”.
No, Reaganin ja Bushin linja oli diplomaattinen, joka johti muutokseen. Taisipa siinä hyvässä hengessä ulkoministeri James Baker luvata, ettei NATO laajene itään.
Mitä tulee vanhoihin lännen johtajiin, niin Venäjä tai NL on ollut niille usein strateginen liittolainen. Kylmässä sodassa oli sitten mukana ideologinen aspekti.
Matlock myöntää, ettei kaikki hallinnossa olleet samalla linjalla kuin Baker ja Bush.
Mitä tulee nykyiseen tilanteeseen, niin koskakohan nämä nykyiset lännen visionäärit uskovat onnistuvansa taivuttamaan Venäjän? Aika uhmakas kansa kun on kyseessä. Mikäköhän on se tie ulos tästä sopasta -jossa sokea viha on ottanut vallan – kun kaikki venäläiset on velvoitettu tekemään kansannousuja maassaan lännen etuja ajaakseen.
Jotain kovaa toki laitettiin Moskovaa vastaan kylmän sodan alussa. Sitä kestikin sitten lähes 50 vuotta purkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mitähän nyt muistelet, kun nimenomaan Reaganin hallinto kiihdytti kylmää sotaa tavoitteena Neuvostoliiton talouden luhistuminen. 1987-1988 NL oli valtavasti heikentynyt verrattuna vuosikymmen alkuun, siinä vaiheessa voitiin painostusta löysätä, kun Gorba oli halukas kompromisseihin. Neukkulan romahdus oli kivenheiton päässä, vaikka emme siihen tuolloin vielä uskoneetkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä niinkin voi mediatietojen pohjalta muistella. Itse lainasin kylmän sodan lopun prosesseissa mukana olleen suurlähettiläs Matlockin sisäpiiritietoihin perustuvaa muistelua tapahtumien kulusta.
Erityinen huomio oli se ettei USA tukenut oppositiovoimia. Ei edes Baltian itsenäistymistä.
George H Bushin huoli oli Matlockin mukaan nationalismi Neuvostoliiton sisällä. Neuvostoliitto romahti omiin ristiriitoihin eikä USA tukenut maan oppositiovoimia.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän Venäjä nykyhallintoineen hajoa sisäisiin jännitteisiinsä samaan tapaan kuin neuvostoliittolainen järjestelmä hajosi kolme vuosikymmentä sitten. Tai ainakin mieluummin niin kuin samankaltaisella valtavalla hinnalla, jolla Hitlerin valtakunta jouduttiin murtamaan kahdeksan vuosikymmentä sitten.
Jos kansannousuja tapahtuu, taustalla on se että ihmiset eivät halua enää millään hinnalla jatkaa elämäänsä vallitsevan regiimin alaisuudessa. Ei sellaiseen kukaan ryhdy ketään ulkopuolista miellyttääkseen.
Tämänhetkinen tilanne ei näytä erityisen vallankumoukselliselta, mutta silti Putin viettää tuskin yhtään päivää miettimättä keinoja, joilla hän voisi torjua pelkäämänsä värivallankumoukset.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tosiaan ole odotettavissa venäläisten kansannousua näillä näkymin, sota ja Putinin hallinto on riittävän suosittua kansan parissa. Myös talous on vahvemmalla pohjalla kuin Neukkulan viimeisinä vuosina, joten siltäkään suunnalta ei ole suuria odotettavissa.
Ilmoita asiaton viesti
Luonnonrikkauksiensa puolesta Venäjä voisi olla kuin 140 miljoonan ihmisen Norja. Siihen nähden kansan taloutta ei voisi hoitaa enää Putinin mafiaa huonommin. Nyky-Venäjällä tavallisten kansalaisten rahat eivät tahdo riittää ruokaan, lämmitykseen ja vuokriin ja täyteen sotatalouteen siirryttäessä tilanne pahenee edelleen. Lisänä ovat kaikkialla vaadittavat voitelurahat, viranomaisten tuomat palvelukseenastumismääräykset ja huono-onnisimpiin koteihin tulevat surunvalittelut. Neuvostoliiton loppuaikoina ihmisten arki oli todennäköisesti parempaa.
Ilmoita asiaton viesti
On tietenkin selvää, että Bush, Kohl ja Koivisto olisivat toivoneet Gorban pitävän Neuvostoliiton kasassa vielä joitakin vuosia, etenkin sen jälkeen kun Saksan yhdistyminen kävi selväksi.
En tiedä, missä piireissä toinen käsitys olisi nyt jotenkin ”päässyt vallalle”. Vielä vähemmän tiedän, mitä relevanssia tällä historialla olisi nykytilanteen tarkastelussa.
Ilmoita asiaton viesti
Matlockin mukaan USA:n hallinnossa on alettu nähdä historiaa uudella tavalla. Historiakuva puolestaan vaikuttaa nykyisin harjoitettava politiikkaan. Nyt on vallalla siis pinnallinen käsitys tapahtumista. Miljoonia ihmisuhreja Lähi-idässä aikaan saanut länsi itkee omaa hyvyyttään verrattuna Venäjän pahuuteen.
Jotkut John Boltonit ovat ajamassa kansoja kauppasaartoon. Mies meni möläyttämään, että tarkoituksena on heikentää maita joko kypsäksi jenkkien operoimalle vallanvaihdolle (Syyria jne) tai sitten mennään jollain verukkeella asevoimilla sisään saarron heikentävän vaikutuksena jälkeen (Irak jne).
Tämä on perverssi versio Kennanin patoamispolitiikasta. Siinä pyrittiin patoamaan Neuvostoliittoa kunnes maan sisältä lähtee muutos.
Tämä nykyinen Yhdysvaltojen politiikka muistuttaa sitä, josta 1930-luvun Saksassa puhuttiin. Globaalit finanssikapitalistit rahoittivat vallankumouksia Neuvostoliitossa ja yrittivät myös Saksassa.
Venäjän vallankumouksessa tuhottiin Venäjän maanviljelys. Näissä viime aikojen bolsevistisissa seikkailuissa on rikottu maita (Irak, Syyria jne). Ja sitten on menty puristamaan kyseisten maiden luonnonvarat omaan haltuun.
Mitä Reagan ja George H Bush edustivat oli rehellisemmällä pohjalla olevaa toimintaa. Nykyisin vallalla oleva sukupolvi edustaa piloille hemmoteltuja kakaroita, jotka eivät ymmärrä liiallisen ahneuden vaaroista.
Tänä päivänä voimme nähdä, että liiallista asevoimaa käyttäneillä länsimailla ei ole liiemmin ystäviä oman suppean piirinsä ulkopuolella. Tämän totesi myös Tony Blair. Länsimainen hegemonia on katoamassa. Kenties raivo tästä kohdistetaan Venäjään. Suurelle osalle Putin edustaa helpotusta. Länsimaiden voimat kuluvat Euroopassa
Samalla tavalla Suomessa on ihmisiä, jotka muistavat lähihistoriaa tavalla, että Natoon olisi pitänyt liittyä jo 1990-luvulla.
Kun kylmä sota päättyi nähtiin Saksan ja Venäjän sovun olevan koko homman kulmakivi. Suomi integroitui länteen, tuskinpa miehityksen kokenutta Saksaa houkutti revanssi Venäjän kanssa. Sikäli NATOn purkaminen olisi voinut tulla kyseeseen. USA keksi käyttää Natoa omien Lähi-itä projektiensa alustana mm. Afganistanissa ja Libyassa ja muualla epäsuoremmin.
On muistettava, että tämän Ukrainan Natoon imemisen laittoi alulle alkoholismia sairastanut George W. Bush hallintoineen.
Afganistan 2001, Irak 2003, Ukraina hanke 2007…Kaksi ensimmäistä ei tuonut kunniaa USAlle.vaikea uskoa, että tämä Ukrainan projekti johtaa sen enempää hyvään lopputulokseen.
Ilmoita asiaton viesti
GWB:n ja Blairin valtakautta koskevissa huomioissa on vankka totuuden siemen. Kennanin patoamispolitiikka tietenkin ymmärrettiin väärin jo alun perinkin, kun ulkoministereinä (asian oikein ymmärtäneen Marshallin jälkeen) toheloivat Acheson ja Dulles.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat puhuessasi Ukraina-hankkeesta 2007, mutta tämän vuoden tapahtumien näkeminen osaksi sitä on yhtä kohtuutonta kuin sen toteaminen, että vuoden 2023 soteuudistus johtuu vuoden 1789 Ranskan vallankumouksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjällä ei ole mitään kunniaa mitä puolustaa, hylkiövaltion tittelin on Putin ansaitusti luonut maalleen.
Nyt on hetki luikkia häntä koipien välissä omalle puolelle tunnustaen häviön, sillä valtio on pohjamudassa täydellisesti, niin vetäytyminen menee jo plussan puolelle, jää vain junakaupalla ruumiita ja selitykset miten tähän on tultu.
Putinin suu vääntyy tv esiintymisessä jo lievään irvistykseen, silti kunniamerkkejä on jaettu siihen mallin, että saajien vasen olkapää on vinossa.
Luuleeko joku että Yhdysvallat antaa periksi Ukrainan puolustamisessa, kun kymmeniä miljardeja on jo käytetty apua, jos Venäjä ei anna periksi, se hajoaa lopuksi osiin.
Nyt Suomen kannattaa laskea katiska veteen, jos sinne lipuisi Karjalan kansantasavalta kaaoksen koittaessa.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjällä tilannetta ei nähdä noin
Ilmoita asiaton viesti
Äkkiä voi tilanne muuttua, eräänä kauniita aamuna Putin löydetään ja 9 mm burana on tehnyt reiän silmien väliin. Myös mahdollista että on kävellyt kuin rusakko ansalankaan. Eipä uskalla liikkua vapaasti, kun saa varoa lähipiiriäkin. Sitten pelikortit jaetaan uudelleen, kelle vain jää ”Mustapekka”
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä ei, tai oikeasti toisin. Luulisi tyhmimmänkin iivanan ihmettelevän, minkähäntakia me rakennamme puolustuslinnoituksia naapuriin, sillä kohtahan siellä asustaa oikeat omistajat ja meidän täytyy alkaa kuopia äitivenäjän maaperää, josko sitäkään on kotapuolin saatavilla ?
Ilmoita asiaton viesti
”Nyt Suomen kannattaa laskea katiska veteen, jos sinne lipuisi Karjalan kansantasavalta kaaoksen koittaessa.”
Ei Suomikaan Venäjästä irtautuessaan takaisin Ruotsin syliin pyrkinyt vaan halusi oman valtion vaikka olimme ruotsinkielisten hallinnassa.
Karjalasta tuskin suomenkielisiä löytyy työikäisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Karjalan mummot kyllä ruokitaan puuntuonnilla, muu loisväki ryyppää hengiltä itsensä sellun jäteliemestä tehdyllä tikkuviinalla, asukkaat ei ole ongelma kun kylät on muutenkin jo tyhjentyneet.
Suomalaiset käärii hihansa ja vie jossain vaiheessa leveällä puskulevyllä varustetut catepillarit paikalle.
Osaa Karjalassa voisi pitää ulkoilmamuseona, niin kuin Mostar on Hertsegovinassa esittelee Serbien tekosia, uteliaat turistit tuo ulkomaita myöten Karjalaan ”törsöörahaa” jäljelle jääneille.
Suomen hallituksen on oltava hereillä vaatimuksineen, sillä on todennäköistä että Venäjä revitään kuin kana krokotiilien kynsissä.
Ilmoita asiaton viesti
Näin on ja Laatokan rannat myydään pietarilaisille suomalaisella järjestyksellä.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko se paljon kehuttu omistajaohjaus nyt kerrankin hereillä. eikä salli enää viedä Fortumin Suomessa keräämiä voittoja Venäjälle.
Ilmoita asiaton viesti
Fortum on vienyt valtavasti rahaa investointeihinsa Venäjälle – myös Krimin valtauksen jälkeen -, mutta pakotteiden laajennuttua sitä on vaikea liikuttaa mihinkään suuntaan. Nyt Fortumin ja valtio-omistajan tulisi painostaa Kremliä maksamaan kiireen vilkkaa asiallinen korvaus tehdyistä investoinneista ja uhata tuotantohäiriöillä, jos näin ei tapahdu. Missään tapauksessa Fortumin ei pidä jatkaa enää yhtään pidempään Venäjän sotakoneiston voimantuottajana siinä toivossa, että kukaan ei noteeraa heidän puuhiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen Fortumin palveluksessa oleva suomalainen pikaisesti kotiin ja
varaosatoimitukset ja konsultointi laitosten ylläpidosta lopetettava. Muutoin näemme yhä jatkuvaa Putinin sotarikosten tukemista.
Ilmoita asiaton viesti
Sodan loputtua laitoksia tarjotaan ilmaiseksi takaisin , ehdolla että laittakaa ne kuntoon ja alkakaa taas ansaitsemaan investoinneillanne.
Jos niitä ei tarjota Fortumille takaisin, niin kyllä asialla ovat taas saksalaiset.
Ilmoita asiaton viesti
Katsoin toukokuussa 2018 tv:stä Marko Lönnqvistin erinomaisen ohjelman ”Ulkolinja – Venäjä 100 vuotta myöhemmin”. Oli hätkähdyttävää saada nähdä, että venäläisten entinen ”jumala” Stalin oli nousemassa Putinin avulla jälleen arvostukseen venäläisten keskuudessa.
Ohjelmassa haastatellaan professori Aleksandr Duginia, jota pidetään myös yleisesti Putinin pääideologina. Hän antaa ymmärtää, että ”on täysin mahdollista, että ihmisellä kollektiivin jäsenenä ei itse asiassa pidäkään olla mitään oikeuksia.” Hänen mukaansa kaikki oikeudet on oltava diktaattorilla.
Jo tätä taustaa vasten näyttää vahvasti siltä, että sota tulee jatkumaan pitkään. Itänaapurin tähän saakka kärsimät noin 100 000 miehen tappiot ovat merkityksettömiä, jos niitä verrataan viime maailmansodan noin 19 miljoonan sotilashenkilön tappioihin.
Ainoa hillitsevä tekijä tulee olemaan sotilaskaluston puute. Nyt ei ole takana samanlaista massiivista amerikkalaista varusteapua, jota maa sai viime maailmansodan aikana. Siinä on toteutunut vanha sanonta ”kiittämättömyys on maailman palkka.”
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/09/27/ulkolinja-venaja-100-vuotta-myohemmin
Ilmoita asiaton viesti
”Toivottavasti valtion omistajaohjaus herää toimimaan niin, ettei Fortumin anneta jatkaa toimiaan hamaan tulevaisuuteen saakka rintaman väärällä puolella.”
Noi sähkön ja lämmön tuottotehtaat ovat fyysisesti Venäjällä. Ei niitä sieltä Fortumi voi Suomeen tuoda.
Mitä hyötyä olisi 8 miljrd € investoinnit ilmatteeksi antaa Kiinalaisil tms taholle ?
Siel on minunkin verorahoja.
Siel on venäläinen henkilökunta töissä. Kyl ne tehtaat pyörii siel ilman fortumin näennäistä omistamistakin.
Ja sit kun sota joskus loppuu voi noitten tehtaitten arvo olla tulevaisuudessa mitä vain.
Ilmoita asiaton viesti
Fortum lahjoitti äskettäin yhtä paljon Uniperin muodossa saksalaisille, pitäähän sitä tasapuolisuuden nimessä tukea molempia.
Euroakaan Fortumin Venäjälle sijoittamista Sinun verorahoistasi ei palaudu taskuusi.
Seuraa vaikka seuraavat vuodet sähkölaskuasi.
Ilmoita asiaton viesti
Antin linjaukset Venäjän tulevaisuudesta ovat paljolti samoja kuin itsellänikin.
Joitain lisäyksiä:
1) Ukrainan sodalle saadaan joskus jonkinlainen tulitauko / rauhansopimus, ja siitä seuraava prosessi tulee olemaan pitkäaikainen.
Siihen sisältyvät sotarikollisten Nürnberg-tyyppiset kansainväliset oikeudenkäynnit, Venäjän valtion ja oligarkien varojen konfiskointi Ukrainan jälleenrakentamiseksi, sekä tietenkin Venäjän ja Ukrainan välinen rauhansopimus, jossa taataan sen rajat. Tässä takaajina ovat todennäköisesti USA ja EU.
2) Järjestetään Euroopan uusi ETYK-tyyppinen rauhankonferenssi.
3) Sodan seurauksena syntyy tynkä-Venäjä, kun varsinkin maan eteläiset osat julistautuvat itsenäisiksi.
Venäjää tulevat johtamaan ”sopivilla järjestelyillä” pääosin samat, korruptoituneet KGB-tyypit kuin nykyisinkin, eikä minkäänlaista todellista demokratiaa sinne ole tiedossa.
4) Tynkä-Venäjä tekee Kiinan kanssa ”vasalli-valtioliiton”, jonka seurauksena Kiina ottaa haltuunsa Venäjän valtavat luonnonrikkaudet.
Ilmoita asiaton viesti
En osaa sanoa kohdista 1-3, mutta kohta 4 on jo käynnissä.
Kiina on jo vahvempi osapuoli Kiina-Venäjä kompuksessa ja Putin joutuu mielistelemään Xi:tä julkisissa esiintymisissä. Kiina on julkisesti ja korkeimmalla tasolla antanut Kazakstanille takuut itsenäisyyden säilymisestä. Keski-Aasian entiset neuvostotasavallat ovat liukumassa muutenkin Kiinan syliin. Ne tarvitsevat teknologia- ja kulutustuotteita, joita saavat vain Kiinasta. Kiina tarvitsee niiden raaka-aineita ja on suoran turvallisen maayhteyden päässä näistä muuten maantieteen eristämistä valtioista. Kiina voi helposti rahoittaa näiden maiden investoinnit. Venäjällä ei näissä suhteissa ole tarjota mitään.
Kiinan ei tarvitse kiirehtiä Venäjän suhteen. Venäjän on selviytyäkseen myytävä Kiinalle raaka-aineita ja energiaa Kiinan sanelemilla ehdoilla. Siperia integroituu Kiinaan kaasu- ja öljyjohdoilla, jotka Venäjä rakentaa. Kun Kiina menettelee viisaasti, se ei tee kuitenkaan itseään riippuvaiseksi Venäjästä. Kiinan väkiluku on kymmenkertainen Venäjään verrattuna, samoin talous on ylivoimainen ja ero vain kasvaa. Aika työskentelee Kiinan hyväksi, riippumatta siitä miten kohtien 1-3 käy.
Ilmoita asiaton viesti
Oma veikkaus on että 2025 sota tulee päätökseen. Kone on vasta käynnistynyt ja tuhoa tulee.
Ilmoita asiaton viesti
Itse pysyn veikkauksessani, että Putin ei ole ehdokkaana vuoden 2024 presidentinvaaleissa.
Ilmoita asiaton viesti
Entäpä jos mitään vaaleja ei edes pidetä, vaan duuma pyytää Vladimir Vladimirovitsiä jatkamaan maan isänä ja säädetään poikkeuslaki Suomen tapaan?
Ilmoita asiaton viesti
Jotain tällaista voidaan odottaa, jos P. onnistuu säilyttämään päänsä siihen asti.
Ilmoita asiaton viesti
All civil nations must totally boycott and isolate China Russia Iran
Ilmoita asiaton viesti