Rahan arvo titaanien kamppailun jaloissa

Kansainvälisiä markkinatoimijoita ahdistaa näinä päivinä pelko inflaation kiihtymisestä ja sen myötä tapahtuvasta korkojen noususta. Useiden raaka-aineiden hinnat ovat jo lähteneet vauhdikkaaseen nousuun, autojen valmistajat joutuvat helpottamaan sirupulaansa rahalla ja amerikkalaisten työnantajien on nostettava palkkoja saadakseen työpaikat täytetyiksi. Moni ihmettelee, mikseivät keskuspankit varoita tähän kehitykseen liittyvistä riskeistä ja ryhdy konkreettisiin toimiin rahapolitiikan kiristämiseksi.

Paras selitys reagoimattomuudelle löytyy geopolitiikasta. Maailman menoa hallitsee nykyisin Yhdysvaltojen ja Kiinan kiristyvä kilpailu maailman johtavan supervallan asemasta. Kilpailua käydään myös talouden alueella, missä ilman tuotantomenetyksiä koronasta selvinnyt Kiina hengittää jo Yhdysvaltojen niskaan.

Yhdysvallat on reagoinut Kiinan lähestymiseen elvyttämällä talouttaan voimakkaasti sekä liittovaltion lisääntyvän velanoton että keskuspankin mittavien velkakirjaostojen turvin. Kun myös kotitalouksille koronasulkujen aikana kertyneet säästöt alkavat virrata markkinoille, USA:n talous onkin lähtenyt hyvään kasvuun. Tämän kehityksen kääntöpuolena ovat kuitenkin olleet inflatoristen paineiden voimistuminen ja dollarin kansainvälisen arvon kääntyminen laskuun. Kummankin voidaan olettaa jatkuvan jonkin aikaa tulevaisuudessakin.

Kiinasta katsottuna asetelma on erilainen. Myös siellä talouskasvua on yritetty vauhdittaa yhä enemmän velkavetoisesti, mutta viime aikoina liiallista velkaantumista on pyritty suitsimaan. Muualla toteutetut elvytystoimet avaavat uusia mahdollisuuksia kiinalaistuotteiden viennille USA:n asettamista kaupan esteistä huolimatta. Myös maan valuutta on alkanut vahvistua suhteessa dollariin. Lyhyellä aikavälillä valuutan kallistuminen vaikeuttaa vientiä, mutta se myös ajaa kiinalaisia viejiä parantamaan tuottavuuttaan. Lisäksi tuontihintojen halpeneminen hillitsee maan sisäisiä inflaatiopaineita. Kiinan valuutan vahvistuminen USA:n dollariin verrattuna kallistaa talouskilpailun vaakaa Kiinan eduksi.

Bidenin hallinto tuskin haluaa torjua Kiinan uhkaa Trumpin tapaan merkantilistisen kauppapolitiikan keinoin. Ainoa todella toimiva vastaus Kiinan haasteeseen onkin maan talouden reaalisen kilpailukyvyn vahvistaminen, mihin päästään uusien innovaatioiden ja kohoavan tuottavuuden avulla. Kiina toki pyrkii samaan ja sillä on keskusjohtoisen talouden tarjoamat mahdollisuudet todella isojen kehityspanosten suuntaamiseen strategisiksi määriteltyisiin kohteisiin. Itse pidän kuitenkin ajattelun vapautta ja markkinoiden itseohjautuvuutta tehokkaampina talouden uudistamisen välineinä. Tässä suhteessa Yhdysvalloilla on selvä etulyöntiasema, vaikka muutaman jättiyrityksen vahvistuva markkinadominanssi voi heikentää sitä.

Jos siis inflaatio on lähdössä laukkaan Yhdysvaltojen voimakkaiden elvytystoimien seurauksena, tämä oheishaitta ollaan ilmeisesti nykyoloissa valmiita sietämään. Keskuspankkijohtajilla ei ole sellaisia lihaksia käytettävissään, joilla he kykenisivät viheltämään pelin poikki.

Pidemmällä aikavälillä tarkastellen on joka tapauksessa ilmeistä, että Yhdysvaltojen yritys estää Kiinan nousu maailman suurimmaksi taloudeksi tulee epäonnistumaan, sillä onhan Kiinassa nykyisin noin 1,4 miljardia asukasta. Siten Yhdysvaltojen kansantalouden koon ohittamiseksi riittää, että kiinalaisten henkeä kohti laskettu bruttokansantuote yltää vajaaseen neljäsosaan Yhdysvaltojen vastaavasta. Tällaista vaurastumistavoitetta tuskin voidaan pitää kohtuuttomana edes yhdysvaltalaisesta näkökulmasta katsottuna.

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu