Ranska, Britannia ja Euroopan poliittinen tulevaisuus

Viikko 27 on tärkeiden tapahtumien aikaa Euroopan poliittisen tulevaisuuden kannalta.

Sunnuntaina 30. kesäkuuta on Ranskan kansalliskokousvaalin 1. kierros, torstaina 4. heinäkuuta Britannian parlamenttivaali ja sunnuntaina 7. heinäkuuta Ranskan kansalliskokousvaalin 2. kierros.

Britanniassa Labourin yli kahdenkymmenen prosentin vakaana pysynyt gallup-etumatka konservatiiveihin verrattuna merkitsee sitä, ettei juuri mikään kykene enää estämään brexit-sekoiluihinsa ja Boris Johnsoniin kompastuneiden konservatiivien yli 14 vuotta jatkuneen valtakauden päättymistä. Samalla se merkinnee todennäköisesti uuden vakaamman ja eurooppalaisemmin orientoituneen poliittisen aikakauden alkua Britanniassa.

Tuoreimmat gallupit antavat RN:lle noin kolmanneksen kannatuksen, vasemmiston, vihreiden ja keskustavasemmiston NFP:lle vähän yli 30 %, Macronin ENS:lle 19 % ja oikeiston UDC-DLF:lle 9 %. Europarlamenttivaalissa – jossa äänestysprosentti oli 51,5 – laitaoikeisto sai yhteensä noin 37 % äänistä – näistä RN runsaat 31 % -, Macronia tukevat keskiryhmät vajaat 15 %, sosialistit vajaat 14 %, laitavasemmisto vajaat 10 % ja vihreät runsaat 5 %.

Lienee realistista odottaa RN:n päätyvän uudessa kansalliskokouksessa selvästi suurimmaksi puolueeksi, mutta ei enää yhtä suurin luvuin kuin gallupeissa tai europarlamenttivaalin tuloksissa. Myös laitavasemmisto voi joutua tyytymään jonkin verran odotuksiaan heikompaan tulokseen. Emmanuel Macronin alamaissa ollut henkilökohtainen kannatus on alkanut viime aikoina vahvistua hieman ja hänen kansalliskokouksen hajoituspäätöksensä ehkä jatkaa tätä kehitystä edelleen. Samaan suuntaan voi kehittyä myös vaaliin osallistuvien maltillisten puolueiden kannatus.

Tämän jälkeen Ranska siirtyisi USA:sta tutuksi tulleeseen kaksoisvallan tilanteeseen, jossa laajoilla valtuuksilla varustettu presidentti ja parlamentin johto edustavat keskenään vastakkaisia poliittisia voimia. Macronin odotuksena on, että poliittinen vastuu alkaa hiertää Marine Le Penin ja hänen puolueensa kannatusta ennen vuoden 2027 presidentinvaaleja. Näin voi hyvin käydäkin, mutta Ranskan rooli eurooppalaisessa politiikassa väliin jäävänä aikana olisi tuollaisen asetelman vallitessa aika vaikeasti ennustettavissa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu