Saksan tie

Olisiko tällainen kehityskulku mahdollinen?

Donald Trump palaa USA:n presidentiksi ensi vuoden tammikuussa. Hän jättää Ukrainan Putinin kynsiin, kertoo Naton eurooppalaisten jäsenmaiden joutuvan jatkossa huolehtimaan itse omasta puolustuksestaan ja asettaa eurooppalaiset autot ja muut tuotteet korkeiden tullimuurien taakse Yhdysvaltojen markkinoilla.

Saksassa sekä kotitaloudet että energiaintensiivinen teollisuus valittavat Venäjän kaasutoimitusten loppumisen aiheuttamasta hintojen noususta. Tyytymättömiä ollaan myös Ukrainalle annettavan avun suuruudesta ja Saksaan niiden vuoksi kohdistuvista turvallisuusriskeistä. Kiinaa keskeisenä kasvumarkkinanaan pitäneet autonvalmistajat ja muut yritykset ovat pettyneitä USA:n ja Kiinan välisen kauppasodan niille aiheuttamiin vaikeuksiin. Moni Saksassa toivoo hiljaisesti Ukrainan sodan päättymistä ja edes jonkinasteista suhteiden normalisoitumista Venäjän kanssa.

Vaikka sotarikokset Ukrainassa ja opposition sorto Venäjällä ovat synnyttäneet Saksassa laajaa suuttumusta Putinia ja hänen politiikkaansa kohtaan, maasta löytyy myös häneen myönteisemmin suhtautuvaa väkeä. Etenkin laitaoikeiston AfD:n ja Sahra Wagenknechtin BSW:n johdossa on Kremlin kanssa läheisissä väleissä olevaa väkeä. Juuri näiden puolueiden odotetaan lisäävän merkittävästi kannatustaan sekä tulevissa aluevaaleissa että puolentoista vuoden kuluttua pidettävissä liittopäivävaaleissa. Suurimman puolueen – kristillisdemokraattien – keskuudessa on väkeä, jotka haluaisivat valita yhteistyökumppaniksi AfD:n rökäletappion uhkaamien nykyisten hallituspuolueiden sijasta.

Sekä Putin että Xi Jinping syyttävät Yhdysvaltoja yrityksestä säilyttää sen hegemoniaan perustuva yksinapainen maailmanjärjestys. Etenkin suurten kehittyvien talouksien nousu vie heidän mukaansa kehitystä väistämättä kohti moninapaista maailmaa, jossa ongelmat olisivat parhaiten ratkaistavissa tunnustamalla eri osapuolet keskenään tasavertaisiksi neuvottelukumppaneiksi. Euroopan maita idän autokraatit arvostelevat asettumisesta tukemaan kuuliaisesti USA:n pyrkimyksiä – ja ainakin osin omien etujensa kustannuksella.

Saksalla on erityinen merkitys Putinille muun muassa hänen Dresden-vuosiensa peruina. Vaikka häntä fanittava Trump nousisi Yhdysvaltojen presidentiksi, Putin näkisi amerikkalaisen kollegansa lähinnä hyödyllisenä vaikka osaamattomuutensa vuoksi vaarallisenakin idioottina. Putin ei myöskään lakkaisi pitämästä Yhdysvaltoja maansa strategisena päävastustajana, jonka vaikutusvaltaa Euroopassa hän pyrkii vähentämään. Parhaiten Putin uskoo voivansa edistää tätä tavoitetta saamalla EU:n mahtivaltio Saksan etäämmäs Yhdysvalloista ja suostumaan yhteistyöhön hänen maansa kanssa.

Periaatteessa Saksan kaltaisen teknologiajätin ja Venäjän kaltaisen raaka-ainejätin välille on helppo kuvitella isoja molemminpuolisia synergiaetuja. Lisäksi Trumpin näyttäessä keskisormea Euroopalle saksalaiset voivat kokea idän autokraattien syytöksillä USA:n itsekkyydestä olevan jossakin määrin katettakin. Puhtaasti geopolitiikan näkökulmasta Saksan johto voi kokea tarvetta välttää yhteentörmäyksiä Venäjän kanssa heidän maansa alhaiselle tasolle hiipuneen puolustusvalmiuden vuoksi. Varsinkaan Venäjän isoa taktisten ydinaseiden arsenaalia vastaan Saksalla ei ole tarjottavanaan juuri mitään silloin kun USA:n ydinsateenvarjoon ei voida enää luottaa.

Silti uskon Putinin unelmoiman Saksan ja Venäjän keskinäisten suhteiden elpymisen varaan rakentuvan euraasialaisen akselin tiellä olevan vielä monia isoja esteitä. Vaikka nousussa olevat AfD ja BSW haluaisivat Saksan ottavan lisää etäisyyttä Yhdysvaltoihin ja parantavan suhteita idän autokratioihin, maan perinteisistä valtapuolueista CDU/CSU on suuntautunut vahvasti USA:han ja Natoon. SPD on puolestaan ollut liennytyshenkisempi ja ajanut Frieden durch Handel-linjaa maan idänsuhteissa. Siksi vaikka sisäpoliittisesti monet kristillisdemokraatit kokisivat tarkoituksenmukaiseksi yhteistyön AfD:n kanssa, ulkopoliittisesti se olisi vaikeampi pala nieltäväksi.

Toistaiseksi ylittämätön este on Putinin käymä hyökkäyssota Ukrainassa.  Putin voi kyllä saada sodan haluamaansa päätökseen jo ennen Saksan tulevia liittopäivävaaleja niin, että vallatut alueet jäävät Venäjälle ja Ukraina joutuu tyytymään neutraaliin statukseen. Putinin valheet ja Venäjän Ukrainassa tekemät sotarikokset eivät kuitenkaan unohdu saksalaisten mielistä yhtä nopeasti.

Toinen iso este on Venäjällä toimineiden läntisten yritysten osakseen saama tyly kohtelu sodan puhjettua. Kestää todella pitkään, ennen kuin saksalaiset tai mitkään muutkaan läntiset yritykset ovat valmiit seuraavan kerran viemään omaisuuttaan sinne varastettavaksi.

Suurin suhteiden kehittämisen este on kuitenkin Putin itse lähimpine liittolaisineen. On todella vaikea kuvitella mitään syvemmälle etenevää yhteistyötä Saksan ja Venäjän kesken ennen kuin Putin on siirretty syrjään. Lisäksi maan uuden johdon olisi sitouduttava uskottavasti kansalaisten demokraattisten oikeuksien kunnioittamiseen ja Venäjällä toimivien yritysten kohtelemiseen yleisesti hyväksyttyjen kansainvälisten pelisääntöjen mukaisesti.

Suomen kannattaa joka tapauksessa seurata tarkkaan USA:n, Saksan ja Venäjän välisten suhteiden kehittymistä. Niillä on valtavan suuri merkitys Suomen turvallisuuspoliittiselle asemalle ja kehittymismahdollisuuksillemme yleensäkin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu