Sodan talous

Ukrainan joukot ovat puolustautuneet Venäjän hyökkäystä vastaan rohkeasti ja taidokkaasti lännen aseavun turvin. Venäjän sodanjohto on tehnyt raskaita virheitä ja hyökkääjän moraali on huono, mutta Kreml pyrkii lisäämään painetta siihen saakka, kunnes se saa painettua Ukrainan polvilleen. Kyse ei ole vain Ukrainasta, vaan Kreml haluaa ylipäätäänkin laajentaa etupiiriään Euroopassa ja työntää liberaalin lännen kauemmas omilta rajoiltaan. Tämä sopii USA:n kanssa omaa hegemoniakamppailuaan käyvän Pekingin suunnitelmiin, kunhan Kreml ei ylly häiriköinnissään liiallisuuksiin.

Sodalla on kuitenkin myös hyvin oleellinen taloudellinen ulottuvuus. Venäjän käynnistettyä ”sotilaallisen erikoisoperaationsa” länsi reagoi talouspakotteilla, joita on sodan pitkittyessä ja hyökkääjän julmuuksien paljastuessa laajennettu. Useimmat läntiset yritykset ovat päättäneet luopua Venäjän liiketoiminnoistaan. Energiaostoja Venäjältä ei kuitenkaan ole kyetty vielä kokonaan lopettamaan ja myös jotkin keskeisillä raaka-ainesektoreilla toimivat yritykset on pidetty pakotteiden ulkopuolella.

Alkuvaiheessa lännessä odotettiin Venäjän talouden lähes romahtavan sodan aloittamisen ja maan taloudellisten yhteyksien katkeamisen seurauksena. Kreml puolestaan uhosi suurilla vararahastoillaan ja luonnonvaroilla, joista lännellä ei olisi varaa luopua. Se on väittänyt lännen joutuvan kärsimään Venäjää enemmän asettamistaan pakotteista. Ukrainassa sotiessaan Venäjä on puolustajan sotavoimien tulittamisen ohella pyrkinyt systemaattisesti ottamaan haltuunsa tai tuhoamaan maan keskeisimmät taloudelliset infrastruktuurit.

Runsaan kolmen kuukauden sotimisen jälkeen Venäjän talous näyttää selvinneen joissakin suhteissa odotettua paremmin. Vaikka esimerkiksi ruplan kurssi notkahti selvästi sodan alettua, viime aikoina ruplan arvo on esimerkiksi dollariin ja euroon verrattuna noussut yli vuoden alun tason. Maan valuuttavaranto on supistunut vuoden alun 630 miljardin dollarin tasolta noin 40 miljardilla ja kansallinen hyvinvointirahasto on pienentynyt vuoden alun runsaasta 180 miljardista dollarista toukokuun alkuun mennessä noin 30 miljardilla. Keskeisimpien venäläisten yritysten osakekursseja mittaava RTS-indeksi putosi ruplan tavoin hetkeksi sodan alettua, mutta on noussut jo sodan aattoa korkeammalle tasolle.

Oleellisimmin tähän on vaikuttanut se, että vaikka Venäjän öljyn ja maakaasun vientimäärät ovat vähentyneet ja venäläinen öljy on mennyt kaupaksi vain reippaasti maailmanmarkkinahintoja halvemmalla, Venäjä on hyötynyt muiden raaka-aineviejien tavoin raaka-aineiden hintojen yleisestä rajusta noususta. Euroopassa on ollut vaikeuksia päästä sopuun kaasu- ja öljyostojen nopeasta lopettamisesta eivätkä kaikki yritykset – kuten Fortum ja Nokian Renkaat – ole pitäneet kiirettä Venäjän toimintojensa alasajossa. Ennen kaikkea fossiilipolttoaineista saatavat verotulot auttavat kattamaan Venäjän budjettitalouden kasvavat menot. Siksi on realistista odottaa, että Venäjän kokonaistuotanto ei tule putoamaan merkittävästi lyhyellä aikavälillä, kun taas Ukrainan talous on lähes totaalisesti raunioina.

Hieman pidemmällä aikavälillä tilanne näyttää kuitenkin oleellisesti toisenlaiselta sen vuoksi, että Euroopan öljy- ja kaasuostot supistuvat nopeammin kuin Venäjä kykenee löytämään tuotannolleen korvaavia markkinoita. Poistuvan läntisen tuonnin korvaaminen ei tule olemaan helppoa. Ennen kaikkea tämä koskee monissa venäläisissä tuotteissa käytettyä läntistä teknologiaa, jota Venäjä itse tai Kiina eivät kykene korvaamaan. Venäjä kuluttaa Ukrainan sodassa sotamateriaaliaan siihen tahtiin, että maan armeija joutuu kuluttamaan valtavasti rahaa korvaavan kaluston hankkimiseen. Hintojen yleinen kohoaminen maailmalla tuntuu myös venäläisten kuluttajien kukkaroissa eikä tarjonnan laatukaan ilahduta heidän mieltään.

Itse uskon Kremlin Ukrainan rintamalla aloittaman laajentumisoffensiivin tulosten ratkeavan viime kädessä nimenomaan taloudellisella ulottuvuudella. Tällä ulottuvuudella Venäjän lähtöasemat eivät ole niin vahvat kuin Kreml haluaa uskotella, mutta eivät myöskään niin heikot kuin lännessä haluttaisiin uskoa. Lännellä on kaikki mahdollisuudet ajaa Kremlin mafia ahtaalle – myös suhteessa Venäjän omiin kansalaisiin –, mutta vain tiivistämällä omat rivinsä sekä lisäämällä määrätietoisesti Ukrainalle annettavaa kalusto- ja taloudellista tukea.

Tämän taloussodan tulos määrittelee pitkälti myös sen, millaiseksi Suomen tosiasiallinen geopoliittinen asema tulee muodostumaan huomisen Euroopassa.

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu