Suomen uusi Nokia

Nokian matkapuhelinbisneksen menestystarinan päätyttyä yhdestä ja toisesta kasvuyrityksestä tai toimialasta – kuten peleistä ja biotaloudesta – on aika ajoin haikailtu Suomelle ”uutta Nokiaa”. Useimmilta kommentaattoreilta on jäänyt huomaamatta, että Suomi on jo saanut sellaisen valtionyhtiö Fortumista.

Vielä runsas vuosikymmen sitten Nokia hallitsi suvereenisti maailman älypuhelinmarkkinoilta. Yhtiö oli sekä markkina-arvoltaan että liikevaihdoltaan selvästi Suomen suurin yritys. Fortum tulee nousemaan samaan asemaan saatuaan Uniper-kaupan päätökseen. Nythän yhtiö odottaa Venäjän hyväksyntää sen omistusosuuden nostamiselle vajaasta viidestäkymmenestä runsaaseen seitsemäänkymmeneen prosenttiin. Tämä sinetöisi lopullisesti Uniperin aseman Fortumin epäitsenäisenä tytäryhtiönä.

Nykyisin Fortumin ja Uniperin yhteenlaskettu markkina-arvo on vajaat 30 miljardia euroa eli kirkkaasti suurempi kuin seuraavina tulevien Nordean, Koneen ja Nesteen. Viime vuoden tilinpäätöstietojen perusteella Fortumin ja Uniperin yhteenlaskettu liikevaihto ylsi runsaaseen 83 miljardiin euroon eli lähes nelinkertaiseksi kakkoseksi sijoittuvaan Nokiaan (22,6 mrd euroa) verrattuna.

Nokian kompastuskiveksi muodostui kehityksen vauhdista putoaminen älypuhelimien ja niiden käyttöjärjestelmien kehityksessä. Apua haettiin Microsoftin mieheltä Stephen Elopilta, joka sai oivan tilaisuuden hoidella älypuhelinbisneksen myyntiä hänen edelliselle ja sittemmin myös seuraavalle työnantajalleen. Odotusten vastaisesti kävi kuitenkin niin, ettei tuota bisnestä saatu enää nousuun Microftinkaan lääkkeillä, vaan ostoon käytetyt rahat jouduttiin nollaamaan yhtiön tasessa.

Fortum-Uniper tekee nykyisin rahansa matkapuhelinten sijasta fossiilisilla polttoaineilla. Fossiilisten polttoaineiden osuus Fortumin sähkön ja lämmön tuotannossa oli viime vuonna runsaat 70 prosenttia, kun Uniperilla niiden osuus oli noin 86 prosenttia. Valtaosan liikevaihdostaan – noin 43,6 miljardia euroa – Uniper teki kuitenkin energiantuotannon sijasta välittämällä fossiilista maakaasua – lähinnä venäläistä – sen ostajille.

Ilmastonmuutoksen etenemiseen liittyvät uhat pakottavat ihmiskunnan hankkiutumaan mahdollisimman pian eroon fossiilisista polttoaineista. Keskeinen keino on fossiilisilla polttoaineilla harjoitetun liiketoiminnan tekeminen kannattamattomaksi esimerkiksi päästömaksuilla tai veroilla niin, että yritykset joutuvat siirtymään muiden energialähteiden käyttöön tai luopumaan bisneksestä. Tämän umpiperän edessä on nyt Fortum Uniper-hankintoineen samaan tapaan kuin Nokia oli runsaat kymmenen vuotta sitten vanhentuneine älypuhelimineen.

Suomalaisen suuryrityksen on vaikea toimia kovassa maailmanlaajuisessa bisnesmaailmassa joutumatta ainakin jonkinasteiseen riippuvuussuhteeseen jostakin vielä isommilla muskeleilla varustetusta toimijasta. Nokian matkapuhelinbisneksen jouduttua vaikeuksiin Microsoft päästettiin toimitusjohtajavalinnan kautta ison veljen asemaan, kun taas Fortum-Uniperin kohdalla samassa asemassa on venäläinen maakaasujätti Gazprom.

Liian pitkälle analogioita kahden yrityksen välille ei kuitenkaan kannata rakentaa. Sen paremmin Fortum kuin Uniperkaan eivät ole missään vaiheessa nousseet sijoittajien silmissä samanlaisen hypetuksen kohteeksi kuin Nokia nostettiin omina kulta-aikoinaan. Siten sijoittajien menetyksetkään eivät voi kasvaa niiden kohdalla yhtä suuriksi kuin Nokian kohdalla tapahtui. Lisäksi Nokia sentään onnistui myymään toivottomaksi muuttuneen bisneksensä kohtuulliseen hintaan Microsoftille samalla tavoin kuin saksalainen E.on onnistui myymään fossiilibisneksensä Fortumille. Tuossa transaktiossa Fortum vertautuu ennemmin Microsoftiin kuin Nokiaan, kun taas E.on oli Nokian aiemman kaupan tapaan tapaan myyjän asemassa.

Myös matkapuhelin- ja fossiilibisneksen erilaiset aikajänteet kannattaa ottaa huomioon. Applen iPhonien ja Anroid-käyttöjärjestelmien tullessa markkinoille matkapuhelinbisneksen kilpailutilanne muuttui radikaalisti saman tien. Vaikka fossiilisista polttoaineista eroon pääsemisellä on kiire, käytännössä niistä – ja etenkin maakaasusta – irtautumiseen menee vielä vuosikymmeniä.

Meidän veronmaksajien kannattaa kuitenkin seurata tarkkaan sitä, miten valtio pääomistajana ohjaa Fortumin liikkeitä. Viime kädessähän yhtiön onnistumisten ja epäonnistumisten seuraukset tuntuvat meidän kukkaroissamme.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu