Syyrialainen verinäytelmä

Olipa kerran baath-sosialismista kiinnostunut nuori syyrialainen upseeri, joka valloitti maansa talouseliittiin kuuluvan alaviittiperheen tyttären sydämen. Hafez al-Assad nousi vähän myöhemmin sotilasvallankaappauksen myötä maansa yksinvaltiaaksi. Hän hallitsi maataan ja vaurastutti lähipiiriään kuolemaansa saakka, minkä jälkeen valta siirtyi alkuperäisen tarkoituksen vastaisesti hänen silmälääkäriksi opiskelleelle pojalleen.

Britanniassa opiskellessaan nuori Bashar ihastui sunnilaiseen pankkiirisukuun kuuluvaan seurapiirikaunottareen Asmaan ja meni tämän kanssa naimisiin hänen äitinsä ja äidin suvun – Makhloufien – vastustuksesta huolimatta. Riidat saatiin kuitenkin hoidettua maton alle, Asma vakiinnutti asemansa hallitsijaperheessä ja ryhtyi vähitellen rakentelemaan omia verkostojaan hyväntekeväisyysjärjestöjen tarjoaman sumuverhon varjossa.

Basharin asema ei ollut missään vaiheessa vahva. Siksi hänen hallintonsa olisi kaatunut 2011 alkaneen kansannousun myötä, elleivät Venäjä, Hizbollah ja Iranin vallankumouskaarti olisi tulleet hänen pelastajakseen. Etenkin Aleppoon suuntautuneiden rajujen pommitusten – myös myrkkykaasuiskujen – jälkeen alkoi laajamittainen omaisuuksien siirto hallintoa vastustaneilta tai muutoin vain puolustuskyvyttömiltä syyrialaisilta hallitsevalle eliitille ja sen tukijoille.

Pulmana on kuitenkin se, että Syyria ei ole ollut mikään vauras maa, ja sodan hävityksen jäljiltä maan talous on kutistunut noin neljännekseen entisestä. Rosvottavaa on siis entistä vähemmän maan omien eliittien ja niiden ulkopuolisten liittolaisten jaettavaksi.

Tässä tilanteessa eri tahot ovat alkaneet kehitellä omia ratkaisujaan.

Esimerkkinä tästä ovat laajat huumekasviviljelmät Kusairin alueella, joita alueen maanviljelijät ovat perustaneet Hizbollahin ja Iranin vallankumouskaartilaisten määräyksestä. Huumeet on pakattu Makhloufin suvun yhtiöiden maitotetroihin ja teepakkauksiin, joita on rahdattu Latakian sataman kautta Libyaan ja sieltä edelleen muualle toimitettavaksi. Kuljetusten takaajana toimi Bashar al-Assadin nuoremman veljen Maherin komentama Syyrian armeijan 4. divisioona, jota pidetään yhtenä viimeisistä edes jollakin tavoin toimintakykyisistä maan sotilaallisista yksiköistä.

Viime aikoina huumekuljetuksia on kuitenkin ryhdytty pysäyttämään Välimerellä. Venäjällä epäillään olleen osuutensa kuljetusten paljastumisessa. Näin siksi, että Kreml on alkanut kyllästyä pitkäksi venyneeseen konfliktiin ja haluaisi päästä vähitellen vetämään pois taistelijansa sillanpääasemiksi jätettäviä yksittäisiä tukikohtia lukuunottamatta. Kreml haluaa sopimuksen uudesta hallinnosta, kansainvälisen jälleenrakennusrahan virtaamaan Syyriaan ja oman osuutensa sen turvin toteutettavista rahakkaista projekteista. Samalla Kreml haluaa kuitenkin saada myös Iranin vallankumouskaartit poistumaan maasta.

Israel on suunnannut viime aikoina useita raketti-iskuja Iranin Syyriassa sijaitsevia yksiköitä vastaan. Venäjä ei ole käyttänyt maassa sijaitsevia kehittyneitä ohjusjärjestelmiään iskujen torjumiseksi.

Syyrian oman valtaeliitin sisällä näkyvin repeämä on syntynyt Rami Makhloufin johtaman bisnesimperiumin ja Asma al-Assadin johtamien verkostojen välillä. Alkujaan kahden klaanin ”hyväntekeväisyysjärjestöt” kilpailivat ankarasti keskenään YK:n maahan toimittamista avustusrahoista, mutta nyt al-Assadin hallinto on saatu havittelemaan kontrollia myös Makhloufin klaanin varsinaisista kruununjalokivistä. Tärkein näistä on telekommunikaatiofirma SyriaTel. Tätä ennen on jo tehty voimattomaksi Makhloufien johtama syyrialaisia massoittain kiduttanut ja tappanut Bustan-kaarti, jonka johtaja on murhattu.

Kremlillä ei ilmeisesti ole mitään sitä vastaan, että Iranin ja Hizbollahin kanssa yhteistyöhön ryhtynyt Makhloufin klaani joutuu puristuksiin. Samaan aikaan venäläiset mediat on kuitenkin pantu ottamaan lisää etäisyyttä myös Bashar al-Assadiin. Taustalla ovat investointisuunnitelmat, joita Stroitransgas ja muut venäläisyhtiöt ovat tehneet Syyrian fosfaattikaivosten, lannoitetehtaiden, Tartusin sataman sekä maan öljy- ja kaasuvarantojen hyödyntämiseksi. Valkoinen talo on puolestaan antanut ymmärtää, ettei Yhdysvalloilla ole halua ajaa Venäjää pois Syyriasta.

Kaikki tämä hyödyllinen tieto löytyy Der Spiegelin viime numerossaan julkaisemasta Syyrian tilannetta käsittelevästä artikkelista. Toivon, että suomalainenkin media seuraisi tilannetta tarkemmin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu