Tähänkö ollaan tulossa?

Veikkaan Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa – tai sen nykyisen vaiheen – lähestyvän melko pian päätöstään. Näin siksi, että taistelujen hiljentyminen on kaikkien keskeisten toimijoiden intressien mukaista.

Xi Jinping ei luultavasti alkujaankaan ilahtunut Putinin hyökkäyspäätöksestä eikä hän halua sen johtavan uuden suursodan puhkeamiseen ennen kuin Kiina on sellaiseen valmis. Hän katsoo Putinin saaneen jo riittävästi alueita ja haluaa tämän aloittavan neuvottelut taistelujen lopettamisesta. Ennen selviä liikahduksia tähän suuntaan Putin ei saane hartaasti toivomaansa valtiovierailukutsua Pekingiin.

Joe Bidenin hallinto olisi periaatteessa valmis lisäämään apua Ukrainalle riittävästi Venäjän hyökkäyksen torjumiseksi ja Naton teknologisen ylivoiman osoittamiseksi. Amerikkalaisten rahoilla käytävä sota ei kuitenkaan innosta äänestäjiä, ja siksi hallinnon kannalta on paras saada se loppumaan edes jollakin tavoin siedettävin ehdoin ennen marraskuun vaalia.

Useimmat eurooppalaiset valtiojohtajat haluavat antaa Putinille selkeän opetuksen siitä, että laajentumisyritykset Euroopan suunnalla eivät kannata. He pelkäävät kuitenkin sodan eskaloituvan Ukrainaa laajemmalle alueelle, johtavan taktisten ydinaseiden käyttöön ja lisäävän äärilaidan puolueiden kannatusta. He haluavat myös saada kriisin ainakin jonkinlaiseen päätökseen ennen Trumpin mahdollista paluuta valtaan USA:ssa.

Putinin pakkomielteenä on Ukrainan painaminen polvilleen ja pääsy eroon maan johdosta. Hän olisi luultavasti valmis käyttämään myös taktisia ydinaseita tavoitteeseen pääsyn nopeuttamiseksi. Hänellä ei ole kuitenkaan varaa raivostuttaa Xi:tä tähänastista enempää eivätkä Venäjän voimavarat riitä sodan jatkamiseen konventionaalisin keinoin enää kovin pitkään. Siksi Venäjä voimistaa hyökkäystään nyt ja uhkaa Harkovaa saavuttaakseen mahdollisimman hyvät lähtöasemat edessä oleviin neuvotteluihin.

Voldymyr Zelensky ei missään tapauksessa halua taipua minkäänlaisiin alueluovutuksiin Venäjälle. Käytännössä Ukraina taistelee kuitenkin viimeisillä voimillaan eikä lännen lupaama lisäapu ehkä uusimpien tapahtumien valossa ehdi perille riittävän nopeasti estämään riskiä Harkovan joutumisesta Venäjän saartamaksi. Siksi Zelensky voi taipua kuuntelemaan läntisten tukijoidensa neuvoja ja suostua neuvotteluihin taistelujen lopettamisesta ennen kuin Ukrainan neuvotteluasemat ehtivät muuttua vielä olennaisesti nykyistä huonommiksi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita tilanteen pikaista ratkeamista, vaan edessä on todennäköisesti vähintään yhtä vaikea neuvotteluprosessi kuin jouduttiin käymään läpi kymmenkunta vuotta sitten kahta Minskin sopimusta hierottaessa. Suostuessaan jättämään Venäjän valtaamat alueet toistaiseksi Venäjän hallintaan Zelensky odottanee lännen hyväksyvän Ukrainan EU:n ja Naton jäseniksi. Putin haluaa puolestaan pakottaa Ukrainan jäämään länsileirin ulkopuolelle ja julistaa vallatut alueet pysyvästi omikseen. Myös talouspakotteiden tulevaisuudesta ja sotarikosten tutkinnasta osapuolten näkemykset eronnevat radikaalisti toisistaan.

Vaikka jonkinlainen sopimus saavutettaisiinkin, Kremlin tapana on tulkita ehtoja omilla tavoillaan ja noudattaa niitä vain katsoessaan tämän itsensä kannalta tarkoituksenmukaiseksi. Siten vaikka taistelujen intensiivisin vaihe saataisiin päätökseen, sotiminen voi jatkua jäätyneen konfliktin muodossa määräämättömän ajan sekä sopimusta hierottaessa että sen allekirjoittamisen jälkeen. Jossakin vaiheessa sota voi leimahtaa jälleen täyteen liekkeihin. Kestävä ratkaisu tulee mahdolliseksi vasta Venäjää hallitsevan regiimin vaihtumisen ja maan politiikan suunnan muuttumisen myötä.

Liian varmoihin johtopäätöksiin ei kuitenkaan kannata kiiruhtaa ennen kuin näemme, mitä itse sotarintamalla tapahtuu lähipäivien ja -viikkojen aikana. Vaikka taistelujen momentum on juuri nyt hyökkääjän puolella, riittävän tehokas ja nopea apu maataan puolustaville joukoille saattaisi ehkä vielä ehtiä muuttamaan asetelmia neuvottelujen kannalta paremmiksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu