Trump 2.0

Ei siitä mihinkään pääse: tuoreimpien mielipidetutkimusten valossa on jopa todennäköistä, että amerikkalaiset äänestävät Donald Trumpin takaisin Valkoiseen taloon. Kyse ei ole Trumpin kansansuosiosta – lähes puolet amerikkalaisista suhtautuu häneen erittäin kielteisesti -, vaan ennemmin siitä, että vastaehdokkaana oleva ikäloppu Joe Biden innostaa heitä vielä vähemmän.

Useat läntiset johtajat vakuuttavat urheasti yhteistyön sujuvan USA:n johdon kanssa vaalin tuloksesta riippumatta. Todellisuudessa Trumpin paluu aiheuttaisi erittäin isoja ongelmia sekä Yhdysvalloille että muille maille.

Voittaessaan vaalit Trump ryhtyisi välittömästi kostamaan kaikille, joita vastaan hänellä on jotakin hampaankolossaan. Fanaattisimpien tukijoidensa tuella hän ryhtyisi politisoimaan oikeuslaitosta ja hallintoa sekä hyökkäämään kaikkia edistyksellisiä tahoja vastaan medioissa ja kulttuurilaitoksissa. Toiminta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja ympäristön suojelemiseksi vaikeutuisi olennaisesti. Vastakohtaisuuksien syventyessä ja instituutioita kohtaan tunnetun luottamuksen heikkentyessä ihmiset ottaisivat entistä useammin oikeuden omiin käsiinsä.

USA:n ulkomaankauppa muuttuisi paljon nykyistä protektionistisemmaksi, mihin muut joutuisivat reagoimaan omilla vastatoimillaan. Maailmalla Trump viihtyisi paremmin laitaoikeistolaisten ja autoritaaristen kuin liberaalien länsimaisten johtajien parissa. Mutta ennen kaikkea hän ilmoittaisi USA:n keskittyvän omiin etuihinsa ja turvallisuuteensa ja jättäisi muut huolehtimaan omistaan.

Pekingissä ei lakattaisi ihmettelemästä, miten USA:n kaltainen mahtava valtio voi valita Trumpin kaltaisen tietämättömän moukan johtajakseen. Xi Jinping voisi laskea edukseen sen, ettei valinta ainakaan vahvistaisi Yhdysvaltojen asemia Kiinan kanssa käydyssä hegemoniakilpailussa. Se ei myöskään lisäisi Yhdysvaltojen vetovoimaa niiden kolmansien maiden johtajien silmissä, jotka pohtivat oman maansa tarkoituksenmukaisinta sijoittumista supervaltojen välisessä voimakentässä. Suurin ongelma ennustettavuutta arvostavalle Kiinan johdolle olisi kuitenkin Trumpin ailahtelevuus. Vaikka periaatteessa Kiinan johto voisi pyrkiä käyttämään Trumpin narsismia ja tietämättömyyttä hyväkseen, Xi Jinping varmasti varoisi kaikkea sellaista vuorovaikutusta Trumpin kanssa, joka voisi kääntyä mainehaitaksi hänelle itselleen.

Putinin olisi Xi:tä helpompi tulkita Trumpin paluu valtaan isoksi voitoksi itselleen, vaikka toki miehen ailahtelevuus hermostuttaisi Kremliäkin. Paljon oleellisempaa on se, että Trump heti valituksi tultuaan painostaisi Ukrainan sopimukseen taistelujen lopettamisesta Venäjälle edullisin ehdoin. Trump olisi valmis myös tunnustamaan Venäjän muut etupiirivaatimukset sen lähialueilla ja ryhtyisi purkamaan Venäjää vastaan suunnattuja talouspakotteita. Samalla Trump ottaisi etäisyyttä USA:n perinteisiin Nato-kumppaneihin, vaikka hän ei vielä järjestöä hajoittaisikaan.

Eurooppa joutuisi siten ottamaan selkeästi enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan samalla kun päävastuu Ukrainan tukemisesta ja maan jälleenrakennuksesta siirtyisi sille. Euroopalle jäisi rooli sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen tärkeimpänä puolustajana ja vastuullista ilmastopolitiikkaa ajavana toimijana. Yhteistyösuhteet muiden samansuuntaista politiikkaa ajavien kehittyneiden maiden – kuten Japanin, Etelä-Korean, Australian, Uuden Seelannin ja Kanadan – kanssa tulisivat tiivistymään. Eurooppa nousisi myös edistyksellistä politiikkaa harjoittavien kehittyvien maiden tärkeimmäksi yhteistyökumppaniksi USA:n sijasta.

Aika paljon siis ehtisi tapahtua niiden neljän vuoden aikana, jotka Trump tulisi olemaan vallassa. Uuden kierroksen kokemukset viisastuttaisivat kuitenkin todennäköisesti amerikkalaisia sen verran, että vuoden 2028 vaalissa he haluaisivat jo jotakin aivan muuta. Näin kuitenkin vain sillä edellytyksellä, ettei Trump innostuisi tekemään toisen presidenttikautensa aikana jotakin todella holtitonta. Siitä ei olisi minkäänlaista varmuutta yhtenäkään hänen virassaolonsa päivänä.

Suomelle Trumpin vaalivoitto merkitsisi neljää vaaran vuotta. Niiden varalle on paras ryhtyä valmistautumaan jo nyt muun muassa vahvistamalla omaa turvallisuutta ja osoittamalla mahdollisimman hyvin Suomen Natolle tuoma todellinen lisäarvo. EU:ta ja Naton eurooppalaisia jäsenmaita on vaadittava vahvistamaan merkittävästi rooliaan kansainvälisinä toimijoina. Trumpin astuttua virkaansa suhteet hänen hallintoonsa olisi hoidettava asiallisesti, mutta luottamatta yhteenkään hänen lupaukseensa. Olisi myös hyvä yrittää saada Trump ymmärtämään, ettei Helsinki Putinin puheista huolimatta ole Pietarin läntinen esikaupunki. Jos Helsinki ei olisi muuttunut sellaiseksi vielä vuoden 2029 alussakaan Trumpin seuraajan astuessa virkaansa, voisimme huokaista helpotuksesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu