Uudistuuko USA:n Kiina-politiikka riittävästi?

USA:n ja Kiinan välillä pidetään tänään Alaskassa ensimmäinen Joe Bidenin virkakauden aikainen korkean tason tapaaminen. Tapaaminen on tärkeä sen vuoksi, että strategisina pääkilpailijoina toisiaan pitävien maiden väliset suhteet ovat ajautuneet viime aikoina huonoon jamaan. Kiinaa ärsyttävät muun muassa Yhdysvaltojen käyttöönottamat kiinalaisyrityksiä vastaan suunnatut toimet sekä maan sotavoimien läsnäolo sen omaan etupiiriinsä lukemilla alueilla. Yhdysvaltoja ärsyttävät Kiinassa toimivien ulkomaisten yritysten epätasa-arvoinen kohtelu, maassa havaitut lukuisat ihmisoikeus- ja demokratiarikkomukset ja Kiinan harjoittama USA:n aasialaisten liittolaisten kovistelu.

Kukaan ei odota radikaalia käännettä parempaan Yhdysvaltojen poliittisen johdon vaihtumisesta huolimatta, vaan kilpailu maailman johtavan suurvallan asemasta tulee todennäköisesti entisestään kiristymään. Bidenin hallinnon valitsemilla keinoilla on kuitenkin erittäin suuri merkitys koko tulevan maailmanjärjestyksen kannalta.

USA:n viimeaikaisen Kiina-politiikan kolme vaihetta

Kiinan kasvava merkitys tunnustettiin Yhdysvalloissa viimeistään Barack Obaman noustua maan presidentiksi ja hänen ilmoitettuaan USA:n suuntaavan jatkossa päähuomionsa Aasiaan. Obaman kahdeksanvuotisella hallintokaudella maiden väliset taloudelliset siteet kehittyivät voimakkaasti kiinalaisyritysten kasvattaessa vientiään Yhdysvaltoihin, maan hallinnon sijoittaessa valuuttavarantojaan yhdysvaltalaisille velkakirjamarkkinoille ja lukuisten kiinalaisnuorten lähtiessä opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Samaan aikaan monet amerikkalaisyhtiöt laajensivat toimintojaan Kiinassa, josta tuli myös yksi niiden valmistamien tuotteiden tärkeimmistä markkina-alueista.

Tilanne muuttui radikaalisti Donald Trumpin presidenttikaudella. Trump uskoi naivisti voivansa painaa Kiinan polvilleen vaikeuttamalla kiinalaistuotteiden tuontia Yhdysvaltoihin ja rajoittamalla läntisen teknologian vientiä Kiinaan. Nämä toimet – joita ovat luonnollisesti seuranneet Kiinan määräämät vastatoimet – ovat muodostuneet molemmille maille hyvin kalliiksi. USA:n toimet eivät ole kuitenkaan kyenneet hidastamaan merkittävästi Kiinan talouden kasvua tai korjaamaan maiden välisen kaupan epätasapainoa. Sen sijaan amerikkalaisvastainen ilmapiiri on voimistunut Kiinassa ja maan kommunistijohto on päässyt viemään hallintoaan entistä autoritaarisempaan suuntaan.

Jo USA:n viimevuotisen vaalikampanjan aikana tuli selväksi, ettei sen paremmin Joe Bidenilla kuin kongressin demokraateilla ole mitään aikomusta ryhtyä pehmentämään USA:n Kiina-politiikkaa. Kauppapolitiikassa siirrytään kuitenkin Trumpin hallinnon soveltamia sofistikoituneempien keinojen käyttöön. Bidenin hallinto tulee myös kiinnittämään selvästi Trumpin hallintoa enemmän huomiota Kiinassa havaittuihin demokratia- ja ihmisoikeusloukkauksiin. Lisäksi tutkitaan mahdollisuuksia rakentavaan yhteistyöhön esimerkiksi ilmastopolitiikassa ja maailmanlaajuisten pandemioiden torjunnassa. Strateginen perustavoite säilyy silti entisellään: Yhdysvallat haluaa pitää Kiinan kakkossijalla kilvassa maailman johtavan supervallan asemasta.

Häviöön tuomittu strategia

Ongelmana Yhdysvaltojen strategiassa on se, että kaikista jarrutteluyrityksistä huolimatta Kiina nousee erittäin todennäköisesti myös markkinahintaisella bruttokansantuotteella mitaten USA:n ohi maailman suurimmaksi taloudeksi ennen vuosikymmenen loppua. Samoin tullee tapahtumaan hieman myöhemmin myös teknologisessa ja sotilaallisessa kilpailussa.  Näin tapahtuu siitä huolimatta, että Kiina ei yllä enää läheskään yhtä huikeaan kasvuun kuin mihin olemme viime vuosikymmeninä tottuneet. Kasvua hidastavat muun muassa maan keskusjohdon tiukentunut ote taloudesta, työvoiman tarjonnan aiemman nopean kasvun kääntyminen selväksi laskuksi, resurssien niukentumisen ja ympäristöongelmien pahenemisen aiheuttamat rajoitteet sekä tarve hillitä maan velkaantumistahtia.

Kiinan noustua maailman johtavaksi supervallaksi keskeiseksi kysymykseksi nousee se, millaisen jättiläisen kanssa joudumme tulevaisuudessa elämään. Pahin vaihtoehto on se, että Kiina säilyy kulttuurisesti sisäänpäinkääntyneenä ja autoritaarisesti johdettuna yhteiskuntana, joka pakottaa myös muut maat palvelemaan sen omia vaurastumispyrkimyksiä. Toisaalta Kiinan saavutettua maailmanlaajuisen johtoaseman maa ja sen kansalaiset vapautuvat miettimään, millaista tulevaisuutta he haluavat olla rakentamassa. Uudessa asemassaan Kiina joutuu lisäämään yhteyksiään muihin maihin, ottamaan vastaan lisääntyvän määrän muualta tulevia maahanmuuttajia ja huolehtimaan omasta uusiutumiskyvystään. Positiiviseksi vaihtoehdoksi nousee tällöin Kiinan kehittyminen oleellisesti nykyistä avoimemmaksi, demokraattisemmaksi ja monikulttuurisemmaksi yhteiskunnaksi.

Länsi voi vaikuttaa Kiinan tuleviin kehityssuuntiin

Yrittäessään jarruttaa Kiinan nousua rinnalleen USA ja muut länsimaat tulevat samalla vahvistaneeksi maan autoritaari-imperialistisia kehityspiirteitä. Toisensuuntaiseen vaikuttamiseen päästäisiin lännen myöntäessä kiinalaisilla olevan täsmälleen samat oikeudet tavoitella parempaa elämää kuin länsimaiden kansalaisilla on ollut. Länsimaat voisivat viestittää olevansa valmiita yhteistyöhön tämän päämäärän tavoittelussa muistuttaen samalla siitä, että paremman elämän tavoittelu edellyttää jatkossa ennen kaikkea määrätietoisia toimia planeettamme ja sen luonnon pelastamiseksi. Lisäksi lännen tulisi vakuuttaa demokratian ja ihmisoikeuksien puolustamisen olevan perusarvoja, joista se ei ole valmis käymään kauppaa missään olosuhteissa.

Aika näyttää, onko Bidenin hallinto riittävän kaukonäköinen uudistaakseen Yhdysvaltojen nykyistä Kiina-strategiaa riittävästi. Sekin on pakko ottaa huomioon, että seuraavat välivaalit tulevat jo kuudensadan päivän kuluttua. Republikaanit ratsastavat niissä yksioikoisilla Amerikka ensin -tunnuksilla ja demokratiaa kaventavilla vaalijärjestelmän muutoksilla. Tässä tilanteessa Bidenin hallinnon on punnittava hyvin tarkkaan se, millaisille linjauksille on mahdollista saada äänestäjien enemmistön kannatus. Koko maailman tulevaisuuden kannalta on syytä toivoa, että hallinto löytää oikeasti järkevän ja realistisen, mutta samalla poliittisesti toteuttamiskelpoisen toimintalinjan suhteissaan Kiinaan.

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu