Vaarallista menoa maailman öljymarkkinoilla

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi investoinnit uuteen öljyntuotantokapasiteettiin pitäisi kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mielestä lopettaa välittömästi, sillä aleneva kysyntä voidaan tyydyttää hyvin olemassaolevia varantoja hyödyntämällä. Institutionaaliset sijoittajat painostavat puolestaan suuria öljy-yhtiöitä hakeutumaan muille toimialoille.

Samaan aikaan kuitenkin kaikki kynnelle kykenevät maat ovat ottaneet valtavasti velkaa kasvun ajamiseksi koronapandemian jälkeen uuteen vauhtiin. Tämä on lisännyt kaikkien raaka-aineiden kysyntää ja ajanut niiden hinnat voimakkaaseen nousuun.

Öljyn osalta sadan miljoonan barrelin päivittäisen kulutuksen raja ylittynee jo lähiaikoina. Öljyn tarjontaa ei ole kuitenkaan pystytty lisäämään vastaavasti, ja siksi raakaöljyn maailmanmarkkinahinnat ovat nousseet viime marraskuun alun 34-36 dollarin tasolta noin 74-76 dollarin tasoille.

Suuret öljyntuottajamaat noudattavat edelleen koronan aikaisen ylitarjonnan supistamiseksi sovittuja tuotantokiintiöitä. Niitä pyrittiin äskettäin nostamaan niin, että OPEC+:n markkinoille tuoman raakaöljyn määrä lisääntyisi yhteensä kahdella miljoonalla barrelilla elo-joulukuun välisenä aikana. Sopimukseen ei kuitenkaan päästy sen vuoksi, että Arabiemiraatit halusivat kasvattaa omaa kiintiötään enemmän kuin mihin muut olivat valmiit suostumaan.

Teoriassa siis viime vuonnna sovitut alhaiset tuotantokiintiöt ovat edelleen voimassa. Siksi raakaöljyn tarjonnan ja kysynnän välinen kuilu kasvaa ja hinnat kohoavat kiihtyvällä vauhdilla. Toisaalta kaikki keskeiset tuottajat haluavat päästä hyödyntämään omat varantonsa mahdollisimman tehokkaasti ennen kuin nyky-yhteiskunnat irtautuvat lopullisesti fossiiliriippuvuudestaan. Tuottajamaat tarvitsevat kipeästi öljyn tuomia tuloja voidakseen rakentaa niiden turvin uusia elinkeinoja öljybisneksen tilalle. Siksi paineet olemassaolevien tuotantorajoitusten kiertämiseen ovat voimakkaita.  Arabiemiraateissa on keskusteltu jopa OPECista irtautumisesta niin, että maa voisi alhaisten tuotantokustannusten avulla vallata vapaasti markkinaosuuksia kilpailijoiltaan.

Nykyinen markkinatilanne on haastava myös muiden suurten öljyntuottajamaiden näkökulmista. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa on runsaat liuskeöljy- ja öljyhiekkavarannot, joiden hyödyntäminen on kallista. Siksi korkea hintataso on edellytys kannattavan tuotannon harjoittamiselle. Samalla USA on kuitenkin myös valtavan suuri öljyn kuluttaja, jonka talouskasvu kärsii liian korkeista öljyn hinnoista. Erityiseksi ongelmaksi USA:ssa on muodostunut se, että suuret liuskeöljyn tuottajat pyrkivät viimevuotisen koronakurimuksen keskellä varmistamaan itselleen edes jonkinlaiset tulot laajojen suojaussopimusten avulle. Siksi ne joutuvat nyt myymään öljynsä noin 55 dollarin tynnyrihinnalla eli parikymmentä dollaria vallitsevia maailmanmarkkinahintoja halvemmalla.

Venäjä hankkii vientitulonsa, rahoittaa valtiontaloutensa ja vaurastuttaa valtaeliittinsä suureksi osaksi raakaöljyn avulla. Öljyn tuotantokustannukset kasvavat kuitenkin vanhojen tuotantoalueiden varantojen ehtyessä ja öljynetsinnän ulottuessa yhä kauemmas arktisille alueille. Kustannusten kasvua voidaan tosin kompensoida antamalla ruplan arvon heikentyä, mutta tälläkin politiikalla on rajansa.

Markkinaosuuksista kilpailevat nykyisin myös öljysektorinsa täysin politisoinut Venezuela, sisällissodan runtelema Libya, valtiollisiin jättiyhtiöihin nojaavat Meksiko ja Brasilia sekä USA:n taloussanktioiden kohteena oleva Iran.

Suurin ongelma on se, että täysin IEA:n suositusten vastaisesti suuret öljyntuottajamaat ovat kilvan lisäämässä tuotantokapasiteettiaan voidakseen vallata itselleen mahdollisimman suuren osuuden tulevaisuudessa väistämättä laskuun kääntyvästä öljyn kysynnästä. Arabiemiraatit aikovat kasvattaa tuotantokapasiteettinsa parin vuoden takaisesta 3,5 miljoonasta barrelista 5 miljoonaan barreliin per päivä vuoteen 2030 mennessä. Saudi-Arabia aikoo kasvattaa tuotantokapasiteettinsa nykyisestä 12 miljoonasta barrelista yli 13 miljoonaan barreliin jo lähitulevaisuudessa kun taas Venäjä etsii aktiivisesti rahoittajia uusiin arktisiin projekteihinsa.

Vallitsevassa markkinoiden myllerryksessä on herätetty epäilyksiä siitä, onko loppujen lopuksi ollut järkevää pakottaa suuret läntiset öljy-yhtiöt vastuullisen sijoittamisen nimissä luopumaan fossiilisista liiketoimistaan. Vaarana on, että öljybisnes myydään vaikeammin valvottaville yksityisille toimijoille tai vahvojen miesten valta-asemien pönkittämiseen valjastetuille valtiollisille öljy-yhtiöille.

Villiintyvä meno maailman öljybisneksessä palauttaa väkisinkin mieleen Max Weberin yli sata vuotta sitten esittämän ennustuksen modernin kapitalismin ekspansion jatkumisesta aina siihen saakka, kunnes ”viimeinenkin sentneri fossiilista polttoainetta on hehkunut loppuun”.  Ennuste näyttää ikävän oikeaanosuneelta.

Pahimpien seurausten välttämiseksi on korkea aika laatia maailmanlaajuinen strategia öljyn tuotannon ja kulutuksen vähentämiseksi sekä luoda tehokkaat instrumentit eri toimijoiden pakottamiseksi noudattamaan niille asetettuja velvoitteita. Onko muuta vaihtoehtoa olemassa?

 

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu