Vanhaa myrkkyä uudessa leilissä

Viime aikoina on näkynyt sen verran merkkejä fasistisen ajattelun jonkinasteisesta renessanssista, että katsoin aiheelliseksi lukea – ensimmäisen kerran elämässäni – Hitlerin vajaat sata vuotta sitten kirjoittaman Mein Kampfin sekä perehtyä näin tuon äärimmäisen vaarallisen ajatussuunnan alkulähteisiin.

Vähemmän miellyttävän lukukokemuksen päällimmäiseksi opetukseksi jäi se, miten tarkkaan ’denatsifikaatio’ tekosyynään Ukrainaa vastaan sodan aloittanut Venäjän diktaattori Vladimir Putin seuraa saksalaisen edeltäjänsä ajattelua.

Kahden miehen sielunveljeys ulottuu makaabereihin yksityiskohtiin saakka. Hitler kertoo sodasta palattuaan huvittaneensa itseään aamuisin seuraamalla hiirten taistelua hänen lattialle pudottamistaan leivänmuruista. Putinin mieleen on jäänyt hänen nuorena poikana pietarilaisen kellarin nurkkaan ajamansa rotta, joka paljasti hampaansa vielä sittenkin kun sillä ei ollut enää mitään mahdollisuutta selvitä vainoajastaan.

Monin verroin oleellisempia ovat kuitenkin yhtäläisyydet, jotka ovat nähtävissä miesten ajattelutapojen ja poliittisten näkemysten välillä.

Hitler saarnasi kannattajilleen lakkaamatta niistä nöyryytyksistä, joita Saksa oli joutunut kokemaan ensimmäisessä maailmansodan päättäneessä Versaillesin rauhansopimuksessa. Hän syytti tappiosta maansa heikkoja johtajia ja etenkin juutalaisten johtamaa maailmanlaajuista salaliittoa. Viimemainittu vaikutti Hitlerin mielestä sekä hänen maassaan että muissa maissa pyrkien painamaan Saksan pysyvästi heikkouden tilaan.

Putin saarnaa venäläisille niistä nöyryytyksistä, joita heidän maansa on joutunut kärsimään Neuvostoliiton hajotessa. Hän syyttää Venäjän menetyksistä maansa heikkoja johtajia – etenkin Neuvostoliiton viimeistä johtajaa Mihail Gobatshovia – ja Yhdysvaltojen johtamaa länttä. Länsi hyödynsi hänen mielestään petollisesti Venäjän heikkouden tilaa vyöryttäen sotilasliittonsa kauas aiemmin Neuvostoliiton etupiiriin kuuluneille alueille. Länsi pyrkii tuhoamaan Venäjän myös sisältäpäin levittämällä ajattelutapojaan maan kansalaisten keskuudessa.

Ensimmäisessä maailmansodassa koetusta häviöstä huolimatta Hitler katsoi Saksan syntyneen pohjimmaltaan herrakansaksi, jolla on mahdollisuus nousta Euraasian alueen ja sieltä löytyvien luonnonvarojen hallitsijaksi, kunhan maa saa oikeanlaisen johdon, puhdistaa rotunsa ja hankkii riittävän tahdonvoiman vallatakseen muilta tarpeelliseksi katsomansa elintilan.  Ylipäätään Hitler näki maailman paikkana, jossa kaikki elävät olennot käyvät jatkuvaa olemassaolon taistelua ja jossa vahvemman oikeus tekee myös ihmislajin keskuudessa tyhjiksi kaikki ajatukset ihmisten ja yhteiskuntien keskinäisestä tasa-arvosta tai universaaleista ihmisoikeuksista.

Putin katsoo Venäjän edustavan muita ylempää sivilisaatiota ja Hitlerin tavoin myös hän haluaa nostaa oman maansa Euraasian mantereen ja sieltä löytyvien luonnonvarojen hallitsijaksi. Putin suhtautuu avoimen helveksuvasti puheisiin sääntöperustaisesta maailmanjärjestyksestä. Hän uskoo, että uhkaamalla muuta maailmaa joukkotuhoaseillaan Venäjä kykenee pakottamaan muut maat taipumaan sen laajentumispyrkimyksiin.

Koulunkäyntinsä varhain lopettanut ja itseoppinut Hitler ei peitellyt syvää halveksuntaansa intellektuelleja ja kirjanoppineita kohtaan. Putin ei kgb-koulutuksestaan huolimatta arvosta heitä sen enempää, vaan molemmat yksinvaltiaat ovat halunneet luoda itsestään kuvan ennen kaikkea toiminnan miehinä. Kumpikaan ei ole arastellut kursailematonta väkivaltaa tai sotilaallisen voiman käyttöä välineinä päämääriensä saavuttamiseksi, eivätkä heitä ole kiinnostaneet vähääkään heidän toimiensa aiheuttamat inhimilliset kärsimykset.

Hitlerin ja Putinin näkemykset kulttuurista, perheestä ja naisten asemasta ovat profaanisuudessaan ja patriarkaalisuudessaan hyvin samankaltaisia.

Toki miesten välillä on myös eroja. Keskitysleirien kauhujen jälkeen kukaan poliitikko ei enää kehtaa esiintyä yhtä raivopäisenä antisemitistinä kuin Hitler, ja tämä koskee myös Putinia. Antisemitismi on kuitenkin vahvasti läsnä myös osassa Putinin kanonisoimaa venäläistä kulttuuriperintöä. Lisäksi Putin syyttää läntistä liberalismia ja sen edustamaa kulttuurista moniarvoisuutta lähes samanveroiseksi ihmiskunnan degeneraation vauhdittajaksi kuin Hitler aikanaan syytti juutalaisia. Ja Putin voi rauhassa jättää kannattajiensa omien arvioiden varaan sen, missä määrin he uskovat nykyongelmien taustalla olevan juutalaisten rahapiirien ja kulttuuriväen vaikutusta.

Yksi ero on siinä, että Hitler arvosti juutalaiskristillistä perinnettä enemmän antiikin merkitystä Saksan kulttuurisen nousun kasvualustana, kun taas Putin pyrkii ratsastamaan maansa ”oikeauskoisella” kristillisyydellä.

Molempien diktaattorien ajattelua sävyttää aktiivinen kiinnostus propagandaa kohtaan ja usko sen tehoon heidän valtansa pönkittäjänä. Siksi molemmilla on ollut vahva halu kirjoittaa oman maansa historia uudelleen ja pakottaa koulut mukauttamaan opetuksensa tarkkaan heidän maailmankuvansa mukaisesti. Mutta kun Hitler halusi vaikuttaa ihmisiin nimenomaan puhujana ja usein onnistuikin hypnotisoimaan kuulijansa, Putin ei ole pitkän vallassaolonsa aikana pystynyt juurikaan kehittämään vaatimattomiksi jääneitä oraattorin taitojaan. Putinilla ei ole myöskään ollut koskaan riittävästi motivaatiota koota maailmankuvaansa ja poliittista ohjelmaansa kokonaiseksi kirjaksi Hitlerin Mein Kampfin tavoin. Ja kun Hitler sentään hankki omakohtaista taistelukokemusta ensimmäisessä maailmansodassa ja vieraili joitakin kertoja rintamalla toisen maailmansodan aikana, Putin on pitänyt itsensä aina etäällä kaikista sotatapahtumista.

Historian ironiaa ehkä sisältyy siihen, että Hitler tajusi ehkä ensimmäisen kerran olevansa matkalla kohti tappiota vieraillessaan saksalaisten hyökkäysjoukkojen luona Mariupolissa.

Putin ennätti mieltyä Saksaan ja saksalaiseen kulttuuriin sekä hankkia itselleen sujuvan saksankielen taidon työskennellessään joitakin vuosia Dresdenissä KGB-upseerina. Siksi pidän täysin mahdollisena, että Putin on perehtynyt Mein Kampfiin jo hyvän aikaa sitten ja myös omaksunut monia edeltäjänsä ajatuksia. Jos niin on tapahtunut, Putin pitää asian visusti salassa. Ikioman hakaristinsa Putinin väki on joka tapauksessa kehittänyt hyökkäyssodan päätunnuksena käytetystä Z-kirjaimesta.

Putin ei ole kuitenkaan meidän aikanamme ainoa johtaja, joka vakuuttaa kansalaisilleen oman maan kulttuurista/rodullista ylemmyyttä ja lupaa johdattaa heidät maanpäälliseen paratiisiin. Näin uskotellaan tapahtuvan, kunhan johtaja vain saa riittävät valtuudet toimia ja kansalaiset uskovat riittävän vahvasti hänen sanomaansa. Viime vuosisadan suursotien kauhut ovat jo niin kaukana takanapäin, että monet ovat jälleen valmiita antautumaan moisten lupausten vietäviksi. Tämän kehityksen seuraukset tulevat olemaan vielä hirvittävämpiä kuin viime vuosisadalla, ellei ketjua saada pysäytettyä ajoissa. Tällä hetkellä pysäyttämisen paikka on Ukrainassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu