Vanhaa myrkkyä uudessa leilissä
Viime aikoina on näkynyt sen verran merkkejä fasistisen ajattelun jonkinasteisesta renessanssista, että katsoin aiheelliseksi lukea – ensimmäisen kerran elämässäni – Hitlerin vajaat sata vuotta sitten kirjoittaman Mein Kampfin sekä perehtyä näin tuon äärimmäisen vaarallisen ajatussuunnan alkulähteisiin.
Vähemmän miellyttävän lukukokemuksen päällimmäiseksi opetukseksi jäi se, miten tarkkaan ’denatsifikaatio’ tekosyynään Ukrainaa vastaan sodan aloittanut Venäjän diktaattori Vladimir Putin seuraa saksalaisen edeltäjänsä ajattelua.
Kahden miehen sielunveljeys ulottuu makaabereihin yksityiskohtiin saakka. Hitler kertoo sodasta palattuaan huvittaneensa itseään aamuisin seuraamalla hiirten taistelua hänen lattialle pudottamistaan leivänmuruista. Putinin mieleen on jäänyt hänen nuorena poikana pietarilaisen kellarin nurkkaan ajamansa rotta, joka paljasti hampaansa vielä sittenkin kun sillä ei ollut enää mitään mahdollisuutta selvitä vainoajastaan.
Monin verroin oleellisempia ovat kuitenkin yhtäläisyydet, jotka ovat nähtävissä miesten ajattelutapojen ja poliittisten näkemysten välillä.
Hitler saarnasi kannattajilleen lakkaamatta niistä nöyryytyksistä, joita Saksa oli joutunut kokemaan ensimmäisessä maailmansodan päättäneessä Versaillesin rauhansopimuksessa. Hän syytti tappiosta maansa heikkoja johtajia ja etenkin juutalaisten johtamaa maailmanlaajuista salaliittoa. Viimemainittu vaikutti Hitlerin mielestä sekä hänen maassaan että muissa maissa pyrkien painamaan Saksan pysyvästi heikkouden tilaan.
Putin saarnaa venäläisille niistä nöyryytyksistä, joita heidän maansa on joutunut kärsimään Neuvostoliiton hajotessa. Hän syyttää Venäjän menetyksistä maansa heikkoja johtajia – etenkin Neuvostoliiton viimeistä johtajaa Mihail Gobatshovia – ja Yhdysvaltojen johtamaa länttä. Länsi hyödynsi hänen mielestään petollisesti Venäjän heikkouden tilaa vyöryttäen sotilasliittonsa kauas aiemmin Neuvostoliiton etupiiriin kuuluneille alueille. Länsi pyrkii tuhoamaan Venäjän myös sisältäpäin levittämällä ajattelutapojaan maan kansalaisten keskuudessa.
Ensimmäisessä maailmansodassa koetusta häviöstä huolimatta Hitler katsoi Saksan syntyneen pohjimmaltaan herrakansaksi, jolla on mahdollisuus nousta Euraasian alueen ja sieltä löytyvien luonnonvarojen hallitsijaksi, kunhan maa saa oikeanlaisen johdon, puhdistaa rotunsa ja hankkii riittävän tahdonvoiman vallatakseen muilta tarpeelliseksi katsomansa elintilan. Ylipäätään Hitler näki maailman paikkana, jossa kaikki elävät olennot käyvät jatkuvaa olemassaolon taistelua ja jossa vahvemman oikeus tekee myös ihmislajin keskuudessa tyhjiksi kaikki ajatukset ihmisten ja yhteiskuntien keskinäisestä tasa-arvosta tai universaaleista ihmisoikeuksista.
Putin katsoo Venäjän edustavan muita ylempää sivilisaatiota ja Hitlerin tavoin myös hän haluaa nostaa oman maansa Euraasian mantereen ja sieltä löytyvien luonnonvarojen hallitsijaksi. Putin suhtautuu avoimen helveksuvasti puheisiin sääntöperustaisesta maailmanjärjestyksestä. Hän uskoo, että uhkaamalla muuta maailmaa joukkotuhoaseillaan Venäjä kykenee pakottamaan muut maat taipumaan sen laajentumispyrkimyksiin.
Koulunkäyntinsä varhain lopettanut ja itseoppinut Hitler ei peitellyt syvää halveksuntaansa intellektuelleja ja kirjanoppineita kohtaan. Putin ei kgb-koulutuksestaan huolimatta arvosta heitä sen enempää, vaan molemmat yksinvaltiaat ovat halunneet luoda itsestään kuvan ennen kaikkea toiminnan miehinä. Kumpikaan ei ole arastellut kursailematonta väkivaltaa tai sotilaallisen voiman käyttöä välineinä päämääriensä saavuttamiseksi, eivätkä heitä ole kiinnostaneet vähääkään heidän toimiensa aiheuttamat inhimilliset kärsimykset.
Hitlerin ja Putinin näkemykset kulttuurista, perheestä ja naisten asemasta ovat profaanisuudessaan ja patriarkaalisuudessaan hyvin samankaltaisia.
Toki miesten välillä on myös eroja. Keskitysleirien kauhujen jälkeen kukaan poliitikko ei enää kehtaa esiintyä yhtä raivopäisenä antisemitistinä kuin Hitler, ja tämä koskee myös Putinia. Antisemitismi on kuitenkin vahvasti läsnä myös osassa Putinin kanonisoimaa venäläistä kulttuuriperintöä. Lisäksi Putin syyttää läntistä liberalismia ja sen edustamaa kulttuurista moniarvoisuutta lähes samanveroiseksi ihmiskunnan degeneraation vauhdittajaksi kuin Hitler aikanaan syytti juutalaisia. Ja Putin voi rauhassa jättää kannattajiensa omien arvioiden varaan sen, missä määrin he uskovat nykyongelmien taustalla olevan juutalaisten rahapiirien ja kulttuuriväen vaikutusta.
Yksi ero on siinä, että Hitler arvosti juutalaiskristillistä perinnettä enemmän antiikin merkitystä Saksan kulttuurisen nousun kasvualustana, kun taas Putin pyrkii ratsastamaan maansa ”oikeauskoisella” kristillisyydellä.
Molempien diktaattorien ajattelua sävyttää aktiivinen kiinnostus propagandaa kohtaan ja usko sen tehoon heidän valtansa pönkittäjänä. Siksi molemmilla on ollut vahva halu kirjoittaa oman maansa historia uudelleen ja pakottaa koulut mukauttamaan opetuksensa tarkkaan heidän maailmankuvansa mukaisesti. Mutta kun Hitler halusi vaikuttaa ihmisiin nimenomaan puhujana ja usein onnistuikin hypnotisoimaan kuulijansa, Putin ei ole pitkän vallassaolonsa aikana pystynyt juurikaan kehittämään vaatimattomiksi jääneitä oraattorin taitojaan. Putinilla ei ole myöskään ollut koskaan riittävästi motivaatiota koota maailmankuvaansa ja poliittista ohjelmaansa kokonaiseksi kirjaksi Hitlerin Mein Kampfin tavoin. Ja kun Hitler sentään hankki omakohtaista taistelukokemusta ensimmäisessä maailmansodassa ja vieraili joitakin kertoja rintamalla toisen maailmansodan aikana, Putin on pitänyt itsensä aina etäällä kaikista sotatapahtumista.
Historian ironiaa ehkä sisältyy siihen, että Hitler tajusi ehkä ensimmäisen kerran olevansa matkalla kohti tappiota vieraillessaan saksalaisten hyökkäysjoukkojen luona Mariupolissa.
Putin ennätti mieltyä Saksaan ja saksalaiseen kulttuuriin sekä hankkia itselleen sujuvan saksankielen taidon työskennellessään joitakin vuosia Dresdenissä KGB-upseerina. Siksi pidän täysin mahdollisena, että Putin on perehtynyt Mein Kampfiin jo hyvän aikaa sitten ja myös omaksunut monia edeltäjänsä ajatuksia. Jos niin on tapahtunut, Putin pitää asian visusti salassa. Ikioman hakaristinsa Putinin väki on joka tapauksessa kehittänyt hyökkäyssodan päätunnuksena käytetystä Z-kirjaimesta.
Putin ei ole kuitenkaan meidän aikanamme ainoa johtaja, joka vakuuttaa kansalaisilleen oman maan kulttuurista/rodullista ylemmyyttä ja lupaa johdattaa heidät maanpäälliseen paratiisiin. Näin uskotellaan tapahtuvan, kunhan johtaja vain saa riittävät valtuudet toimia ja kansalaiset uskovat riittävän vahvasti hänen sanomaansa. Viime vuosisadan suursotien kauhut ovat jo niin kaukana takanapäin, että monet ovat jälleen valmiita antautumaan moisten lupausten vietäviksi. Tämän kehityksen seuraukset tulevat olemaan vielä hirvittävämpiä kuin viime vuosisadalla, ellei ketjua saada pysäytettyä ajoissa. Tällä hetkellä pysäyttämisen paikka on Ukrainassa.
Hitler-vertaukset ovat relevantteja ja ei-relevantteja. Niin Putin kuin Hitler ovat diktaattoreja, mutta toisaalta niin Jari Aarnio kuin Pablo Escobar huumerikollisia. Fasismin juurien pohdinnassa vertailu saattaa olla hedelmällinen mutta voi toisaalta kysyä miksi juuri Hitler olisi erityisen relevantti vertailukohde vaikkapa Mussolinin sijaan?
Ongelmalliseksi vertailut nousevat kohottaessaan Putinin maailmanhistoriallisesti merkittävien 1900-luvun suurten diktaattorien tasolle. Emme paini saman mittaluokan ongelmien kanssa, emme lainkaan. Putin kuuluu Mussolini-Saddam Hussein -sarjaan 1900-luvun suurkonnien klaanin sijaan. No, Mussolinilla oli takanaan suhteelllisesti tehokkaammat asevoimat ja maa onnistui sentään valloittamaan Albanian ja Etiopian.
Hitlerin Saksa oli maailman johtavia teollisuusvaltoja, edustaen karkeasti noin kuudesosaa maailmantaloudesta. Saksan asevoimat olivat tehokkaat ja maan tieteellinen potentiaali suuri (onneksemme Hitler sitä heikensi typerällä rotuopillaan). Saksan aseellisen hyökkäyksen pysäyttäminen vaati Iso-Britannian, USA:n ja Neuvostoliiton yhteisen massiivisen ponnistuksen jossa maiden bkt:n valtaosa meni sotaponnisteluihin (pienimmistä ja siirtomaista puhumattakaan).
Putinin (1,74% maailman BKT:sta) hyökkäys Ukrainaan on vaatinut pysäyttääkseen Ukrainan köyhän ja urhean kansan ponnistelut (0,179% maailman BKT:sta, pienempi kuin Suomen 0,32% BKT:sta) sekä sotilaallisen ja humanitäärisen avun jonka osuus on alle 10% NATO-maiden puolustusbudjeteista, joka sivumennen sanottuna on hyvin pieni kylmän sodan aikoihin verrattuna. Tuen pitää jatkua ja Ukrainan jälleenrakentaminen on kunniavelkamme maksamista mutta ponnistus on onneksi sangen mitätön historian sankaritekoihin verrattuna.
Ongelman suurentelu johtaa epätoivoon, pelkoon ja passiivisuuteen ratkaisukeskeisyyden sijaan. Autetaan Ukrainaa voittoon.
Ilmoita asiaton viesti
Vertailuni fokus oli diktaattorien maailmankuvissa ja ambitioissa, ei 1930-luvun Saksan ja 2020-luvun Venäjän vertailussa. Sikäli maiden lähtöasemat ovat radikaalisti erilaisia, että Saksa oli Hitlerin aikaan teknologinen ja teollinen jättiläinen ilman merkittäviä raaka-aineita ja maa-alueita, kun taas Putinin Venäjän asema on täsmälleen päinvastainen.
Ongelmia ei kannata sen enempää suurennella kuin vähätelläkään. Putinilla on käytettävissään valtava ydinpelote, jota Hitler ei ennättänyt hankkia. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon Putinin ja Xi:n strateginen yhteispeli, jonka taustalla ovat Kiinan teollinen voima ja sitä ruokkivat Venäjän luonnonvarat. Jos tämä akseli vahvistuu ja USA:n ja Kiinan välinen hegemoniataistelu etenee aseellisen konfliktin asteelle, totalitarismin vastustajilla on edessään vähintään yhtä iso työmaa kuin oli 1940-luvulla. Uskon kummankin uhan olevan estettävissä, kunhan länsi ymmärtää toimia oikein. Viimemainitusta en ikävä kyllä uskalla olla vielä ihan vakuuttunut.
Ilmoita asiaton viesti
Diktaattoreilla on sinänsä saman kaltaisia maailmankuvia, toki Hitlerin ja Putinkin välillä on yhtäläisyyksiä vaan niinpä vaan Mussolini haaveili Mare Nostrumista, Japanin sotilaat Suuresta Itä-Aasian Hyvinvointialueesta (ei ollut sote- vaan sota-alue, heh!) yms. Mielestäni Putinin haaveille annetaan liikaa sijaa. Totta kai diktaattori – Idi Amin tai Hitler – valloittaisi maailman jos kykenisi.
”Putinilla on käytettävissään valtava ydinpelote, jota Hitler ei ennättänyt hankkia. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon Putinin ja Xi:n strateginen yhteispeli, jonka taustalla ovat Kiinan teollinen voima ja sitä ruokkivat Venäjän luonnonvarat.”
Ydinpelote ei ole ehkäissyt sotien ja siirtomaaimperiumien häviämistä (Iso-Britannia, Ranska, USA, Neuvostoliitto) vaikka on tehnyt suoran hyökkäyksen ydinasevallan kimppuun mahdottomaksi.
Putinin ja Xi’n yhteispelistä ei ole vahvoja merkkejä. Siinä missä Stalin tuki Maon sotaa Koreassa ilmavoimillaan ja massiivisella sotilas- ja teollisuusavulla ei Xi’ltä tällaista apua ole tullut. Tilannetta ei voi verrata myöskään vaikkapa Mussolinin ja Hitlerin yhteispeliin Espanjassa toisen maailmansodan akselista puhumattakaan.
On totta, että Kiinan potentiaalinen uhka – ensisijaisesti teknis-taloudellinen – vaatii vastatoimia EU:lta ja USA:lta. Uhkakuvan toteutuminen ei ole kuitenkaan vääjäämättömyys. Etenkin Kiinan sotilaallisen uhan realisoitumisesta olisin hyvin skeptinen vaikka USA:n ja liittolaisten varustautuminen on sinänsä järkevää. Sotilaallinen uhka on – paradoksaalista kyllä – helpommin hoidettavissa, ammattilaisia on miettimässä ja vaadittava taloudellinen panostus sangen pieni.
Siinä olen toki kanssasi aivan samaa mieltä että haasteita on edessä. Itse näkisin suurimmaksi uhaksi EU:ssa ja USA:ssa demokratian rapautumisen sisältäpäin
Ilmoita asiaton viesti
USA:n suhtautuminen Kiinaan on iso ongelma.
Kiinan johtoa voidaan kritisoida oikeutetusti ihmisoikeuksien polkemisesta, kansainvälisen taloudellisen yhteistyön periaatteiden rikkomisesta, Venäjän laajentumispolitiikan hiljaisesta tukemisesta ja muihin maihin kohdistetusta hyvin suoraviivaisesta sanelupolitiikasta.
Washingtonin Kiinaa vastaan suuntaamissa toimissa on kuitenkin taustalla myös vähemmän legitiimi pyrkimys estää Kiinan nousu USA:n kanssa samanveroiseksi taloudelliseksi ja maailmanpoliittiseksi toimijaksi.
Trump oli kiinnostunut vain omasta asemastaan ja amerikkalaisten keskuudessa esiintyvän kiinalaisvastaisuuden hyödyntämisestä sen vahvistamiseksi. Bidenin hallinto ei ole tehnyt selvää irtiottoa Trumpin aloittamasta kauppasodasta, vaan jopa tiukentanut linjaansa.
Tämä auttaa Kiinan totalitaarista hallintoa vahvistamaan asemaansa ja työntää Moskovaa ja Pekingiä lähemmäs toisiaan.
Joe Bidenilla olisi nyt mahdollisuus osoittaa suuruutensa valtiomiehenä pyrkimällä tosissaan tutkimaan mahdollisuudet USA:n ja Kiinan välillä vallitsevan jännityksen lievittämiseen ja Moskova-Peking -akselin heikentämiseen. Hän saisi vapaammat kädet tähän ilmoittaessaan, ettei hän pyri enää jatkokaudelle.
Ilmoita asiaton viesti
Todellakin on paljon yhtäläisyyksiä ihan perhesuhteista lähtien.
Melkein merkittävin ero on että Putin toimii kavalasti. Kertoo eri tarinaa kuin todellisuus. Hitler oli suorempi eli kertoi kaikki aikomuksensa mm kirjassa.
Putin salamurhaa, päättää niistä itse, Hitler jätti sen alaisille.
Voisi mainita että bolshevismilla ja natsismilla on paljon yhtäläisyyttä, ja Itä-Saksa solahti sosialismiin erittäin sujuvasti, ei ollut isoja muutoksia.
Venäläisethän ovat herrakansaa siinä missä natsit.
Ilmoita asiaton viesti
Leniniläinen marxismi l. bolshevismihan lähtee siitä, että on olamassa työväenluokan etujoukko, joka kertoo duunareille, mitä näiden pitää tehdä omaksi hyväkseen. Päätösvaltaahan ei tietenkään voi proleille jättää, eivät he pysty päättämään oman etunsa mukaisesti.
Samahan se oli kansallissosialismissa. On arjalaisten etujoukko, joka käskyttää arjalaisia, jotta päästään arjalaisten paratiisiin. Useimmat arjalaisetkaan eivät ole kykeneviä suuriin päätöksiin, joten heiltä on turha kysellä.
Ilmoita asiaton viesti
”On arjalaisten etujoukko, joka käskyttää arjalaisia, jotta päästään arjalaisten paratiisiin. Useimmat arjalaisetkaan eivät ole kykeneviä suuriin päätöksiin, joten heiltä on turha kysellä.”
Kyllä, jotenkin perin kurin kummallista että kun tehdään rajoittamattomaan valtaan perustuva järjestelmä siinä luodaan sijaa väärinkäytöksillä, kukapa voisi arvata…
Ilmoita asiaton viesti
Tehdäänpä pieni pomppaus Hitleriin. Olen tuon teoksen jaksanut silmäillä lävitse.
Silloin vielä tieteenalastani kiinnostuneena lueskelin Hitlerin käsityksiä kasvatuksesta.
Työkasvatus on merkittävä kasvatuksen osa-alue. ENKÄ nyt todellakaan tarkoita ”arbet macht frei” -toimintaa tai sen perusteluita kun totean.
Hitlerin ilmaisemat näkemykset työkasvatuksen perustasta (päämääristä ja metodeista) eivät juurikaan poikkea siitä, miltä pohjalta työkasvatuksen / työssä oppimisen organisointi nähtiin 2000 -luvun alun Suomessa. Onkohan nykypäivä tuonut asiaan jo muutoksia?
Taisteluni -teos on niin massiivinen vihan, katkeruuden ja älykkään mielen aikaansaannos, että kyllä sieltä etsivä löytää. Vielä nykyäänkin ihan järkiperäistä(kin) ja sen vuoksi haitallista ”sattumapuhetta”.
– Kun kirjoittaa satojen sivujen paskatynnnyrin, niin on siellä sattumapuheena osuvaakin. (Itse olin aikoinani enemmän silloin vuosituhannen vaihteessa Suomessa vallinneen työkasvatuksen kriitkko, joten etäisyyteni tuohon Hitlerin tekstiin tuolta osin oli suurempi kuin suomalaisen järjestelmän filosofis-metodologisissa perusteissa silloin esitettiin).
*** *** ***
Hitlerillä oli tavaton kiire toteuttaa vihansa! Putinilla ei ole kiire ollut. Vittuuntuneisuus länsimaihin sekä Ukrainaan käynnistyi todeteolla Maidanin jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Melko luotettavan todistuksen mukaan Putinin presidentiksi tulon jälkeen olisi Kremlissä kilistelty ja todettu että pyritään saamaan Tsaari-Venäjän rajat takaisin. Eli Suomikin kuuluu siihen.
Putinilla on hyvä kyky salata aikeensa mutta onhan tässä jälkeen päin katsoen punainen lanka koko ajan toiminnassa. Muutama Putinin tunteva sanoi että ei pitäisi valita tätä jannua. Ja olihan HS:ssäkin valtaantulon yhteydessä artikkeli missä ihan suoraan vertailtiin Hitleriä ja Putinia.
Ilmoita asiaton viesti
On siellä jo kauan vainottu esim Pussy Riotia ja homoja jne.
Aivan systemaattisesti on edetty kohti militanttia fasimia ihan putinin valtaantulosta lähtien.
Monet suomalaisetkin ovat ottaneet vaikutteita sieltä, esim Duginilta. Ja äärioikeisto inhosi Pussy Riotia kun ne uskalsiva protestoida kehitystä vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Epäilen, että Putin olisi virallisesti halveksinut Gorbaa vaikka tämänkaltainen johtopäätös voitaisiinkin olettaa.
Mitä tulee ”länsimaisien ajattelutapojen” levittämiseen niin kiinnittäisin huomiota myös rahoittamiseen ja ulkomaiseen lainaan. Jossain vaiheessa neuvostoliiton jo raunioituessa pyrittiin sinne pumppaamaan rahaa. Tätä kuviota en tarkemmin tunne. Venäjän federaatio sen sijaan on käsittääkseni maksanut jo kauan aikaa sitten velkansa esim. suomelle mikä voi tuntua jopa uskomattomalta. Usein diktatuurit pyrkivät välttämään velalla elämistä. Toki riippuen politiikasta ja ilmapiiristä ei rahaa edes heru mistään. Voisi ajatella ettei Pohjois-koreaan mielellään lainarahaa anneta. Kyseisellä maalla on velat pystyssä mm. Suomelle ja Ruotsille.
Saksassa valtakunnan aikana oli tärkeää välttää ulkomaanvelkaa. Jos tämä on keskeistä kansallissosialismille niin näkisin suomessa kokoomuksen ajavan kansallissosialistisia tavoitteita. Itse ajattelen, että maan eläminen reaalitaloudessa on täysin tervettä. Se tuskin kuitenkaan onnistuu tai toteutuu kokoomuksen keinoin ainakaan Suomen kohdalla vaan edellyttää joidenkin toimintojen kansallistamista.
Ilmoita asiaton viesti
Näin Hitlerin kaltaisin sanakääntein Putin arvioi Gorbatshovin aikaa samana päivänä kun Venäjän panssarit lähtivät ajamaan kohti Kiovaa:
”Neuvostoliitto heikkeni viime vuosisadan 80-luvun lopulla ja romahti sitten kokonaan. Koko tuolloinen tapahtumien kulku on hyvä opetus meille myös tänään: se osoittaa vakuuttavasti, että vallan ja tahdon halvaantuminen on ensimmäinen askel kohti täydellistä rappeutumista ja unohdusta”.
Noustuaan valtaan 1933 Hitler painotti Saksan talouselämän johtajille pitämässään puheessa tahdon t. tahdonvoiman merkitystä kansakunnan toivon ja elinvoiman nostattajina. Aiemmat hallitukset eivät hänen mukaansa kyenneet sellaista synnyttämään.
Neuvostoliiton jäljiltä jääneeseen velkaperintöön suhtauduttiin hyvin ymmärtäväisesti ja Venäjä sai paljon vastikkeetonta apua lännestä myös neuvostotalouden romahduksen jälkeisessä ahdingossa. Tänä päivänä Putinilla ei ole pienintäkään aikomusta maksaa mitään esimerkiksi Fortumin sikäläisiin energialaitoksiin suuntaamista miljardeista.
Pyrkimyksellään taloudelliseen autarkiaan Putin seuraa lähinnä Romanian diktaattorin Nicole Ceausescun jalanjälkiä. Öljyrikkaana maana Romania olisi voinut kasvattaa kansalaistensa hyvinvointia, mutta Ceausescun ykköstavoite oli pitää maa velattomana ja oma valtansa tätä kautta rajoittamattomana. Romanialaiset joutuivat maksamaan siitä tavattoman kalliin hinnan aivan samoin kuin tavalliset venäläiset joutuvat maksamaan nykyisin.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tulee Tommi Hämäläisen väitteeseen että Hitler olisi vältellyt ulkomaanvelan ottamista, niin ei pidä paikkaansa. Hitler otti 100 miljoonan kultadollarin lainan Yhdysvalloista ja sen velan maksoi loppuun Saksan liittotasavalta 80-luvulla.
Laaja varustelu, moottoriteiden rakentaminen ja KdF-huvimatkustajalaivojen rakentaminen ei olisi ollut mahdollista ilman velanottoa.
Ilmoita asiaton viesti
Itse lukaisin Mein Kampfin joskus 15-kesäisenä, ja ehkä ensi alkuun hiukan innostuneenakin. (Selityksenä: A.) Olin lapsi ja B.) kommunistiperheen vesana aloin ajatella omilla aivoillani, ja olin porvarillisten ikätoverieni vaikutuksesta alkanut tuntea syvää vastenmielisyyttä tuon ajan (1975) taistolaishypetystä kohtaan.)
Itse kirja oli toki vailla mitään kirjallisia arvoja, lähinnä kömpelöä jankutusta ja kovin omalaatuisia ajatuskulkuja, mutta tulipa nyt luettua sekin.
Vaan se tuli nyt mieleen, että vaikka sieltä on toki löydettävissä veikeitäkin yhtäläisyyksiä jonkun V.Putin ajatusmaailmaan, ihan jostain jyrsijäyhtäläisyyksistä katkeruuksiin, vihaan ja halveksuntoihin, niin… Pakko sanoa, että jos olisin A.Hitlerin haamu, niin aika verisesti loukkaantuisin, jos minua johonkin V. Putiniin verrattaisiin. Kas kun minä poika olin sentään sen verran ”suurmies”, että valloittelin muutamassa vuodessa melkein koko Euroopan ja olisin saattanut voittaa vaikka koko toisen maailmansodan, elleivät muut olisi sössineet hienoja suunnitelmiani.
Edelleen A.Hitlerin haamuna vertaisin itseäni tuhannesti mieluummin enemmän kaltaisiini suurmiehiin ja sotapäälliköihin sellaisiin kuin vaikkapa Napoleon tai Aleksanteri Suuri. Joku onneton Putinhan ei saa edes yhtä Ukrainaa nurin, vaikka miten yrittäisi!
Itse vertaisin jotakin Putinia tosiaankin mieluummin korkeintaan johonkin Mussoliniin kuin Hitleriin, ihan noin sekä resursseiltaan kuin saavutuksiltaankin. (Wannabe-Mussolini, ehkä.)
Jostain taisin lukea saman minkä olin keksinyt jo aiemmin itsekin, eli sen pääeroavaisuuden alkuperäisen italialaisen fasismin ja nykypäivän venäläisen fasismin välillä: Mussolinin fasismi oli osallistavaa aktiivifasismia, koko kansan piti nousta yhteisiin rientoihin. (Ja sama tietysti Adolfilla omassa fasismin versiossaan.) Venäläiselle passiivifasismille riittää mainiosti, että kansalaiset pitävät turpansa kiinni ja kannustavat valtiojohdon toimia vain sieltä kotisohviltaan käsin.
Muuten: miten minulla on sellainen muistikuva, että der Fuhrer ei sentään koskaan Mariupolin suunnalla käynytkään? Vain kerran Umanissa Länsi-Ukrainassa ja kerran jossakin Smolenskin suunnalla. Jos olen ihan väärässä, niin ei ole ollenkaan ensimmäinen kerta sekään.
Ilmoita asiaton viesti
On vielä muitakin eroja. Putinilla on yksi kives enemmän mutta Hitler osasi maalata tauluja.
Ilmoita asiaton viesti
Niin niin, juu. Tältä pohjalta tämä kehittelemäni uusrenkutus ei sitten tietenkään pidäkään kaikilta osin paikkaansa. Eli:
”Putler has only got one ball,
Lavrov has two, but very small.
Peshkov has something similar,
but Shoigu doesn´t have any at all…”
Ajattelin silti lauleskella tätä aina joskus aikani kuluksi.
Ilmoita asiaton viesti
Eri toimijoiden ajattelutapojen väliltä on mahdollista löytää sekä oleellisia että satunnaisia yhtäläisyyksiä. Minusta Hitlerin ja Putinin ajattelutapojen väliset yhteydet ovat enimmäkseen erittäin oleellisia.
En näkisi viime vuosisadan fasismin ja putinilaisen regiimin osallistavuudessa kovin suuria eroja. Venäjälläkin halutaan järjestää spektaakkeleita, organisoida nuorisoa ja tehdä muutoinkin kutakuinkin samoja asioita kuin Hitlerin Saksassa ja Mussolinin Italiassa tehtiin. Perusodotuksena viimemainituissakin oli se, että ihmiset pitivät suunsa kiinni ja tottelivat johtajaansa.
Eiköhän Putin itse arvioi olevansa vähintään Napoleonin joukot kukistaneen Aleksanteri I:n ja Hitlerin Saksan kukistaneen Stalinin veroinen sotapäällikkö.
Hitler kyllä vieraili yhtä varmasti Mariupolissa joulukuussa 1941 kuin hän oli läsnä Mannerheimin syntymäpäivillä seuraavana vuonna.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä vain! Tämä olikin yllättävän vaivatonta tarkistaakin, kun omasta hyllystä löytyi (lukematon) Ian Kershawn massiivinen Hitler -elämäkerta. Sivu 637: ”Hitler lensi 2. joulukuuta etelään katsomaan (Rostovista vetäytymään joutuneen) Kleistin asemaa omin silmin.”
Kleist oli siis juuri vetäytynyt Taganrogiin, Mius -joelle, mutta lienee uskottavinta, että Johtaja on lennätetty vähän kauemmas rintamalta, ja lähin lentokentällinen kaupunki siinä on varmasti ollut 100 km lännempänä sijainnut Zdanov eli juurikin se Mariupol. Kaikesta päätellen ovat sitten siellä palaveeranneet.
Ilmoita asiaton viesti
Varsin osuvan luonteista vertailua Hitlerin ja Putinin suhteen, mutta historialliset ajanhetket ja henkilökuvaukset eivät ole mielestäni toisiinsa nähden ihan näin yksi yhteen. On myös olennaista havaita sekin asia, että nykytilanteessakin USA:n asema Natossa on edelleen sotilaallisesti johtava ja viholliskuvia määrittävä tekijä, mihin Putin voi, haluaa ja pystyykin vetoamaan niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Vaikka unohtaisimme sen osan lähihistoriaa myös Euroopassa, missä oli olemassa vielä Nato ja Varsovanliitto vastakkaisina ydinasein varustautuneina sotilasliittoina, tämä mennyt tilanne näkyy väistämättä vielä nykyisyydessämme. Kun Varsovanliitto Venäjän toimesta purettiin ja lakkasi fyysisesti olemasta, Natoa ei vastinparina lakkautettu. Kävi loppujen lopuksi päin vastoin: Nato laajentui erinäisten operaatioiden kautta ympäröimään Venäjää yhä tiiviimmin. Lisäksi USA aloitti kaksi sotaa maantieteellisesti varsin lähellä Eurooppaa ja Venäjääkin ja kaukana omista rajoistaan. Nämä kaksi sotaa olivat molemmat kostosotia vuoden 2001 WTC-katastrofin jälleen. Näistä Afganistanin miehityssota kesti parisen kymmentä vuotta, ja apunaan USA:lla on koko Nato ja Naton kumppanuusvaltiot Suomi ja Ukraina mukaan lukien. Runsas vuosi sitten tuo miehityssota päättyi varsin sekavana operaationa, mikä aiheutti jossain määrin myötähäpeää tai sen luonteista tunnetta kaikissa Afganistanin miehityssodassa olleille maille. Erityisesti USA:lle otaksun näin. Mutta kyllähän Putinkin huomasi tämän tilanteen ja varmasti jonkin sortin vahingon iloa pienen diktaattorin mielessä häivähti. Tämä äkkiväärä tilanne loi osaltaan näyttöasenteen niin ns. Lännen kuin Venäjänkin puolella. Eikä tuota äkkiväärää tilannetta ole lievittänyt Suomen halu liittyä Natoon ja sen halun siivittäminen myös Ruotsiin. Kun muistellaan vuoden takaisia tilanteita, emme voine unohtaa sitä, että Venäjän pikkudiktaattori Putin moneen otteeseen vakuutti juuri tuon Naton laajentumistendenssin olevan sen ”punainen viiva” jota ei sopisi ylittää ilman seuraamuksia. No seuraamuksia sitten tuli ja nyt ollaan tässä tilanteessa, joka toisella diplomatialla olisi voitu kenties välttääkin. Tietenkään Venäjän pikkudiktaattorilla ei ollut mitään oikeutta hyökätä Ukrainaan, ei missään nimessä. Mutta, mutta oliko USA:lla kumppaneineen sen kummempaa oikeutta hyökätä Afganistaniin ja Irakiin, ovat kysymyksiä, jotka nekin odottavat ratkaisujaan. Näin ollen tilanne on nähdäkseni hiukan kuin ”pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin”.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä tuki USA;n hyökkäyssotaa Afganistaniin luovuttamalla lentoyhteyksiä.
Joten ei mitään ongelmaa siinä.
George W. Bush katsoi Putinia silmiin eikä nähnyt sitä pikkuvarasta ja juippia vaan luuli näkevänsä reilun kundin. Vakoojakoulutus koulii uskottavaan esiintymiseen vaikka sielu olisikin piruntervalla tervattu.
Jos Putinin vaatimuksiin olisi myönnytty seuraavaksi olisi tullut lisää vaatimuksia. Putin oli asiallista pysäyttää samalla tavoin kuin Hitler oli asiallista pysäyttää.
Ilmoita asiaton viesti