Virkasyytteessä on kyse isosta asiasta

Donald Trumpin kannatusluvut ovat pysyneet melko vakaina, mutta samalla vaarallisen alhaisina uudelleenvalintaa ajatellen. Talouskasvu tuskin jatkaa vahvana presidentinvaaleihin saakka ja esivaalikisan eteneminen lisää demokraattien kärkiehdokkaiden medianäkyvyyttä.

Demokraattien johto oli pitkään haluton asettamaan presidenttiä virkasyytteeseen, vaikka perusteita sille olisikin. Näin siksi, että syytteeseen joutuessaan Trump pääsisi esiintymään kansan valitsemana johtajana, josta eliitti pyrkii eroon juridisten tekosyiden avulla. Vaalien alla prosessi voi jättää varjoon politiikan asiakysymykset keskustelun velloessa sen ympärillä, kuka on Trumpin puolella ja kuka häntä vastaan. Tavallisia kansalaisia viraltapanohankkeet eivät ole erityisemmin innostaneet.

Trumpin heinäkuisesta Ukrainan presidentin kanssa käydystä puhelinkeskustelusta tehty ilmianto on kuitenkin muuttanut tilanteen. Venäjä-yhteyksien aiemmin aiheuttamasta kohusta huolimatta Trump on käyttänyt kongressin hyväksymän Ukraina-avun jäädyttämistä painostuskeinona saadakseen vastaanottajamaan viranomaiset auttamaan hänen henkilökohtaista vaalikampanjaansa. Asian tultua julkisuuteen demokraattien johdolla ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin päättää virkasyytemenettelyn käynnistämisestä prosessin voitollisen lopputuloksen epätodennäköisyydestä tai puolueelle aiheutuvista poliittisista riskeistä huolimatta. Näin siksi, että Yhdysvaltojen laki kieltää yksiselitteisesti ulkomaisen avun pyytämisen jonkin osapuolen vaalimenestyksen tueksi.

Kyse ei ole vain yksittäisestä puhelinkeskustelusta, vaan siitä miten Trump ylipäätään kuvittelee olevansa lain yläpuolella ja kieltäytyy kunnioittamasta USA:n valtiomuodon perustana olevaa valtioelinten riippumattomuutta. Tilannetta kuvaa tapa, jolla Trump suhtautui ajatukseen oikeuslaitoksen puolueettomuudesta Boris Johnsonin tapaamisen yhteydessä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa. Britannian korkeimman oikeuden kumottua Johnsonin hallituksen ajaman parlamentin toiminnan jäädytyspäätöksen Trump lohdutti vierastaan kerskumalla, että ”tiedätkö Boris, meillä oli parin ensimmäisen kuukauden aikana – luulen että tilanteemme oli 0-7 korkeimmassa oikeudessa. Ja sitten … meillä on ollut iso pyörä pyörimässä ja … siitä lähtien meillä on ollut melkein koko pöytä hallinnassamme. Olemme voittaneet paljon päätöksiä, ja olen varma että samoin tulee käymään sinunkin kohdallasi”.

Kongressin vastuulla ei ole vain lakien säätäminen, vaan myös vastuun kantaminen siitä, että perustuslakia noudatetaan. Trumpin pyrkimykset alistaa maan oikeuslaitos hänen henkilökohtaisen vallankäyttönsä välikappaleeksi ovat kyllä tuttuja totalitaarisista regiimeistä muualla maailmassa, mutta samalla ne ovat mahdollisimman kaukana amerikkalaisista valtiosääntöperiaatteista. Jos kongressi ei pysty suitsimaan tällaista presidenttiä, maan perustuslaillisen järjestyksen tulevaisuus joutuu uhatuksi. Nancy Pelosi on tiennyt tämän asettuessaan vastentahtoisesti tukemaan virkasyytemenettelyn käynnistämistä.

Trump itse on suhtautunut monen mielestä yllättävän rennosti ja voitonvarman oloisesti uuteen tilanteeseen, vaikka hän samalla uhoaakin joutuneensa ennennäkemättömän noitavainon kohteeksi. Tuntuu kuin Trump olisi suorastaan toivonut prosessin käynnistämistä sen varmistamiseksi, että vaalien alla käytävät keskustelut pyörivät hänen henkilönsä ympärillä. Kuvaavaa asetelmalle on nopeus, jolla Trump salli Ukrainan presidentin kanssa käydyn puhelinkeskustelun nauhoitukseksi väitetyn dokumentin julkistamisen. Sen avulla hän pyrkii osoittamaan, että vaikka hän pyysikin ukrainalaista kollegaansa hankkimaan tietoa Joe Bidenin pojan toimista, tilanteeseen ei liittynyt mitään painostusta. Lisäksi hän on pyrkinyt vakuuttamaan, ettei samanaikaisella Ukrainalle myönnettyjen varojen jarruttamisella ollut mitään tekemistä tämän asian kanssa.

Jotkut kommentaattorit ovat spekuloineet sillä, onko koko jupakka lavastettu tarkoituksella demokraattien pakottamiseksi virkasyytemenettelyn käynnistämiseen sopivasti presidentinvaalien alla. Tähän liittyen on kysytty, kuka on prosessin käynnistänyt ilmiantaja ja kenen toimeksiannosta hän itse asiassa on toimenpiteeseensä ryhtynyt. Tarkoituksellinen lavastus saattaa kuitenkin kuulosta hieman liian ovelalta ollakseen totta. Lisäksi oikeusviranomaisten kuultavaksi joutuminen on Trumpille ja hänen avustajilleen aina iso riski sen vuoksi, että totuudessa pysyminen on hänelle ylivoimaisen vaikeaa. Toisaalta sekä Yhdysvalloissa että maan ulkopuolella on vahvoja voimia, jotka haluavat ajaa Trumpin vielä toiselle virkakaudelle. Siksi monenlaista puuttumista ja äänestäjien mielialojen hämmentämistä tullaan takuuvarmasti todistamaan myös ensi vuoden presidentinvaaleissa.

Sitäkin voidaan jo nyt pitää varmana, että Trumpin pääsy toiselle presidenttikaudelle olisi todellinen uhka amerikkalaiselle demokratialle. Tuolla miehellä ei ole tähtäimessään vain USA:n oikeuslaitoksen entistä kokonaisvaltaisempi alistaminen palvelemaan hänen poliittisia pyrkimyksiään, vaan myös kriittisten mielipiteiden vaientaminen. Esimerkiksi YK:n yleiskokoukselle pitämässään puheessa Trump valitti, kuinka hänen maassaan ”muutamilla sosiaalisen median alustoilla on suunnattomasti valtaa sen suhteen, mitä me voimme nähdä ja mitä meidän sallitaan sanoa. Asemastaan kiinnipitävä poliittinen luokka suhtautuu avoimen halveksuvasti, välinpitämättömästi ja uhmaavasti kansan tahtoon. Kasvoton byrokratia toimii salaisesti ja heikentää demokraattista järjestystä. Tiedotusvälineet ja akateemiset instituutit käynnistävät rintamahyökkäyksiä meidän historiallisia arvojamme ja traditioitamme vastaan”.

Trumpin luettelemat instituutiot ovat vaarassa joutua hänen toisella presidenttikaudellaan samankaltaisen kurinpitokampanjan kohteeksi kuin ne ovat olleet Viktor Orbánin Unkarissa. Siksi nyt käynnistynyt kamppailu on erittäin merkittävä koko amerikkalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu