Virus ihmisten ja talouden kimpussa

Maailmalla on toivottu kehittyneiden maiden talouksien selviytyvän suhteellisen nopeasti koronan viime keväänä aiheuttamasta toimintojen laajamittaisesta pysähtymisestä. Tämän varmistamiseksi koronatestien määriä on lisätty ja potentiaalisia tartuntaketjuja on pyritty jäljittämään mahdollisimman tehokkaasti. Lisääntyvä tieto taudin luonteesta on auttanut kehittämään hoitomenetelmiä. Jättimäisten pelastuspakettien avulla yrityksiä ja kotitalouksia on yritetty auttaa selviämään ne kuukaudet, joiden jälkeen elämä alkaisi palata jälleen normaaleihin uomiinsa.

Uusien tartuntojen, vakavien sairastumisten ja kuolemantapauksien määrien väheneminen kesällä rohkaisi hallituksia purkamaan rajoituksia, ja monet yritykset viestivät tulostensa paranemisesta. Pandemian lähtömaassa Kiinassa talous alkoi pyöriä jo lähes täydellä teholla, ja rokotekehityksen odotettiin siirtävän viruksen synnyttämän shokin lopullisesti historiaan myös länsimaissa. Optimistiset odotukset näkyivät selvästi myös osakemarkkinoilla, joilla pandemian synnyttämä kuoppa kurottiin suurimmaksi osaksi umpeen jo loppukesällä.

Nyt kuitenkin uusien tartuntojen ja koronakuolemien määrä on lähtenyt jälleen selvään kasvuun etenkin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Siksi toimintoja on pakko ryhtyä jälleen rajoittamaan, vaikka monien ihmisten kärsivällisyys alkaa olla jo lopuillaan.  Rajoitustoimista huolimatta talvesta näyttää tulevan synkkä sekä huononevien sairastumis- ja kuolintilastojen valossa että taloudellisesti. Moni tähän saakka sinnitellyt yritys joutuu laittamaan lopullisesti lapun luukulle ja työttömyys lähtee uuteen kasvuun. Hallituksilla ei ole enää varaa uusiin isoihin elvytyspaketteihin, vaikka tarvetta olisikin. Moni alkuvaiheessa kannatustaan kasvattanut vastuunkantaja joutuu jatkossa tuntemaan omissa nahoissaan kansalaisten lisääntyvän tyytymättömyyden synnyttämät paineet.

Mikä on paras tapa selvitä ulos tästä kurimuksesta? Ensimmäinen tehtävä on mahdollisimman rehellisen kuvan antaminen vallitsevasta tilanteesta.  Ihmisille on tehtävä selväksi, että pandemia on todellinen uhka ja että sen aiheuttamat taloudelliset menetykset muodostuvat sitä suuremmiksi, mitä välinpitämättömämmin siihen suhtaudutaan. Tämän pohjalta on pyrittävä suunnittelemaan sellaiset suojaamistoimet, jotka ovat riittävän tehokkaita mutta joihin eri toimijat saadaan myös käytännössä sitoutumaan ja jotka eivät aiheuta tarpeettomia taloudellisia menetyksiä. Täydellistä konsensusta on mahdoton toivoa jo sen vuoksi, että kohtuullisen ja kohtuuttoman rajat hahmottuvat eri tavoin eri toimijoiden näkökulmista ja intresseistä riippuen. Oleellista on sellaisen strategian löytäminen, joka ei hajoa käsiin.

Se on jo ilmeistä, että tähän saakka päätetyt julkiset panostukset eivät riitä kantamaan Suomea ja muita kehittyneitä talouksia pahimman yli, vaan julkisen sektorin velkaantuminen kasvaa tänä ja ensi vuonna vielä arvioitua enemmän. Jo tämän vuoksi katseet on pakko suunnata myös siihen, millä tavoin talouden ja yhteiskunnan kehitys saadaan jatkossa suunnattua kaikinpuolisesti kestäville urille. Siihen voidaan varautua muun muassa siten, että liiketoimiensa perustan jo menettäneitä yrityksiä ei pidetä keinotekoisesti hengissä määrättömän pitkään, vaan elvytysrahat ja yhteiskuntapoliittinen päätöksenteko suunnataan ensisijaisesti tulevan kehityksen tarpeita ajatellen. Myös finanssi- ja rahapolitiikan viritykset joudutaan suunnittelemaan tarkkaan niin, että toteutettavat toimet edesauttavat talouden hallittua siirtymistä kohti normaaliaikoja.

Jos päätöksentekijät onnistuvat tässä, seuraukset näkyvä aikanaan sekä äänestäjien antaman kannatuksen että markkinoiden palautuvan luottamuksen muodossa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu