Vuodenvaihteen viisastelua

Katsoin runsas vuosi tekemääni arvausta vuoden 2021 kehityksestä. Arvaukseni meni pieleen ennen kaikkea maailmantalouden kasvun suhteen. Väitin sen jäävän IMF:n ennustaman 5,2 prosentin tason alapuolelle, mutta vauraiden maiden jättimäisten elvytysohjelmien vetämänä maailmantalouden alueellisesti epätasainen ja kiihtyvän inflaation saattelema kasvu ylsi viime vuonna uusimpien arvioiden mukaan noin 5,6-5,9 prosentin tasolle. Tarkemmat luvut selviävät tilastojen valmistumisen myötä.

Joe Bidenin hallinto on korjannut Trumpin kaudella omaksuttua Kiina-politiikkaa odottamaani vähemmän, eikä tämä ole helpottanut demokratian puolesta kamppailevien voimien asemia Kiinassa. USA:n valmius koordinoida politiikkaansa Euroopan maiden kanssa ei ollut ainakaan Afganista lähdettäessä sitä luokkaa kuin olisin odottanut.

Lukashenkan puuhat Valko-Venäjällä ja Putinin yhä aggressiivisemmaksi muuttunut käyttäytyminen ovat vilkastuttaneet Nato-keskustelua Suomessa jopa enemmän kuin vuosi sitten odotin. Lukashenka jatkaa ennustukseni vastaisesti edelleen presidenttinä eikä euron hintakaan ole noussut sataan ruplaan, vaan rupla päin vastoin vahvistui viime vuonna hieman euroon verrattuna. Luonnonvaroista elävänä taloutena Venäjä hyötyi viime vuonna maailmantalouden nopeasta elpymisestä ja raaka-aineiden kysynnän lisääntymisestä.

The Great Resignation vastaa aika hyvin vuosi sitten tekemääni arvausta siitä, että yhteiskuntien toipuessa koronasta monet ihmiset ovat valmiit miettimään uusiksi omia uravalintojaan ja että tällä on merkittäviä vaikutuksia myös yritysten toimintaan. Mutta mistään isosta sivilisaatiomme kehityssuunnan muutoksesta ei noussut merkkejä näkyviin viime vuonnakaan, ja siksi tämä vuosi joudutaan aloittamaan paljon vuodentakaisia vaikeammista lähtökohdista käsin.

Tämän vuoden varsinaiseksi elämän ja kuoleman kysymykseksi nousee se, onnistummeko välttämään uuden suursodan puhkeamisen. Välittömin uhka on Ukrainan rajoilla, minne Venäjä on koonnut viimeisiä joukkojen ja varusteiden siirtoja vaille valmiit hyökkäysjoukot. Kremlin vaatiessa länttä polvilleen vaihtoehtona sotatoimien käynnistämiselle yhteenoton riski on todellinen. Ensimmäisten laukausten ampumisen jälkeen kukaan ei voi enää taata operaation jäämistä suunniteltuihin rajoihin, vaan pienetkin sytykkeet voivat johtaa konfliktin eskaloitumiseen.

Kremliin verrattuna Pekingin toiminta on ennustettavampaa ja Kiinan johto suunnittelee toimiaan pitkällä aikajänteellä. Tästä huolimatta myös tilanne Taiwanin salmessa ja Itä- ja Etelä-Kiinan merialueilla on akuutti. Israel puolestaan on valmis ottamaan isojakin riskejä estääkseen Irania pääsemästä uhkaamaan sitä ydinaseillaan.

Monien tulkitsijoiden mukaan ihmiskunta koki historiansa vaarallisimman vuoden kuusi vuosikymmentä sitten, jolloin Naton ja Varsovan liiton panssarit olivat vastakkain Berliinissä ja Kuuban ohjuskriisi vei koko maailman ydinsodan partaalle. Tästä vuodesta voi hyvin tulla samankaltainen. Siksi meillä kaikilla on syytä hengähtää helpotuksesta, jos pääsemme viettämään vielä seuraavankin uuden vuoden maailmanrauhan vallitessa.

Kansainvälisen tilanteen kehittyminen tulee olemaan myös Suomen tämänvuotisten kehitysmahdollisuuksien tärkein määrittäjä. Samalla on kuitenkin pakko muistaa, että ihmiskunnan varsinaiset suuret ongelmat eivät odota, vaan muuttuvat sitä pahemmiksi mitä vähemmän teemme niiden ratkaisemiseksi. Tämä koskee niin ilmastonmuutoksen hillintää kuin ylipäätään sivilisaatiomme kehityksen ohjaamista ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviin rajoihin. Kaikki mitä onnistumme tekemään tämän suunnanmuutoksen eteen on elintärkeää meidän jälkeläistemme tulevaisuuden kannalta.

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu