Ydinaseita kaikille

Maailmalla alkaa olla todella kiire ilmastonmuutoksen ja lajituhon pysäyttämiseksi, jos emme halua ajaa seuraavaa sukupolvea megaluokan kärsimyksiin.

Näiden uhkien lisäksi jälkeläisemme joutuvat elämään myös kasvavan ydinsodan uhan varjossa. Etenkin Venäjä on kehittänyt viime vuosina systemaattisesti ja myös rajoitussopimuksia rikkoen ydinaseidensa iskuvoimaa. USA joutuu reagoimaan Venäjän toimiin samalla kun se joutuu vastaamaan uuden strategiseksi päävastustajansa Kiinan liikkeisiin.

Kiinan ydinaseistus on aiemmin ollut huomattavasti Yhdysvaltoja ja Venäjää pienempi, mutta viime aikoina maa on ryhtynyt kuromaan umpeen näiden etumatkaa. Kiina on esimerkiksi testannut menestyksellisesti uusia monenkertaisella äänennopeudella eteneviä ammuksia, joilla se pystyy halutessaan iskemään mihin tahansa Yhdysvaltoihin. Se on myös rakentanut suuren määrän uusia maanalaisia ohjussiiloja. Uusin tieto kertoo Kiinan päättäneen kasvattaa toimintavalmiiden ydinkärkiensä määrän tämän vuosikymmenen loppuun mennessä nykyisestä runsaasta kahdestasadasta noin tuhanteen. Ydinaseiden käyttöfilosofia on samalla muuttunut niin, että kun aiemmin Kiina on tyytynyt valmiuteen iskeä takaisin jouduttuaan ydinhyökkäyksen kohteeksi, nyt se haluaa hankkia USA:n ja Venäjän tapaan kyvyn iskeä jo ennen vastustajan aseiden etenemistä maaliin saakka. Tämä lisää riskiä ydinsodan käynnistymisestä pelkän virhehälytyksen seurauksena.

Pohjois-Korea nousi vähän aikaa sitten ydinasevaltioiden joukkoon, ja Iran saattaa seurata pian perässä. Tilatessaan ranskalaisvalmisteisten dieselsukellusveneiden sijasta amerikkalaisia ydinsukellusveneitä Australia saa samalla oikeuden hankkia lähes ydinasetasoiseksi rikastettua uraania, jonka ydinaseiden rajoitussopimus muutoin kieltää.

Usean muunkin maan on arvoitu olevan kiinnostunut hyödyntämään samaa porsaanreikää. Potentiaalisina kandidaatteina on mainittu muun muassa Japani, Etelä-Korea ja Saudi-Arabia. Taiwan tuntisi olonsa varmasti paljon nykyistä turvallisemmaksi, jos sillä olisi mahdollisuus uhata sen haltuunottoa havittelevaa Kiinaa omilla ydinaseillaan. Turkin nykyinen hallitsija Recep Tayib Erdogan kokee varmasti olevansa vähintään yhtä oikeutettu painamaan ydinasenappia kuin kuka tahansa nykyisten ydinasevaltojen johtajista. Brasilian Jair Bolsonaron käsitys itsestään on tuskin yhtään sen vaatimattomampi.

Ei ole vaikea jatkaa ydinaseesta unelmoivien valtiojohtajien listaa vielä paljon pidemmälle, ja monilla mailla on nykyisin käytettävissään myös riittävästi teknistä osaamista ydinaseen kehittämiseksi.  Siten ydinasevaltoja voi olla jo kymmenen vuoden kuluttua paljon nykyistä enemmän.

Myös ydinaseiden käytön kynnys on alenemassa. Esimerkiksi Venäjän lisätessä joukkoja ja aseistusta Ukrainan rajan lähistölle mukana on taktisten ydinaseiden käyttöön soveltuvaa aseistusta. Yhdysvaltojen ja Kiinan jännitteet voivat puolestaan johtaa milloin tahansa taisteluihin kiistanalaisilla merialueilla sijaitsevien saarten hallinnasta. Kummatkin osapuolet välttävät tuolloin todennäköisesti visusti iskuja vastapuolen omalle alueelle sodan eskaloitumisen välttämiseksi. Samalla kynnys taktisten ydinaseiden käytölle alenee sen vuoksi, että taktisten ydinaseiden käytön ei enää oleteta johtavan automaattisesti totaaliseen ydinsotaan.

Todellisuudessa mitä tahansa voi kuitenkin tapahtua ensimmäisten ammusten laukaisemisen jälkeen, eikä kukaan voi taata konfliktin pysymistä suunnitelluissa rajoissa. Kansainvälisellä yhteisöllä alkaa olla siksi korkea aika viheltää uuteen kiihdytysvaiheeseen edennyt ydinasevarustelukilpa poikki. Muutoin voi käydä niin, ettei ketään jää enää todistamaan ilmastonmuutoksen ja lajituhon seurauksia.

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu