Ydinasioiden äärellä

Onko maailma muuttunut niin, että kaikkien suomalaisten pitää nyt vihreitä myöten vaatia EU:n komissiota nostamaan ydinvoima aurinko- ja tuulivoiman rinnalle parhaan kohtelun saavien energian tuotantomuotojen joukossa?

Vielä vähän aikaa sitten ydinvoimabisnes näytti ajautuneen kaikkialla länsimaissa auringonlaskun alaksi sen vuoksi, että koetut suuronnettomuudet olivat kääntäneet yleisen mielipiteen hyvin kriittiseksi tätä energian tuotantomuotoa kohtaan. Uusien ydinvoimaloiden turvallisuutta on kyllä pyritty lisäämään, mutta se on nostanut niiden tuottaman sähkön hintaa samaan aikaan kun uusiutuvan energian tuotantokustannukset ovat alentuneet vauhdilla. Uudet voimalainvestoinnit ovat siksi jääneet hyvin vähiin ja harvojen uusien laitosten käyntiinsaattamisessakin on koettu suuria vaikeuksia. Tämä on karsinut tehokkaasti voimaloita valmistavien yritysten ja alalle hakeutuvien osaajien määriä.

Hieman valoa tähän synkkyyteen ovat tuoneet yritykset kehitellä perinteisistä suurvoimaloista radikaalisti poikkeavia pieniä yksiköitä. Niihin liittyvät turvallisuusriskitkin ovat paljon pienempiä kuin perinteisissä suurissa yksiköissä, jolloin niitä voitaisiin rakentaa asutuksen välittömään läheisyyteen. Lisäksi pienvoimaloita voitaisiin käynnistää ja sulkea joustavasti kompensoimaan aurinko- ja tuulienergian tuotantokapasiteetin luonnollisia vaihteluja. Toistaiseksi uusi teknologia on kuitenkin vasta kehittelyasteella, joten sen käytännön toimivuudesta ei ole vielä ehditty saada juurikaan kokemuksia.

Viime aikoina suhtautumistapa ydinvoimaan on alkanut jälleen muuttua. Tähän ovat vaikuttaneet erityisesti havainnot ilmastonmuutoksen etenemisestä todella vaarallisiin mittasuhteisiin. Ensisijaiseksi prioriteetiksi on noussut fossiilisten polttoaineiden osuuden vähentäminen energiantuotannossa niin nopeasti kuin mahdollista. Samaan aikaan kuitenkin maailmantalous on lähtenyt koronan laukaiseman jättielvytyksen vauhdittamana nopeaan kasvuun, ja sen mukana myös energian kysyntä ja fossiilisten polttoaineiden hinnat ovat nousseet vauhdilla.

Tässä tilanteessa yksi ja toinen taho on alkanut tarkistaa suhtautumistaan ydinvoimaan. Ei välttämättä siksi, että sitä erityisesti rakastettaisiin. Sitä pidetään kuitenkin pienempänä pahana aikana, jolloin nyky-yhteiskuntien fossiiliriippuvuutta on pakko vähentää nopeammin kuin uusiutuvan energian kapasiteettia kyetään kasvattamaan. Onhan ydinvoiman etuna se, että reaktorit eivät synnytä kasvihuonepäästöjä.

Suomessa asia nousi tapetille eilen Ylen kertoessa Suomen hallituksen lobanneen aktiivisesti EU:n komission suuntaan ydinvoiman suosituimmuuskohtelun puolesta. Asiaa pidetään tärkeänä sen vuoksi, että noin kolmannes Suomen sähkönkulutuksesta tuotetaan nykyisin ydinvoimalla. Suomi kuuluu lisäksi niihin harvoihin teollisuusmaihin, jotka ovat vielä kasvattamassa ydinsähkön tuotantokapasiteettiaan.

Ratkaisujen tekemistä pidetään Suomen kannalta paitsi tärkeänä myös kiireellisenä sen vuoksi, että Fortum joutuu jo lähiaikoina päättämään Loviisan voimalansa toimiluvan jatkon hakemisesta. Yhtiön mukaan valinta määräytyy pitkälti nimenomaan EU:n taksonomiapäätöksen perusteella. Voimalan käyttöiän jatkamiseksi tarvittaviin investointeihin kannattaa ryhtyä, jos päätös on ydinvoimalle suosiollinen. Muussa tapauksessa todennäköinen vaihtoehto on voimalan alasajaminen.

Rakennettaessa uutta kansallista konsensusta näiden asioiden äärelle kannattaa kuitenkin muistaa myös eräät muuttumattomina pysyneet tosiasiat. Ensimmäinen on se, että ydinvoimassa ei ole kyse uusiutuvasta energiasta, vaan sen tuotannossa käytetään rajallista luonnonvaraa eli uraania. Tuotantoon liittyy onnettomuusriskejä, joiden seurauksena voi olla radioaktiivisten aineiden pääsy ympäristöön. Tuotanto synnyttää myös radioaktiivista jätettä, jota voidaan käyttää muun muassa ydinaseiden valmistuksessa ja joka säteilee ympäristöönsä vielä tuhansien vuosien kuluttua. Nykyisentyyppiset voimalat soveltuvat mahdollisimman huonosti palvelemaan tuuli- ja aurinkovoiman luonnollisia vaihteluja kompensoivana säätövoimana, sillä niitä ei voi käynnistää ja sammuttaa noin vain napista painamalla. Ainoa järkevä tapa pyörittää valtavat investoinnit vaativaa ydinvoimalaa on sähkön jatkuva tuottaminen maksimaalisella kapasiteetilla kannattavan käyttöiän loppuun saakka.

Jos siis säätövoimaa haetaan, mahdollisuudeksi jäävät lähinnä uudentyyppiset pienvoimalat. Toistaiseksi kenelläkään ei ole vielä tietoa siitä, pystytäänkö niillä todella tuottamaan sähköä kilpailukykyisillä hinnoilla.

Jatkostrategioita miettiessään Suomen hallituksen kannattaisi suunnata päähuomionsa siihen, miten maassamme voitaisiin parhaiten hillitä energiankulutuksen kasvua, lisätä uusiutuvan energian osuutta kulutustarpeiden tyydyttämisessä ja huolehtia rationaalisella tavalla säätövoiman riittävyydestä. Sekin kannattaisi selvittää, miksi tällä vuosisadalla myönnettyjen ydinvoimalalupien yhteydessä annetut lupaukset ovat jääneet toteutumatta ja mitä tästä aiheutuvien ongelmien ratkomiseksi tulisi tehdä. Loviisan voimalan osalta kannattaa muistaa, että se on samaa sukupolvea Three Mile Islandin, Tshernobylin ja Fukushiman voimaloiden kanssa. Siksi yritykset jatkaa sen tuotantoa vielä vuosikymmeniä eteenpäin ei ole automaattisesti paras vaihtoehto, vaikka lobbauksessa EU:n suuntaan onnistuttaisiinkin.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu