Al-Holin lapset, ulkoministeri ja hänen konsulipäällikkönsä

Al-Holin pakolaisleirillä olevien suomalaisten lasten – äitiensä kanssa tai ilman – Suomeen palauttamisen ympärille noussut metakka panee minutkin kyselemään joitakin asioita. Nykyisessä asemassani eläkeläisenä tietolähteeni ovat niukat, joskaan eivät aivan olemattomat, ja olen pääasiassa julkisuuteen tulleiden tietojen, ja ehkä osa niistä on vääristeltyä informaatiota, varassa.

Ensin kysymys siitä, onko ollut tai yhä olemassa joku ”operaatio”, jolla näitä palautuksia olisi päätetty toteuttaa. Ministeri Haaviston ulkoasiainvaliokunnalle antaman selvityksen mukaan ei ole ollut eikä ole, vaikka valiokunnan puheenjohtaja käytti kokouksen jälkeen sanontaa ”käynnissä oleva operaatio”. Ei näytä myöskään olevan hallituksen päätöstä mistään nimenomaisesta operaatiosta, vaikka saattaa olla, jos uskoo ministeriä, jonkinlainen yleisemmällä tasolla oleva yhteisymmärrys siitä, että ainakin lasten palauttamiseen pyritään, jos se on lainsäädännön ja Irakin viranomaisten asenteen puitteissa mahdollista.

En oikein ole saanut selkoa siitä, mitä vähäisempää kuin ”operaatio” on ehkä tehty, vaikka vaikuttaa siltä, että suunnittelua, kenties valmistautumista toimimaankin, on ollut. Jos tämä on kaikki mitä on tehty, siinä on vaikea nähdä mitään laitonta tai epäilyttävää, päinvastoin. Parempihan se on, että on suunnitelmia siitä mitä tehdään, jos toimintaan jossain vaiheessa olisi tarve ja/tai halu ryhtyä.

Toiseksi, konsulipäällikkö Tuomisen tapaus ja kohtalo, joka astuukin kuvaan juuri äsken kirjoitetun valossa. Ministeri Haavisto sanoi julkisuudessa, että ei häntä ole siirretty tehtävistään, vaan hän jatkaa työtään UM:n konsulipalvelujen päällikkönä. Muuta hän ei voinutkaan sanoa, koska hän ei olisi voinut valtioneuvoston tehtäväänsä asettamaa virkamiestä omalla päätöksellään päällikkyydestä poistaa. Sen sijaan hän kyllä käytännössä pystyy ottamaan virkamieheltä tehtäviä pois ja siten de facto vaikka ”erottamaan” tämän, vaikka muodollinen status säilyisikin. Jäljempänä mainitusta UM:n konsulipalvelujen osastokokouksen pöytäkirjasta käykin ilmi, että Tuomiselta on poistettu tehtäviä.

Sitten tulee kysymys Tuomisen väitetystä painostamisesta ottamaan vastuu ”operaatiosta”, jota siis ei ole ollut olemassa. Joku oli saanut käsiinsä ja laittanut Facebookiin pätkän Tuomisen UM:n hallinnolliselle alivaltiosihteerille osoittamasta sähköpostiviestistä, jossa tämä sanoo, ettei palauttaminen ole mahdollista konsulilain perusteella mutta kylläkin konsulilain periaatteiden perusteella. En ihan ymmärrä, miten tämä ero tehdään, mutta ehkä se johtuu asiantuntemattomuudestani. Helposti ymmärrettävä sen sijaan on viestin jatko, missä Tuominen sanoo, että tällaiseen tarvitaan poliittinen, koko hallituksen tai ainakin ministerin päätös ja että jos virkamies sellaisen päätöksen tekee ilman poliittista selkänojaa, hänen täytyy valmistautua vankeusrangaistukseen, jota ei voi suorittaa ehdollisena. Toisin sanoen, aika ankaraan rangaistukseen.

Miksi Tuominen on näin kirjoittanut? Jos häneltä olisi vaadittu vain valmiussuunnitelmia, joissa ei ole mitään laitonta, tarvetta ei selvästikään olisi ollut. Jos sen sijaan on vaadittu juuri sitä, mistä Tuominen kirjoittaa, eli ilman poliittista selkänojaa tehtävää palautusoperaation toteuttamispäätöstä, silloin viesti saa selityksen. Kirjallista painostamista ei tietenkään löydy, koska sellainenhan paitsi todistaisi vääjäämättä painostamista tapahtuneen, sinällään voisi muodostaa juuri tuon Tuomisen vaatiman poliittisen selkänojan, jota siis ei ole haluttu antaa.

Niinpä olisi looginen johtopäätös, että ”operaatiota” ei ole ollut eikä ole siksi, että Tuominen ei ole suostunut siihen, koska hallitus ole tehnyt eikä Haavisto ole halunnut tehdä siitä poliittista päätöstä. Ja että Tuominen on saanut maksaa kieltäytymisestään hyllyttämisellä konsulipalveluihin liittyvistä tehtävistä. Juuri tätä kirjoittaessani ilmaantui Ilta-Sanomien käsiinsä saamaan konsulipalvelujen osastokokouksen pöytäkirjaan perustuva juttu, josta Tuomisen kohtelu ja kohtalo eli tulossa oleva muodollinenkin siirtäminen pois konsulipalvelujen päällikön tehtävästä käy ilmi, vaikka se onkin alivaltiosihteerin pumpuliin käärityillä ilmaisuilla pehmennetty.

Näin siis ulkopuolelta arvioituna, tai arvailtuna. Ehkä kaikki on mennyt kuin Strömsössä ja pahantahtoiset lehdet ja poliitikot vain mässäilevät olemattomalla skandaalilla, samalla kun Tuominen nauttii kaikessa rauhassa al-Holitonta glögiä, kuten hän naljailee eilisessä (3.12.) Facebook-postauksessaan. Tarpeeksi pahalla tahdolla varustettu sielu voisi kuitenkin jopa arvella, että Haavisto on 1) painostanut virkamiestä toimimaan lainvastaisesti (tai sen on tehnyt hänen esikuntansa, mikä loppujen lopuksi on sama asia, sillä eivät kai he hänen tahtonsa vastaisesti voi toimia), 2) rangaissut häntä kun ei ole suostunut, 3) puhunut ”muunneltua totuutta” eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle. Pääministeri sai kenkää pelkästä sekoilemisesta ja sen salailusta, ei mistään lainvastaisesta. Mutta eihän se nyt näin voi olla, eihän?

Sivuseikka joka ei pääasiaan vaikuta, mutta on sinällään mielenkiintoinen, on se, että on nimitetty al-Holin leiriasioita päätoimisesti hoitava virkamies. Nimenkin Ilta-Sanomat jo ehti paljastaa, ei kuitenkaan sitä, missä hän toimii. Tuomisen nimellisenä mutta ei todellisena alaisena (varsin kiusallista konsulipäällikölle jos näin on), ministerin esikunnassa, jonka ei ollenkaan pitäisi hoitaa virkamiehistölle kuuluvia asioita, vai missä? Ihmeelliseltä vaikuttaa, että hän on saanut, kuten on kerrottu, olla suoraan yhteydessä tasavallan presidenttiin. Sellainen on hyvin epätavallista rivivirkamiehen kyseessä ollen; omaan urani aikana tulin tietoiseksi vain yhdestä tapauksesta, vuosikymmenten takaa, vaikka voihan niitä olla joitakin muitakin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu