Kaksin karanteenia vastaavissa olosuhteissa

Silläkin uhalla, että taistelen tuulimyllyjä vastaan ja tulen leimatuksi vastuuntunnottomaksi, palaan vielä hallituksen linjaukseen, että yli 70-vuotiaiden pitää pysytellä erillään muista ihmisistä. Jo aikaisemmin ruodin sitä, että kyseisen velvoitteen sanamuoto on epäselvä, eivätkä viranomaisten selitykset sen jälkeenkään ole tätä epäselvyyttä kokonaan hälventäneet, eivät edes pääministerin A-studiossa 18.3.2020 esittämät selitykset. Toiset sanovat, että kaupassa ja apteekissa saa käydä (ainakin ”harkintansa mukaan”), ja liikkua pitäisikin, toiset yhä, että vain aivan pakottavasta syystä on ulos lähteminen hyväksyttävää. Niinpä joudun itse tulkitsemaan mikä tarkoitus on, ja tulkintani on, että linjauksella tosiasiassa yritetään saada nämä ihmiset pysymään kodeissaan, vaikka velvoitetta ei ole suorana käskynä annettukaan. Toisaalta varoituksia siitä, että käskyksikin se voidaan muuttaa, on jo kuultu, myös pääministeriltä.

Toiseksi, viranomaisten esittämien vetoomusten ja uhkausten ohella on osa yleisöstä, ja varsinkin osa some-yleisöstä, yltynyt vuolaaseen kehotteluun noudattaa tätä velvoitetta ja pysyä kotosalla. Suoranaista suuttumustakin siitä, että käsky ei ole kelvannut, on ilmaantunut, ja halventavia kommentteja, kirppujen vahtimisesta ja sen sellaisesta.

Ei ole sattuma, että juuri tämä yksi kohta hallituksen tekemissä linjauksissa on aiheuttanut näin paljon reaktioita, epävarmuutta ja nurinaakin. Sen epäselvyyden ohella siihen ja varsinkin sen selittämiseen ja reaktioihin sen takia on myös liittynyt hienoinen mutta tunnistettava – ja tunnistettu – holhouksen sävy, asenne, että vanhojen ihmisten oma ymmärrys ei riitä, ja heitä on siksi erikseen paimennettava. Eikä vain ymmärrystä puutu, vaan puuttuu henkistä kypsyyttä, kun taudin uhkaa ei ole otettu varoittajien ja huolehtijoiden mielestä tarpeeksi vakavasti, ja on siksi heidän mielestään käyttäydytty vastuuttomasti, kuin uhmaikäiset.

On ymmärrettävää ja vaikka vastentahtoisestikin hyväksyttävä, että niitä, joiden riski sairastua vakavasti on suurin ja jotka siten voisivat tukkia terveydenhoitojärjestelmän, pyritään erityisen voimakkaasti pitämään erossa lähikontakteista, joissa virus tarttuu. Kukaan ei kuitenkaan ole esittänyt (en ole ainakaan havainnut), että yli 70-vuotiailla olisi sinänsä yhtään suurempi riski saada tartunta kuin muillakaan. Eivät he siis ole ulkosallakaan liikkuessaan sen suuremassa vaarassa kuin muutkaan, kunhan pitävät tarpeeksi etäisyyttä. Eivät he myöskään ole ainoa riskiryhmä, ja siksi on selittämätöntä, että kotikaranteeniin velvoittaminen kohdistetaan vain heihin.

Toiseksi, erillään pysyminen voi toteutua myös niin, että muut pysyvät erillään vanhoista ja muista riskiryhmistä. Nyt tämä velvoite on asetettu vain vanhoille. Luonnollista ja tasapuolista olisi, että molemmat, niin iso- kuin vähäriskiset, velvoitettaisiin huolehtimaan siitä, että etäisyys säilyy.

Niin totta kuin onkin, että riskiryhmät sairastuessaan voivat ylikuormittaa terveydenhoitojärjestelmän, kyllä myös vähäriskiset kuormittavat yhteiskuntaa sairastuessaan: vaikka sairaus tulisi lievänä, he ovat poissa työpaikoiltaan ja siten vaarantavat tuotannon, hallinnon ja julkisten palvelujen toimintaa. Heidän ”panemisensa ruotuun” ei siksi ole yhtään vähemmän tärkeää kuin vanhusten, joihin nyt on erityisvelvoite kohdistettu. Ei oikein näytä siltä, että itsekuri heidän keskuudessaan olisi suurempi kuin se on vanhuksilla.

Kolmanneksi, asioiden hoitaminen. Ne jotka eivät siihen pysty, tarvitsevat apua yhtälailla kuin ennen epidemiaakin, joten heistä ei tarvitse puhua. Nyt kuitenkin niitäkin vanhoja, jotka siihen pystyvät ja ovat niin tehneetkin, kehotetaan ja suorastaan painostetaan (ja ehkä pian pakotetaan) turvautumaan sukulaisten, ystävien ja kuka ties keiden apuun päivittäistavaroiden hankinnassa ja kotiin kuljettamisessa.

Onkin totta, että asiakaspalvelutilanteissa lähikontaktin välttäminen on hankalampaa kuin esimerkiksi ulkoillessa. Kuitenkin on asiantuntijoiden viesti tähän asti ollut, että vasta 15 minuutin lähikontakti on vaarallinen. Kuka viettää kaupan kassan kanssa 15 minuuttia?

Lyhyenkin kontaktin aiheuttamaa pientä vaaraa on kuitenkin mahdollista vielä pienentää keinolla, jota jotkut yrittäjät sekä Suomessa että muualla maailmassa ovat jo alkaneet tarjota: varaamalla ikääntyneille osa kaupan (tai muun asiakaspalveluyrityksen) aukioloajasta. Viranomaiset voisivat, ja heidän pitäisikin, käyttää poikkeusvaltuuksiaan velvoittaakseen kaikki asiakaskaspalvelutyritykset näin tekemään, ja vapauttaa ikääntyneet tätä mahdollisuutta käyttämään. Siihen heidät voisi sitten velvoittaakin.

Suomessa on 850 000 yli 70-vuotiasta, ja omatoimisuuteen kykeneviä näistä varmasti suuri enemmistö. Jos kaikki nämä pakotetaan etsimään tarvitsemiensa hankintojen suorittajiksi sukulaisiaan ja tuttaviaan, siitä syntyy valtava, tarpeeton lisärasite sekä heille että auttajille ja yhteiskunnalle, joka joutuu osan tarpeesta kattamaan. Mitä enemmän liikkumista, sitä enemmän myös riskiä tartunnan leviämisestä.

Tässä väestöryhmässä on varmasti yhtä paljon keskimääräistä tyhmempiä ja vastuuntunnottomampia kuin koko väestössä, mutta ei toisaalta yhtään enempää. Arvostelukykyä ja elämänkokemusta sen sijaan heiltä löytyy varmasti huomattavastikin enemmän kuin heitä nuoremmilta. He ovat nähneet ja kokeneet paljon ja osaavat asettaa tämänkin tilanteen mittasuhteisiinsa. Jonkun entisen painonnostajan reteä käytös  ei ole edustava näyte vanhojen ihmisten asennoitumisesta tähän asiaan. (Miksi muuten sekin piti nostaa uutiseksi tällaisena aikana?) Monia huvittaa se, että heidän lastensa ja lastenlastensa ikäiset koettavat holhota heitä kuin lapsia, mutta on niitäkin, joita se ärsyttää ja loukkaa. Kunnioitus on asia, jonka puute aistitaan äärimmäisen herkästi.

Kun tämä tuli sanottua, haluan kuitenkin toistaa senkin, että vanhoilla koronaviruksen aiheuttama vakavan sairastumisen riski tosiaan on melko suuri verrattuna nuorempaan terveeseen väestöön. Myös, vaikka he haastatteluissa kuinka filosofisesti suhtautuisivat elämäänsä, epäilen harvan sairastuttuaan sanovan, että jättäkää hoitamatta, koska en halua rasittaa terveydenhoitojärjestelmää. Kehotus pitää etäisyyttä on siis myös minun ikäisteni otettava vakavasti. Niin useimmat tekevätkin, ja niin teen itsekin.

Pähkinänkuoressa: vain pari kolme asiaa tarvitsisi korjata: 1) tehdä etäisyyden pitämisvelvoite yksiselitteisen selkeäksi mutta myös tasapuoliseksi, 2) tehdä tarpeellinen asiointi mahdolliseksi erityisillä aukioloajoilla riskiryhmille, 3) olla holhoamatta huolenpidon verukkeella. Kohdat 1 ja 2 voi säätää ja määrätä, kohtaa 3 ei, mutta valtiovalta voi näyttää esimerkkiä. Sitten voisikin piittaamattomat ja holtittomat oikeutetusti panna kuriin, olivat he minkä ikäisiä tahansa.

Voi tietysti olla, ja pelkäänkin, että tämä mitä tässä kirjoitin vanhenee hyvin pian. Jos tartunnat lisääntyvät sitä vauhtia mitä projektiot pahimmillaan ennustavat, saattaa tulla sellaisia seurauksia ja voidaan joutua turvautumaan niin koviin keinoihin, että niitä ei ainakaan suuri yleisö, eikä välttämättä edes hallitus, vielä edes pahimmissa painajaisissaan usko joutuvansa kokemaan ja käyttämään. Kuten esimerkiksi, että pullonkaulaksi muodostuu haudankaivuukapasiteetti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu