Kaksitoista teesiä maailman menosta – huonoon suuntaan

The Financial Timesin maineikas kommentaattori Martin Wolf oli talvella paikalla Maailman talousfoorumissa Sveitsin Davosissa – milloin lieneekään viimeksi ollut poissa? – ja keräsi sieltä vaikutelmia. Ne hän on koonnut kahdeksitoista ”propositioksi” tai teesiksi artikkelissaan, joka julkaistiin 31.5.2022, siis jo jonkun aikaa sitten, mutta eivät ne vielä ole vanhentuneet. Jokainen viitseliäs, jolla on tarpeeksi rahaa FT:n tilaamiseen, voi tietenkin lukea ne suoraan lehdestä, mutta jos avoimesti kerron lähteeni, ei kai minua voi plagioinnista syyttää, jos kertaan ne tässä kirjoituksessa, joillakin omilla kommenteillani maustettuna.

Wolfin ensimmäinen teesi on Raamatusta, profeetta Hesekieliltä. Maailmaa uhkaa “miekka, nälänhätä ja rutto” (Suomalaisessa raamatunkäännöksessä sanotaan kyseisessä kohdassa tarkkaan ottaen näin: ”Ulkona on miekka, sisällä rutto ja nälkä. Joka on kedolla, kuolee miekkaan; joka on kaupungissa, sen syövät nälkä ja rutto”.). Tänä päivänä ne ovat Wolfin mukaan Ukrainan sota, elintarvike- ja lannoitekaupan häiriöt ja korona. Olemme haavoittuvaisia.

Teesi numero kaksi: Päinvastoin kuin presidentti Clintonin neuvonantajan kuuluisassa tokaisussa, nykysin pätee, että “it’s the politics, stupid”. Aikakautemme on kulttuurisotien, identiteettipolitiikan, nationalismin ja geopoliittisen kilpailun aikakausi. Seuraus on valtioiden sisäinen ja välinen jakautuminen.

Teesi numero kolme: Teknologian maailmaa muuttava marssi vain jatkuu. Koronan ansiosta seurasi hyvääkin, kuten havahtuminen mahdollisuuteen hoitaa niin paljon elämänmenosta etänä, ja ällistyttävän nopeasti kehitetyt lääkkeet. Maailman jakaantuminen näkyi kuitenkin tässäkin, kun rokotteita ei toimitettu tasapuolisesti.

Teesi numero neljä: Kuilu rikkaiden demokratioiden ja Kiinan ja Venäjän välillä on syvä. Ukrainan sodan jälkeen ei ole mahdollista ylläpitää edes haavekuvaa “yhdestä maailmasta”. Kiinan rajaton tukilupaus Venäjälle saattoi olla määräävä Putinin aloittaessa sodan, joka on samalla hyökkäys lännen ydinarvoja ja -etuja vastaan. Se toikin USA:n ja Euroopan yhteen ainakin hetkeksi ja sen pitäisi olla määräävä Euroopan asenteessa Kiinaan; siihenkään ei enää voi luottaa.

Teesi numero viisi: Kiinan noususta huolimatta länsi, määriteltynä rikkaiksi demokratioiksi, on yhä valtavan vahva. Niiden yhteenlaskettu BKT on lähes 60 prosenttia maailman BKT:stä (ja ostovoimapariteeteillakin yli 40 prosenttia), ja niiden asema reservivaluutoissa on aivan ylivoimainen. Sama pätee sotilaalliseen voimaan.

Teesi numero kuusi: Länsi on kuitenkin jakaantunut, niin maiden sisäisesti kuin niiden välillä. Putinilla on ollut runsaasti faneja kuten Marine Le Pen Ranskassa ja Viktor Orbán Unkarissa. Viimemainitun mukaan kutsuttu “orbanismi” on poliittisen oikeiston johtava aatesuunta Yhdysvaltain oikeistossa. Trumpismikin on yhä vankasti elossa; näiden voimien valtaanpääsy romahduttaisi lännen yhtenäisyyden.

Teesi numero seitsemän: Ajan mittaan Aasiasta tulee dominantti talousvyöhyke maailmassa, eikä vain väestön suuruuden takia. Per capita -mittarillakin sen BKT saavuttaa tänä vuonna noin 23 prosenttia, siis lähes neljänneksen, rikkaiden maiden vastavasta, kun luku oli kaksi vuosikymmentä sitten alle 10 prosenttia. Trendin kääntymisestä ei ole merkkejä.

Teesi numero kahdeksan: Rikkailla mailla on tekemistä, jos ne aikovat taivutella nousevat ja kehitysmaat puolelleen Kiinan ja Venäjän suhteen. Harvat maat tykkäävät näistä kahdesta autokratiasta, mutta länsi on menettänyt paljon tukea epäonnistuneilla sodillaan ja riittämättömällä avullaan, varsinkin koronapandemian aikana. Useimmat näistä maista taiteilevat pysyäkseen väleissä niin lännen kuin kyseisten maiden kanssa.

Teesi numero yhdeksän: Globaali yhteistyö on yhä välttämätöntä kataklysmisten sotien, talousromahdusten ja ennen kaikkea ympäristön tuhoutumisen välttämiseksi. Mutta ei ole ollenkaan todennäköistä, että siihen pystytään.

Teesi numero 10: Huhut globalisaation kuolemasta ovat liioiteltuja. Tämä näkemys, joka on amerikkalaista perua, ei päde, kuten amerikkalaisten taipumus pitää omaa perspektiiviään globaalina normina ei yleensäkään päde. Useimmille maille laaja ulkomaankauppa ei ole ylellisyyttä vaan välttämättömyys, jota ilman ne köyhtyisivät. Todennäköisempää kuin kaupan kuihtuminen on Yhdysvaltain ja yleensä lännen osuuden siitä pieneminen ja sen muuttuminen vähemmän teollisuustuotteiden hallitsemaksi. Sen sijaan palvelujen kauppa kasvaa räjähdysmäisesti verkon ja tekoälyn siivittämänä.

Teesi numero 11: Poliittiset ja organisatoriset haasteet ovat niin suuret, että vahingollisen ympäristönmuutoksen estämisen todennäköisyys on vähäinen. Päästöjen väheneminen vuonna 2020 oli koronan “ansiota”, mutta trendikäyrä sojottaa ylöspäin.

Teesi numero 12: Inflaatio on noussut tasolle jota ei ole nähty neljäänkymmeneen vuoteen. On avoin kysymys, pystyvätkö keskuspankit säilyttämään uskottavuuteensa. Korkea inflaatio ja laskevat reaalitulot ovat poliittisesti myrkyllinen yhdistelmä. Mullistuksia ja myllerrystä on tulossa.

Tällaisia syvälisiä muutoksia ja tappavia konflikteja olisi meidän länsimaisten pystyttävä Wolfin mukaan hallitsemaan jakaantumisen ja disilluusion aikakaudella. Wolf ihmettelee, pystyvätkö johtajamme nousemaan haasteen tasolle.

Lupasin joitakin omia kommenttejani Wolfin teeseihin:

Teesiin numero kolme: Teknologian marssi varmasti jatkuu, mutta kovin kapea-alainen on Wolfin tässä listassa esittämä luonnehdinta siitä; sehän rajoittuu oikeastaan vain koronavirusta vastaan kehitettyihin rokotteisiin – sinänsä tietysti totta mitä hän niistä sanoo, kuten sekin että kehitysmaat jäivät jalkoihin niiden jakelussa. Pitkäkestoista kaunaakin jälkimmäinen on saattanut aiheuttaa.

Teesiin numero neljä: Mahtoikohan Xi Jinpingin tukilupaus Putinille olla määräävä tekijä viimemainitun päätöksessä aloittaa sota? Pikemminkin tulee mieleen, että se on ollut yksi eikä isoin tekijä monien joukossa; kun niitä on ollut tarpeeksi koossa, päätös syntyi ja on sattumanvaraista, minkä niistä katsotaan olleen sen, joka sai puntarin heilahtamaan sota-asentoon.

Teesiin numero yhdeksän: Tässä on hurskaan toivomuksen makua. Maailma on ennenkin osoittanut huomattavaa kykyä syöksyä suin päin katastrofiin, vaikka siitä olisi kuinka pätevästi varotettu. Itsekin Wolf tunnustaa tämän teesissä numero 11. Hiilidioksidipäästöjen käyrä osoittaa vääjäämättä ylöspäin, kaikista puheista ja sitoumuksista huolimatta.

Teesiin numero 10: Wolf rajoittuu tässä mainitsemaan kaupan todisteena globalisaation hengissä olemisesta. Kyllä se tärkeä onkin, mutta nykyisin teknologia (ja sen kehittymiseen liittyen korkeimman opetuksen ja tutkimuksen kansainvälisyys) ja investoinnit tuotantoon sekä arvonmuodostuksen jakaantuminen ympäri maailman on perinteistä suoraa kauppaa tärkeämpi. Jos hän taas ajattelee globalisaation takaiskujen kohdistuvan juuri niihin, kaupan jatkuminen (joka silloin myös olisi kyseenalaista) ei globalisaatiota pelasta.

Ylipäänsä: mitä toivoa tässä oikeastaan on, jos pitää – kuten on pakko myöntää – Wolfin teesejä kutakuinkin oikeina, mainitsemistani sivuhuomautuksista huolimatta?

+8
AnttiKuosmanen
Helsinki

Filosofian maisteri, suurlähettiläs

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu