Kauhusta kankeanako sitä tässä ollaan
Turkin parlamentti hyväksyi eilen, 30.3.2023, Suomen Nato-liittymispöytäkirjan. Se on uutinen, joka varmaankin hallitsee tätä päivää, vaikkei se oikeasti enää mikään uutinen ollutkaan, sillä todellinen hyväksymishetki on Turkin presidentin sitä koskeva päätös ja ratifiointiasiakirjan tallettaminen Yhdysvaltain ulkoministeriön huostaan.
Eilen kuitenkin Helsingin Sanomat julkaisi pääkirjoituksen, Natosta tai oikeammin sen puuttumisesta eduskuntavaalikampanjassa. Yleensä en reagoi blogikirjoituksissani näin nopeasti enkä näin kärkevästi, mutta tässä oli pakko niin tehdä ja siksi tämä kirjoitus.
Tämänkin pääkirjoituksen alla on tällainen teksti: ”Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa .” Käyn seuraavassa sitä läpi siteeraten ensin tiettyjä kohtia siitä ja sitten esittäen nuo mietteet kohta kohdalta. Muut osat pääkirjoituksesta eivät herättäneet yhtä paljon tunteita kuin alla siteerattava ja kommentoitu. Toteanpahan vain, että näin se Hesarin periaatelinja tällä kertaa heijastui, mikä tuo linja lieneekään.
”Kauhu kangisti keskustelun Natosta”; ”Natoon liittymällä Suomi ratkaisi turvallisuusasemaansa horjuttaneen ongelman. Natossa edessä on uusia ongelmia, joista olisi pitänyt keskustella jo eduskuntavaalien alla.”
– Kuka on ollut kauhuissaan?
”Valtava epäonnistumisen pelko kangisti eduskuntavaalien alla keskustelun Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja tulevasta Nato-jäsenyydestä. Yhä kesken olevasta Nato-matkasta puolueet saivat syyn olla sanomatta Natosta oikeastaan yhtään mitään.”
– Kuka on ollut valtavan peloissaan epäonnistumisesta ja millä perusteella tällaista pelkoa väitetään esiintyneen? Onko ”Nato-matka” yhtä kuin Nato-jäsenyysprosessi ja miksi pitää käyttää tällaista lapsellista kielikuvaa? Millä perusteella väitetään, että ”puolueet” eivät ole sanoneet Natosta ”yhtään mitään”?
”Puolueet kääntyivät sisäänpäin ynnäilemään tuloja ja menoja.”
– Anteeksi mitä?
”Tunteet pidettiin piilossa Venäjän hyökkäyssodan aloittaman geopoliittisen ja geotaloudellisen mullistuksen pitkän aikavälin seurauksista.”
– Koska on viimeksi Suomessa paljastettu tunteita turvallisuuspoliittisesta asiasta niin paljon kuin tämän sodan tiimoilta? Millaisia tunteita oletetaan pidetyn piilossa sodan aiheuttaman mullistuksen ”pitkän aikavälin seurauksista” ja miksi niitä olisi pitänyt paljastaa, jos niitä ylipäänsä on?
”Turvallisuuspolitiikka luikahti vaalikeskusteluihin vain Sdp:n puheenjohtajan, pääministeri Sanna Marinin ulkopolitiikan konsensusta rikkoneiden puheiden vuoksi. Marin jäi yksin, kun keskusteltiin siitä, pitäisikö käytöstä poistuvia Hornet-hävittäjiä antaa sotaa käyvään Ukrainaan vai ei.”
– Voisiko olla, että Marin jäi yksin siksi, että kaikki turvallisuuspolitiikan asiantuntijat ja muut päättäjät kuin Marin itse pitivät hänen ulostuloaan asiassa epäonnistuneena, ja hyvästä syystä? Käytöstä poistuvia hävittäjiä on vasta monen vuoden kuluttua ja kun ne poistuvat, useimmat ovat luultavasti käyttökelvottomia. Jos sota on silloin vielä käynnissä, se on suuri tappio Ukrainalle ja sen tukijoille. Niinkö odotetaan käyvän, kun ”sotaa käyvästä” Ukrainasta puhutaan?
”Nato-vaaleja ei haluttu eikä saatu. Se on harmi siksi, että todellinen keskustelu Natoon liittymisestä jäi vuosi sitten käymättä. Päätös Natosta tehtiin pakkotilanteessa. Kun Venäjä alkoi piirtää etupiirinsä rajoja, presidentti Sauli Niinistön ja Marinin hallituksen oli tehtävä nopea päätös Suomelle eksistentiaalisesta kysymyksestä tilanteessa, jonka riskejä ei täysin avattu kansalaisille.”
– Kappaleen loppuosassa annetaan itse asiassa hyvä vastaus siihen, miksi keskustelu Natoon liittymisestä jäi lyhyeksi vuosi sitten. Mutta millä perusteella väitetään, että se jäi käymättä? Silläkö, että asiasta ei syntynyt repivää riitaa? Ja sekö pitäisi nyt syntyä, jotta ”keskustelun” tarve tyydytettäisiin?
”Enää eliitillä ei olisi ollut syitä pidätellä keskustelua Suomesta Natossa ja Suomen paikasta maailmassa. Silti Nato-keskustelu jäi taas käymättä.”
– Tämä ”eliitti”, mikä se on? Miksi Hesari(kin) on omaksunut populisti-demagogien tahallisen vääristelevän ja ristiriitoja lietsovan kielenkäytön?
Itse asiassa keskustelua Suomesta Natossa (eli Suomen Nato-politiikasta) on kyllä käyty, mutta enimmäkseen sitä ovat tähän asti käyneet muut kuin ulko- ja puolustuspolitiikan päättäjät. Tätä Hesari ilmeisesti pitää huonona asiana. On kaksikin hyvää syytä, miksi se on ollut vähäistä tämän vaalitaistelun aikana.
Ensiksi: vasta aivan viime viikkoina ellei päivinä kävi selväksi, että Suomesta todella tulee Naton jäsen pikapuoliin, tai ylipäänsäkin. On ollut viisasta ulkopolitiikan päättäjiltä olla käyttäytymättä ikään kuin jäsenyys olisi selvä asia ennen kuin se todella on selvä asia.
Toiseksi, ulko- ja puolustuspolitiikan valmistelukoneisto, kuten myös päättäjät itse, ovat olleet niin kiinni itse prosessissa, joka alkoi nopeassa tahdissa ja täyttyi tapahtumista toisensa jälkeen niin taajaan, että syvälliseen Nato-politiikan analysointiin ja siitä vedettäviin johtopäätöksiin ei ole ollut aikaa.
”Nato-maat eivät olleet varautuneet strategisen kilpailun aikakauteen.”
– Eivät olleet varautuneet ”strategisen kilpailun” aikakauteen? Höpö höpö. Sotaan ne sen sijaan eivät olleet varautuneet, tai halunneet ottaa todesta sen vääjäämätöntä lähestymistä, mikä on kyllä ollut suuri virhe.
”Australialaisille Aukus-ydinsukellusveneet ovat kuin Nato-päätös suomalaisille ja ruotsalaisille.”
– Australialla on ollut vuosikymmeniä puolustussopimus Yhdysvaltain kanssa. Siis höpö höpö. Iso asia se tosin silti oli.
”Ennen Nato-jäsenyyttä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa määritteli suhde Venäjään.”
– Kyllä sitä ”määritteli” moni muukin asia, mutta nämä suomettumiskammon vallassa olevat kirjoittelijat eivät muuta pysty näkemään.
”Myös Suomen roolista Naton Venäjä-suhteen määrittelyssä on puhuttava.”
– Niin, se on osa Suomen Nato-politiikkaa, ja heti kun Natossa ollaan eikä Natosta puhuminen vaikuta etukäteen rehvastelulta ja besservisseröinniltä, Nato-politiikasta on syytä puhua. Löysän puheen ja riitelyn asemesta olisi pyrittävä analyyttiseen valmisteluun ja keskusteluun, mutta skeptisesti on tällaisten pääkirjoitusten paljastamassa ilmapiirissä pakko suhtautua mahdollisuuksiin sellaista käydä.
Saa nähdä mitä itäralta kuuluu. Muistan pikkupoikana kuului jyminää sanoivat että ampuvat sodasta jääneitä tykin ammuksia pois. Nyt tykin ammukset on ammuttu Ukrainan pelloille.
Ilmoita asiaton viesti
Kilpailuviranomaisten pitäisi puuttua Hesarin toimintaan. Lehti on määräävässä asemassa mediamarkkinoilla.
Yhtiö pitäisi jakaa neljään osaan. HS-vasen, HS-keskusta, HS-oikea ja HS-puolueeton.
Nyt lehti käyttää järeää ylivaltaansa valitessaan uutisaiheet ja otsikoimalla ne ohjaavasti. Jutun kuvavalinnoilla ja kuvateksteillä on suuri merkitys yleisen mielipiteen muodostukseen. Hesarin toimituksessa on monta poliittisesti yksisilmäistä toimittajaa. Useat ”tutkivaa jurnalismia” jutut ovat olleet epäonnistuneita räpellyksiä joilla on pyritty vaikuttamaan poliittiseen mielipiteen muodostukseen.
HS toimii median kentässä kuin norsu posliinikaupassa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä HS vielä kaatuu ryminällä, niin kuin kaikki isoksi kasvaneet möhkäleet.
Ilmoita asiaton viesti
HS jatkaa edelleen totuttuun linjaansa pelottelua Neuvostoliiton ajoilta, vaikka ex-naapuri on kuopattu jo 32 vuotta takaperin.
Eipä tarvitse tilata ko. aviisia edellenkään.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ei ole mitään fiksua sanottavaa, niin voisi jättää kokonaan kirjoittamatta. Sekin on parempi kuin typerä pääkirjoitus. Pelkkä otsikko ”Tänään ei nyt vain lähtenyt”.
Ilmoita asiaton viesti
No surprise that HS and YLE and US are biased in favor of Sanna but not Finnic people anymore and these excuses blames the people for not obeying SDP
Ilmoita asiaton viesti
Time to publish secret Stasi files
Ilmoita asiaton viesti
Don’t hold yourt breath….
Ilmoita asiaton viesti
Yes sadly you are right. I still remember when exception law was passed to elect Kekkonen stealing election from the people.
Ilmoita asiaton viesti
Voisi olla hyvä pitää voimassa optio siitä, keskusteltaisiinko Suomen NATO jäsenyydestä, vai ei.
Mikäli tällaiseen keskusteluun kuitenkin päädytään, suosittelen, että se käydään HS mielipidesivuilla moderaattoreiden valvonnassa.
Ilmoita asiaton viesti
In a free society media should hold whoever is elected into power honest not be a propaganda wheel for one side.
Debate about NATO was before parliament passed law to apply then unite behind decision.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä, että edes joku uskaltaa kritisoida Hesarin surkeaa journalismia. Tämäkin Hesarin kirjoitus on hyvä esimerkki asiasta.
Onhan se erikoista Hesarilta penätä nyt monipuolista ja kriittistä keskustelua Natosta, kun se on ollut ensimmäisten joukossa estämässä kaikenlaisen keskustelun; niin paitsi kritiikittömän Natoon liittymisen kannustuksen.
Ilmoita asiaton viesti
Tuli tuossa alussa mieleen noista kursivoiduista aina Marinin yksinjäämiseen saakka että kyseessä on jonkinlainen yritys saada Marinista sankari asiassa.
Marinista joka ”kääntyi” Naton kannalle vasta yhtenä viimeisimmistä.
Ilmoita asiaton viesti
Saattoihan se harmittaa kun Purra uskalsi olla viikko sitten Ylen tentissä ainoana eri mieltä ilmastotavoitteesta. Hesarin yritys pelastaa möläyttelevän pääministerin kasvot on huvittava.
Ilmoita asiaton viesti
Purra on tosiaan ainoa joka ei ymmärrä mitään ilmastonmuutoksesta, luontokadosta eikä kulttuurista. Mutta mistä hän jotain ymmärtää, se on vaikeampi kysymys. Ei ole mitään järkisyytä äänestää persuja.
Ilmoita asiaton viesti
Luin tuolloin vain otsikon ja näemmä oikein sivuutin koko kirjoituksen. Aika sekavaa tajunnanvirtaa.
Mutta jos näin vaalien alla pitää etsiä jotain järkeä ja syytä tuollekin kirjoitukselle. Ehkä Sanoma halusi kenenkään huomaamatta kertoa Sanna Marinin olevan suuri strategi, jonka ainutlaatuinen rohkeus mahdollistaa tämän olla ypöyksin eri mieltä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kaikkia setämiehiä vastaan. Nuori nero, joka käy sankarillista taistelua salaisesti toimiva fasistista pääomaa vastaan.
Tämän takia kauniin sankarittaren piti soluttautua Davosin nuoriso-ohjelmaan. Se ei johtunut hänen kroonisesta tunnustuksenkaipuustaan. Hornet-puhekin oli vain individualistista rohkeutta ja päättäväisyyttä, eikä vastenmielinen vaaliskuuppi ukrainalaisten kustannuksella.
Jos hesarin pääkirjoituksia vähän selaa taaksepäin, kyllä niistä linja löytyy. Se yrittää pelastaa hallitukseksi edes vasemmistoenemmistöisen sinipunan.
Ilmoita asiaton viesti
Vähän samaa, ilmaisuformaatista. Vois lukea uudestaan, jos haluaisi tahmaantua paremmin.
Aina kun mennään Q/A-tuella paljon, luodaan kysymyksiä, ja kontekstuointia, mitä maailmassa muutenkin on. Tätä moninaisuuden vaikeutta on oikeasti, ja jos vielä ilmaisu samaa… kiitos vain lukijalle.
Viedään metsä, kun rahdataan sopiva liuta tukkeja näkyville.
Ilmoita asiaton viesti
Älä turhaan pahoita mieltäsi Helsingin Sanomien mielipiteiden vuoksi, ne eivät ole enää pitkään kiinnostaneet ajattlevia ihmisiä.
Helsingin Sanomat lehteä voisi luonnehtia:”Omituinen höpöttäjä”.
Ilmoita asiaton viesti
Olihan se outo pääkirjoitus. Ikään kuin vaalikeskustelujen pääasiaksi olisi väkisin pitänyt vääntää Nato-kysymys, josta vallitsee lähes täydellinen yksimielisyys. Nythän puhutaan oikeasti ajankohtaisista poliittisista kiistoista.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä, Natoon päästään luultavasti jo ensi kesänä eikä sitä enää vastausta kuin Yrttiaho joka oli kuulemme nuorena ihan lupaava kaveri mutta löysi jostain katuojasta taistolaisten taikasormuksen ja muuttui Klonkuksi. Mutta ilmastonmuutos ja luontokato ovat yhä riesanamme, niitä vastaan ei Natokaan suojaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Ennen Nato-jäsenyyttä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa määritteli suhde Venäjään.”
Minusta tuo pitää paikkansa ja monen kohdalla on todellisuutta vielä tänäkin päivänä. Ainakin sillä perusteella, mitä eri alojen tärkeilijät ja poliitikot ovat Horneteista sanoneet. Suomi ei voi antaa yhtäkään hävittäjäänsä ennenaikaisesti pois, kun jokaista tarvitaan omaan käyttöön. Suomi on ja pysyy yksin Venäjän vaatimuksesta, monenkeskinen puolustus ei koske Suomea, joten Suomi joutuu puolustamaan maataan ilman muiden apua sodassa ja rauhassa. Tätä toistavat päässään useimmat edelleen, vaikka Suomi on virallisesti Naton jäsen ensi viikolla.
Ilmoita asiaton viesti
Ajan hengen muuttuessa tarvitaan rohkeutta kirjoittaa historian tapahtumista omalla kielellä. Kansalla on oikeus tietää Naton idean syntyneen maailmansodan jälkeen Italiassa ”käräjäkivillä” vapaiden kansanmiesten kesken vastustamaan kaikkea pakkovaltaa. Natsien jyrän alta toipunut Norja kuului alusta pitäen Naton perustajiin omakielisenä norjalaisuutena, eikä minään pikku-ruotsina.
Itsetunto näkyy urheilukentillä. Uusi eduskunta voisi alusta pitäen tottua ajatukseen valistuneesta kansasta joka ei siedä vain yhden kykenevän ajattelemaan ulkomaan asioita.
Ilmoita asiaton viesti