Koronavapaata filosofointia: markkinat, evoluutio, luomisoppi, kommunismi

Amerikkalainen kirjailija Paul E. Erdman julkaisi vuonna 1976, ensimmäisen öljykriisin jälkimainingeissa, kirjan nimeltä ”The Crash of ´79”, jossa kuvitellaan maailmantalouden totaalinen romahdus Lähi-Idässä käydyn ydinsodan jälkeen. Siitä on muistiini tarttunut kirjailijan letkautus, että Yhdysvaltain todellinen perustuslaki on kysynnän ja tarjonnan laki. Se tuli mieleeni tämän kirjoituksen suunnittelun myötä (koronaviruksesta ei silloin ollut aavistustakaan, enkä usko, että se niin katastrofaalisiin seurauksiin johtaa kuin mitä Erdman kirjassaan kuvittelee, vaikka ankaran iskun antaakin). Kirjakin on kyllä yhä viihdyttävää luettavaa, niin paljon kuin aikaa onkin kulunut ja maailma muuttunut.

Kysynnän ja tarjonnan laki on sekä itse markkinatalouden että sitä selittävien teorioiden ytimessä. Itse asiassa voitaisiin väittää, ja väitänkin, että se on lähes luonnonlain kaltainen ihmisyhteisöjen käyttäytymistä kuvaava lainalaisuus – sikäli kuin ihmisyhteisöjen käyttäytymistä kuvaavia lainalaisuuksia voidaan rinnastaa luonnonlakeihin siinä mielessä kuin termiä käytetään vaikkapa fysiikassa. Ainakin sen voi rinnastaa niihin sikäli, että millään keinotekoisilla esteillä sen toimimista ei voi estää, ei vaikka esimerkiksi kapitalismin kriitikot, niin teoreetikot kuin sosialismin käytännön toteuttajat, niin mielellään tämän kiistävät. Sen kiistäminen on vähän sama kuin kiistäisi painovoiman universaalisuuden ja väittäisi, että veden voi panna virtaamaan ylämäkeen.

Markkinamekanismi ja kehitysopin mukainen elävien organismien evoluutio muistuttavat itse asiassa jollain lailla toisiaan. Markkinamekanismin ohjaamat yksilöt ostavat ja myyvät hyödykkeitä niiden saatavuuden ja hinnan mukaisesti ja yksilöllisten tarpeidensa pohjalta; he reagoivat hintasignaaleihin arvottamalla tarpeensa niiden mukaisesti: mitä kovempi tarve ja niukempi hyödyke, sitä korkeampi hinta siitä ollaan valmiita maksamaan. Tuotteiden valmistajat, olivat he yksilöitä tai yksilöiden yhteenliittymiä (esimerkiksi yrityksiä) tekevät tuotantopäätöksensä tietämättä – ainakaan varmasti – menevätkö heidän tuotteensa kaupaksi, vaikka he pyrkivät ja ainakin jossain määrin pystyvätkin sekä luomaan tarpeita että niitä vahvistamaan. Viime kädessä heidän on kuitenkin joko sopeuduttava kysyntään hinnoittelussaan ja uusia tuotteita keksiessään tai vetäydyttävä markkinoilta.

Kehitysoppi perustuu havaintoon, että populaation yksilöt ovat kaikki erilaisia, ja koska ne ovat erilaisia, ne sopeutuvat ja menestyvät ympäristössään eri lailla, jotkut muita paremmin, jotkut muita heikommin. Paremmat (sana ei tässä yhteydessä sisällä moraalista viestiä) saavat enemmän lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä kuin heikommat ja siten lisääntyvät heikompien kustannuksella. Siis samankaltaisesti kuin tuotteet markkinoilla. Organismitkin kykenevät (varsinkin yhteisönä, ja varsinkin jos ne sattuvat olemaan ihmisiä) jossain määrin muokkaamaan ympäristöään, ja tässäkin suhteessa tilanne muistuttaa markkinoita. Kummassakaan, ei markkinoilla eikä evoluutiossa, ei tarvita, ei edes voi olla mitään tavoitetilaa, jota kohti oltaisiin teleologisesti menossa; olemassaolo on olosuhteisiin sopeutumista ilman tarkoitusta.

Tätä rinnastusparia voimme verrata toiseen pariin: yhtäältä kommunistiseen ideologiaan ja sen premisseistä johdettuun suunnitelmatalouteen ja toisaalta luojan hallitsemaan luontoon, uskonnolliseen maailmankäsitykseen. Kommunismin opin mukaan historia on vääjäämätöntä kulkua kohti lopullista tilaa, kommunistista ”paratiisia”, jossa ei ole yksilöitä kontrolloivaa valtiomahtia ja jossa ”kaikilta otetaan kykyjensä mukaan, kaikille annetaan tarpeidensa mukaan” (sitä ei kai sovi kysyä, kuka tai mikä paratiisissa päättää mitä keneltäkin voi ottaa ja saavatko kaikki itse päättää, mitä heidän tarpeidensa tyydyttämiseen tarvitaan). Ennen paratiisiin pääsyä ennen kuitenkin määräämättömän pitkä aika tilassa, jossa diktatorinen valtio hallitsee, jossa yksilöt luokitellaan hyviin ja pahoihin ja jossa pahat joutuvat helvettiin. Helvetti on kommunismiin pyrittäessä aina saatu valmiiksi ensimmäisten saavutusten joukossa. Hyödykkeitä ei tuoteta ja jaeta yksilöiden markkinoilla antamien tarve- ja tuottajien tuotteillensa varustamien hintasignaalien, vaan heidän yläpuolellaan olevan kaikkivaltiaan suunnittelijan päätösten perusteella.

Uskonnollisessa maailmankuvassa maailma on kaiken luojan, kutsuttiin häntä jumalaksi tai älykkääksi suunnittelijaksi tai ”alkuliikuttajaksi” tai miksi sellaiseksi tahansa, aikaansaannosta. Hän on – ei tosin kaikissa uskonnoissa – kaikkivaltias ja kaikkitietävä, ja palkitsee ja rankaisee jokaista hänen tekojensa mukaan. Tuotannon ja hyödykkeiden jakelunkin hän tietenkin voisi järjestää yksityiskohtia myöten kuten suunnittelija kommunismissa, mutta näyttää kuitenkin kaikkivaltiudessaan päättäneen antaa sen parhaiten tapahtua markkinoilla; tai niin meistä jotka emme kaikkivaltiaita emmekä kaikkitietäviä ole, ainakin näyttää tapahtuvan. Päinvastoin kuin kommunismissa, helvetti on varattu vasta kuoleman jälkeen koettavaksi, paratiisi on aina horisontin takana ja varattu molemmissa vain jumalan sinne valitsemille.

Suuri ironia tietenkin on, että vaikka edellä olevista vastinpareista ensin mainittu, markkinat/evoluutio on ”uskonnoton” siinä mielessä, että mitään jumalaa ei niissä tarvita ja onpa se jopa suorastaan väistämättömässä ristiriidassa minkään ohjaavan jumaluuden kanssa, juuri markkinatalouden vallitessa uskonnoilla on sekä oikeus olla että voisi sanoa välttämätön osuutensa. Ja päinvastoin, vastinparissa kommunismi/luomisoppi on ensin mainittu puolikas jyrkästi uskonnonvastainen. Mutta ehkä se johtuu siitä, että kommunismi itse asiassa onkin uskonto, tai ainakin suuressa määrin uskonnon kaltainen, eikä monoteistisenä voi sietää kilpailevaa uskontoa.

Vielä on kysyttävä, kumpi on loppujen lopuksi parempi maailmanselityksenä, kehitysoppi ilman tarkoitusta tai päämäärää vai luomisoppi jumalansa ja hänen palvelemisensa ja siitä palkitsemisen kanssa, ja koska esitän näille vastinpareina markkinat ja kommunistisen suunnitelmatalouden, kumpi niistä?

Ensin mainittuun kysymykseen ei ole – jos rehellisiä ollaan – ihmisen kyvyillä mahdollista vastata. Jos jumala oletetaan kaikkivaltiaaksi kuten esimerkiksi kristinuskossa oletetaan, Hän on voinut luoda maailman sellaiseksi, että se näyttää viimeistä piirtoa myöten kehitysopin mukaiselta, ja jos ihminen kysyy miksi Hän sen sellaiseksi loi, siihen kristinoppi vastaa, että ”Herran tiet ovat tutkimattomat”. Ihminen on tosin pyrkinyt vastaaman tähän esittämällä premissin, että teoriaan pitäisi sisällyttää vain sellaista mikä on välttämätöntä tutkittavan ilmiön selittämiseksi, ja silloin ei maailman olemusta koskevaan teoriaan tarvitse mitään jumalaa sisällyttää. Mutta jumalahan on tutkimattomuudessaan voinut istuttaa tuonkin premissin ihmismieleen. Tästä kehästä ei ole loogista ulospääsyä. Käytännöllinen ulospääsy voi silti olla, ja se muistuttaa filosofi Blaise Pascalin todistusta jumalan olemassaolosta, joka ei todista jumalan olemassaoloa vaan sen, että jumalan olemassaoloon kannattaa uskoa. Jos näet jumala on, pääsee häneen uskomalla taivaaseen, ja jos ei usko, joutuu helvettiin. Jos jumalaa ei ole, ei häneen uskomalla voita mitään, mutta jos ei usko, ei menetä mitään. Ergo, kannattaa uskoa, tai kannatti Pascalin mielestä.

Niinpä kehitysopin ja luomisopin välillä siis voi valita sillä perusteella, kummasta katsoo olleen enemmän hyötyä ihmiskunnalle. Markkinoiden ja kommunisminkin välillä ero on parhaiten tehtävissä arvioimalla niiden reaalimaailmassa esiintyneitä sovelluksia. Kommunismissa ihminen (tarkemmin sanoen vallassa oleva ihminen) on ikään kuin asettanut itsensä jumalaksi päättämään mitkä (toisten) ihmisten tarpeet saavat olla ja miten, jos ollenkaan, ne on lupa tyydyttää. Pientä vähemmistöä lukuun ottamatta se ei ole kenellekään paljon hyvää tuottanut. Markkinat etsivät, jos ne omilleen jätetään, tasapainoa piittaamatta siitä, onko (aina ohimenevä) tasapainotila ihmisen onnen tavoittelun kannalta hyvä vai huono, mutta siihen voi vaikuttaa muokkaamalla ehtoja, joilla markkinat tasapainoaan etsivät. Samaan tapaan kuin demokratiasta on sanottu, voitaisiin sanoa, että markkinatalous on huonoin talousjärjestelmä lukuun ottamatta kaikkia tähän asti kokeiltuja vaihtoehtoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu