Paperitehdas menee kiinni

Kirjoitin jo Facebookissa lyhyesti UPM:n Kaipolan tehtaan sulkemispäätöksestä lähinnä siksi, että en ollut löytänyt julkisuudesta tukea väitteelle, jonka olin kuullut muun muassa pääministerin esittävän, nimittäin että tehdas on kannattava, mikä pani hänet ihmettelemään, miksi se piti sulkea. Muutakin pääministeri UPM:n toiminnassa ihmetteli, mutta en nyt puutu siihen.

Postaustani kommentoitiin kertomalla, että Kaipolan tehtaan johtaja olisi sanonut tehtaansa olevan kannattava. Tarkempia tietoja siitä, kuinka kannattava ja mitä ”kannattavalla” tarkkaan ottaen tarkoitettiin, en ole nähnyt. En tiedä onko UPM koskaan julkaissut tehdaskohtaisia numerotietoja toiminnan kannattavuudesta – luultavasti ei, sillä se ei ymmärtääkseni ole yleensäkään tapana eikä yhtiön edun mukaista. UPM:n toimitusjohtaja on sen sijaan kyllä julkisuudessa kertonut Kaipolan olevan UPM:n tehtaista heikoimmin kannattava.

Itselleni kannattavuus merkitsee pelkistettynä, että laitoksen valmistamien tuotteiden myyntitulot ylittävät sen valmistamisesta ja markkinoille saattamisesta aiheutuvat kustannukset. Tulot on luultavasti helpompi laskea kuin kustannukset, varsinkin jos laitos on osa konsernia, mutta varmasti niitä hyvinkin eritellysti sisäiseen käyttöön tuotetaan. On kuviteltavissa tilanteita, joissa yksittäisen tuotantolaitoksen ei tarvitse tuottaa voittoa ollakseen koko firmalle kannattava. Lähinnä tulee mieleen sellainen tuote, jota firma itse käyttää muiden tuotteiden valmistamiseen. Sanomalehtipaperi ei kuitenkaan selvästikään ole sellainen tuote. UPM ei kustanna sanomalehtiä eikä tietääkseni mitään muutakaan sanomalehtipaperia tuotantopanoksenaan käyttävää tuotetta. Verosuunnittelun takia harjoitettu konsernin sisäinen hinnoittelu, luotot keinotekoisine korkoineen ja muu sen sellainen ovat asia erikseen eikä niillä ole mitään tekemistä todellisen kannattavuuden kanssa.

Kuten Facebookissa totesin, ulkopuolisena on mahdotonta arvioida pätevästi perusteita, joilla UPM päätti sulkea Kaipolan tehtaan, enkä siksi nytkään esitä mielipidettä siitä, oliko se todella tarpeen vai ei. Sulkemisen aiheuttama isku on tietenkin kipeä.

UPM:llä on 20 tehdasta 7 maassa, runsaan 10 miljardin euron liikevaihto ja henkilöstöä yli 18 000. Kaipolan tehdas 400 miljoonan myynteineen ja 450 hengen henkilöstöineen on siis melko pieni osa koko kokonaisuutta. Vaikka se ei tuottaisikaan tappiota, sulkemispäätös on varmasti yhtiön näkökulmasta – niin raskas kuin se onkin tehtaasta toimeentulonsa saaville, koko paikkakunnalle ja välillisesti koko maalle – nähty osana isompaa kokonaisuutta.

Paperin ja erityisesti sanomalehtipaperin kysynnän lasku jatkuu ja olisi turmiollista koko yhtiön tulevaisuuden kannalta sulkea siltä silmänsä. Paperin tuotantoa on siis supistettava ja supistettava mieluummin ennakoiden kuin vasta pakkotilanteessa, ja kun sitä supistetaan, toimenpide kohdistuu ensimmäisenä niihin yksiköihin, jotka ovat huonoimmin kannattavia, vaikkeivat suoranaista tappiota tuottaisikaan. Kaipola siis UPM:n kokonaisuudessa kuuluu niihin, ja on jopa kaikkein huonoimmin kannattava. Eikähän se sitä paitsi ole ainoa suljettava tehdas. Oletettavasti yhtiö on myös päätynyt pessimistiseen arvioon siitä, olisiko tehtaan tuotantosuunta muutettavissa tulevaisuudessa kannattavampiin tuotteisiin.

On jo esitetty ehdotuksia, että valtio ostaisi tehtaan, kun se kerran on kannattava, tai että sen toimintaa jatkaisi osuuskunta tai muu sellainen johdon tai työntekijöiden (tai ehkä molempien) organisaatio. Nämä puheet kuulostavat a priori haihattelulta. Jos UPM:n melkoisilla resursseilla varustettu konserni ei katso voivaansa pitää Kaipolaa pystyssä riittävän kannattavasti, miten se voisi menestyä ilman sen resursseja? Sosiaalipoliittisena toimenpiteenä valtion ei sellaista temppua ainakaan pitäisi edes harkita, eikä yksityisen yrityksen tarpeeksi kannattamattomaksi toteamien tuotantolaitosten hankkiminen muutenkaan kuulosta järkevältä politiikalta. Sitä paitsi, jos minä olisin UPM, en ensimmäiseksi lähtisi myymään tehdasta, joka toimintaansa jatkaessaan olisikin kilpailijani supistuvilla markkinoilla.

On myös esitetty – niinpä niin – sellaista, että UPM:n johto, viime kädessä tuo mörkö, Björn Wahlroos, olisi päättänyt Kaipolan sulkemisesta ja sulkemisisesta juuri nyt ihan muista kuin liiketoiminnallisista syistä. Eli toisin sanoen tehnyt sillä politiikkaa, ”näyttänyt kaapin paikkaa” hallitukselle ja varmaan myös ammattiyhdistysliikkeelle. Osa syistä, joilla UPM:n toimitusjohtaja on selittänyt sulkemista, suuntaakin moitetta valtiovallan suuntaan, ennen muuta verotusteesit, ja samoin ainakin välillisesti ammattiyhdistysliikkeelle, nimittäin se mitä on sanottu paperityöläisten palkkatasosta. Jotenkin kuitenkin tulee sellainen olo, että nuo ovat toissijaisia syitä ja esitetäänkin vain, koska tehtaan väistämätön sulkeminen sekä nykyisten että tulevaisuudessa odottavien kannattavuusongelmien takia antaa tilaisuuden esittää teollisuusjohtajien repertuaarissa aina olevia valituksia. Ratkaisevaa on kuitenkin aivan varmasti ollut tehtaan nykyinen ja tulevaisuudessa odotettavissa oleva kannattavuus, mahdollisesti myös UPM:n muut tulevaisuuden liiketoimintaa ja sen painottamista koskevat suunnitelmat.

Ajatus, että suljettaisiin kokonainen tehdas poliittisena saati henkilökohtaisena mielenosoituksena, on absurdi. Ylipäänsäkin sellainen, että yritysjohtajat – tai yritystenhallitukset – eivät pitäisi ehdottomasti tärkeimpänä johtotähtenään liiketoiminnallisia mahdollisuuksia ja uhkia toimintaa tulevaisuutta suunnitellessaan, on kerta kaikkiaan todellisuudelle vierasta. Tämän uskallan sanoa henkilökohtaisenkin kokemuksen nojalla, vaikka se muutamaan yrityksen hallitusjäsenyyteen rajoittuukin.

Onhan se kyllä jollakin tavalla outo tilanne, että Suomessa, ”vihreän kullan” maassa, ei enää pian valmisteta sanomalehtipaperia, joka siis on tuotava ulkomailta. Niin on kuitenkin käynyt myös monille muille ”bulkkituotteille”, vaikka UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen onkin kiistänyt paperikoneilla tehtävän alhaisen jalostusasteen tuotteita. Ei paperikoneiden edistynyt tekniikka ja tehokkuus kuitenkaan pelasta, jos tuotetta ei kerta kaikkiaan enää tarvita yhtä paljon kuin ennen. En tiedä, onko Kaipolaan tehtaan tilalle luotavissa muuta, puuraaka-ainetta hyödyntävää tuotantoa, jolla olisi tulevaisuudessa kasvavat markkinat. Se on kuitenkin selvää, että panostukset joita nyt menetettävän tuotannon tilalle tehdään ja on tehtävä, pitää suunnata sellaiseen eikä takertua siihen, mikä on katoamassa joka tapauksessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu