Vastaamattomia kysymyksiä

Tietomurto Vastaamo-yrityksen potilastietoihin ehti jo vaipua uudempien sensaatioiden varjoihin, kunnes se nyt, yrityksen mahdollisesti sen takia kaatuessa, on uudelleen palannut otsikoihin. Murto oli julki tullessaan sensaatiomainen uutinen. Jollakin tavalla sensaatiomaisia olivat myös reaktiot siihen. Ei tosin siksi, etteikö siihen olisi suhtauduttu poikkeuksellisen törkeänä ja paheksuttavana tekona. Ei siksikään, että tietosuojayritys F-Securen ikoniseksi hahmoksi ylennyt tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen värvättiin tai värväytyi ympärivuorokautiseen jahtiin sen tekijän kiinni saamiseksi. Eikä siksikään, että hänkään ei tekijää ole pystynyt löytämään. Vaan siksi, että ilmeisesti puoliksi ”maanalainen”, yhteiskunnan normeista pitkälti piittaamaton hakkeriyhteisökin (jos yhdestä yhteisöstä heidän kohdallaan voidaan puhua), siis rikolliseenkin toimintaan myötätuntoisesti suhtautuva joukko, näytti laajasti tuominneen teon ja jopa tarjosi ja antoi apuaan tekijän esiin savustamisiseksi.

Rikos oli erikoislaatuinen, vaikkei tekotapansa takia; sehän paljastui suorastaan lapsellisen helpoksi tehdä, koska Vastaamon johto oli perusteellisesti laiminlyönyt tietoturvan tietojärjestelmiään rakentaessaan. Erikoislaatuinen rikos se oli törkeydessään: näihin aikoihin asti ei Suomessa kukaan ollut saanut päähänsä ryhtyä kiristämään potilastiedoilla; tämän tyyppinen rikos oli yleensä tehty niin, että kohteen tietojärjestelmät on jumiutettu ja niiden avaamiseksi vaaditaan lunnaita. Monet lienevät maksaneetkin. Tämä tekijä sen sijaan kiristi Vastaamon potilaita uhkaamalla julkaista heitä koskevaa intiimiä psykoterapiassa esille tullutta aineistoa, minkä lisäksi jo heidän henkilötietojensa, varsinkin henkilötunnuksen, julkituleminen voisi saattaa heidät monenlaisiin vaikeuksiin.

Tekijä oli kyllä ensiksi kohdistanut kiristysyrityksensä Vastaamo-yhtiöön, mutta kun se ei taipunut, turvautui edellä selostettuun potilaiden kiristämiseen. Jos minulta kysytään, kaikkein julkeinta koko jutussa oli kiristäjän tämän takia käyttämä perustelu kirjeissään kiristämilleen potilaille: jotain siihen tyyliin, että koska Vastaamo ei ole hyväksynyt vastuuta virheistään, täytyy potilaan nyt maksaa kiristäjälle. Onko tämä henkilö siis ollut jonkinlaisen jumalharhan vallassa: hän rankaisee Vastaamoa sen virheistä rahavaatimuksella ja kun se ei alistu, nyt saavat sen potilaat niistä vastata. Vai onko hän narsistinen psykopaatti, joka nauttii uhriensa kärsimyksestä? Tai kyyninen virnuilija, joka nauttii omasta kierosta huumoristaan? Vai jostain syystä Vastaamon toimintaan katkeroitunut asiakas tai työntekijä, joka näin kostaa kokemansa vääryydet, olivat ne kuviteltuja tai todellisia? Veikkaukseni osuu viimemainittuun, vaikka se ei perustu kovaan infoon, vaan on pelkkä vaikutelma.

Sitäkään mahdollisuutta en kuitenkaan sulkisi pois, että kyse ei ole ollenkaan tavallisesta kiristämisestä, siis ansaintatarkoituksessa tehdystä rikoksesta, vaan hybridisodakäynnistä, jossa todellisena kohteena on suomalainen yhteiskunta, sen haavoittuvuutta hyväksikäyttäen. Siihen viittaa esimerkiksi kiristyskirjeiden lähettäminen tunnetuille julkisuuden henkilöille, joiden kautta ja takia asian voi olettaa saavan paljon suurempaa julkisuutta kuin se muuten saisi. Sitä siis ehkä tavoiteltiinkin. Oikein taitava tekijä osaa harhauttaa niin, että teko näyttää taitavan mutta kuitenkin amatöörin tekemältä.

Tosin Hyppönen näkyy olleen sitä mieltä, että näin ei ole, vaan että kyse on amatööristä, jos kohta teknisesti taitavasta sellaisesta, ja hän voi olla oikeassa teon varsinaisen suorittajan suhteen. Tämä on tosiaan ehkä vasta kiristysyritykset aloitettuaan tajunnut, millaisen pirun oli irti päästänyt ja siksi vähintään hermostui ja jopa panikoi, mihin viittaa sekin, että hän ilmeisesti vahingossa pani anastamansa tiedoston verkkoon muiden luettavaksi ja kopioitavaksi. Taustalla voi silti olla toisenlainen toimija, joka on pannut hänet liikkeelle ja poimii tapauksen aiheuttamat yhteiskunnan instituutioiden horjumisen hedelmät itselleen. Ja vaikka koko juttu olisi tosiaankin jonkin yksinäisen suden alulle panema, on hyvinkin mahdollista, että hänen anastamansa aineisto on päätynyt yhteiskunnan horjuttamiseen taipuvaisen tai sitä harjoittavan tahon haltuun. Tämä voi käyttää sitä tipoittain, pitkän ajan kuluessa, aina kun aletaan uskoa, että tilanne on ohi ja kaikki voivat rauhoittua. – Ja kuinka ollakaan, edelle jo aikaa sitten kirjoittamani rivit olivat profeetallisia, sillä potilastietoja ilmaantuikin uudelleen Tor- verkkoon ja sieltä kohta pian avoimeen internetiin.

Kaikesta tästä huolimatta on pakko kuitenkin huomauttaa kahdesta asiasta. Vaikka tiedot Vastaamon johdon ja omistajien toiminnasta tietovuoden paljastuttua heille näyttävätkin paljastavan varsin moitittavaa moraalista asennoitumista, ja vaikka sen laiminlyönnit tietosuojan suhteen ovat ilmeisiä ulkopuolisellekin (tai ainakin ulkopuoliselle), Helsingin Sanomien 27.10.2020 julkaisema juttu sen huonosta maineesta alan ammattilaisten keskuudessa näyttää nojautuvan vain muutamaan haastatteluun. Niistäkin pari on henkilöiltä, jotka ovat lähteneet yhtiöstä enemmän tai vähemmän riitaisissa merkeissä. Eronneiden työntekijöiden painostaminen voi pitää tai olla pitämättä paikkansa, mutta jutusta voi syntyä käsitys, että Vastaamon tarjoama psykoterapiakin on ollut alle alan standardien. Onko näin? Kun näin kovia syytöksiä esitetään, näyttö tuntuu kovin kevyeltä. Ei suinkaan toimittajan moraalinen suuttumus törkeän rikoksen takia ole sumentanut hänen kykyään ja haluaan hankkia riittävät todisteet väitteilleen?

Toinen asia: toisessa Hesarin jutussa, jossa tällaisten rikosten torjuntaan harjaantuneet asiantuntijat analysoivat kiristäjän tai kiristäjien kielenkäyttöä, he arvelevat tekijän olevan muu kuin suomalainen muun muassa siksi, että kirjeissä käytetty kieli sisältää teitittelyä ja jopa sanan ”te” käyttämistä isolla kirjaimella: ”Te”. Niin ikään herroittelu ja rouvittelu viittaisi tällaiseen.

Herroittelu ja rouvittelu tosiaan voisi viitata henkilöön, joka ei ole suomenkielinen, jos kohta se voisi viitata kylläkin suomenkieliseen mutta esimerkiksi keskieurooppalaiseen tai anglosaksiseen elämänympäristöön tottuneeseen henkilöön. Mutta entä ”Te” isolla T:llä? Tiedoksi F-Securen tyypeille (ja toimittajalle joka ei myöskään näytä asiaa hoksanneen), että suomen kielessä ”te” tarkoittaa useita henkilöitä, kun taas ”Te” tarkoittaa teitittelyä, kohteliasta toisen (yhden) henkilön puhuttelua. Sivumennen sanoen, myös yksikössä on kohteliasta kirjoittaa ”Sinä” isolla kirjaimella. Mutta voi hyvin olla, että F-Securen väki oli oikeassa. Se vain todistaisi, mihin suomenkielen osaamisessa on vajottu: hyvää suomen kieltä käyttävää kiristäjää on syytä olettaa ei-suomalaiseksi.

Tämä kiristysjuttu oli niin kauhea, että ehkä sillä ei pitäisi ironisoida edes tämän vertaa. Mutta kiusaus on liian suuri.

AnttiKuosmanen
Helsinki

Filosofian maisteri, suurlähettiläs

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu