”Hallituksen korottamiin yksityislääkärien Kela-korvauksiin on uponnut kymmeniä miljoonia verorahaa, mutta tulokset ovat uusien tietojen valossa jääneet lähes olemattomiksi.
Ylen Kelalta saamat uudet tiedot osoittavat, että käyntikerrat yksityislääkärillä eivät ole kasvaneet juuri lainkaan, vaikka rahaa on kulunut huomattavasti enemmän. Hallituksen tavoite on, että 8 eurosta 30:een korotettu Kela-korvaus lisäisi yksityislääkärien käyttöä ja vähentäisi näin jonoja julkisella puolella.” (yle, Petteri Lindholm, 2.9.2024)
En halua kuulostaa kurjalta tässä, mutta yksityislääkäreiden palkkioiden korotusautomaattina, kela-korvausten kautta tämä hallitus on valitettavan ansioitunut. Samaan aikaan yksityislääkäreiden palkkiot ovat jatkaneet nousuaan. Ja samaan aikaan – lobbaaminen vakuutuksilla kustannettavia palveluita yksityislääkäreiden tuottamana on huimassa kasvussa.
En pidä sitä pahana, että lääkäreiden mahdollisuudet tuottaa toimivia ja ihmisten ongelmiin vastaavia palveluita ovat kannattavia. Sen sijaan – huomaan miettiväni, että mitä tapahtuu niille ihmisille, kansalaisille – joille tulevaisuuden suomessa ei ole vakuutuksilla kustannettuja palveluita tarjolla. Noh, vastaan itse omaan kysymykseeni; heidän paikkansa on sitten tulevaisuuden suomessa aliresursoitujen julkisten palveluiden parissa.
En usko hetkeäkään – että julkisiin palveluihin tullaan, mikäli meno tätä rataa jatkuu – panostamaan taloudellisesti jatkossa yhtään enempää.
Tällä hetkellä jo, esimerkiksi julkisten palveluiden erikoissairaanhoidon palvelualustoja käytetään täysin poliittisen ohjauksen keinoin perusterveydenhuollon ja pitkäaikaisen hoivan palveluiden korvaajana, ja tämä kasvattaa veroja, yllättävää kyllä – kenties enimmissä määrin Suomessa.
Tämä saa julkisten palveluiden kyvyn vastata palveluntarpeeseen näyttämään tehottomalta ja kalliilta.
Vaihtoehtojakin olisi.
Voitaisiin ostaa ylivuotavaan tarpeeseen palveluita niiltä osin, kuin palvelusapluunan keinot vastata ovat vääränlaiset juuri tuossa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon palveluiden sekä pitkäaikaisen hoivan palveluissa, mutta ilmeisesti poliittinen ohjaus tämänkin takana on pulmallista. Meillä olisi jo tämän palvelutarpeen tuottamiseen käytössä oleva järjestelmä ja palveluiden tuottajat. Mutta ei..
”Terveystaloustieteen professori Mika Kortelainen toteaa, että hoitojonojen lyhentämiseksi osan potilaista pitäisi siirtyä julkisesta terveydenhuollosta yksityislääkärien käyttäjäksi.
– Se tarkoittaisi, että käyntien pitäisi lisääntyä merkittävästi. Ensimmäiset tulokset ovat siinä mielessä aika masentaviakin, että muutokset ovat niin pieniä.
Samoin arvioi toinen terveystaloustieteilijä, professori Petri Böckerman.
– Kela-korvausten laajentaminen tällä tavalla, miten se nyt on toteutettu, ei näiden lukujen valossa näytä mitenkään onnistuneelta politiikalta – pikemmin päinvastoin.
Professorit toteavat, että yksityislääkäreitä potentiaalisesti käyttävä joukko on korotuksesta huolimatta luultavasti rajallinen.
– Omavastuuosuus on yhä Kela-korvauksen jälkeenkin huomattava etenkin pienituloisille henkilöille, joilla ei yleensä myöskään ole aiempaa kokemusta yksityisten terveyspalveluiden käytöstä, Böckerman sanoo.” (yle, Petteri Lindholm, 2.9.2024)
Monituottajamalli olisi tehokkaampi ja kustannuksiltaan helpommin sulateltava kokonaisuus, mutta ei..
Mutta mikäpä tässä – poliittinen ohjaus lykkii kohti palvelukenttää poliitikkojen sidosryhmien mukaiseen suuntaan.
Sijoittajat hyötyvät. Eikä tässä ole mitään pahaa – jos palveluita on kaikille tarvitsijoille tarjolla. Nyt näyttää siltä, että 1/3 kansalaisista ei tulevaisuuden suomessa oikein ole.
Mutta hei, loppusuora on aina loppusuora. Se menee kai kontatenkin. Poissa silmistä on poissa mielistä.
Talous kasvaa aina vain velan kautta, kysymys kuuluu kuka maksaa ja kuka ottaa velkaa?
”Ylisuuri julkinen terveyspalvelu” on laulu, jolla viitataan tehottomuuteen, mutta nähdäkseni tehot mitataan ajalla suhteessa käytettyyn voimaan – tässä kohtaa ”voimalla” voitaisiin viitata vaikkapa palkkaan – joka tahtoo tarkoittaa sitä, että kaikki ”erikoiset” maksaa paljon ja kaikki ”tavanomaiset” vähän.
Missä on siis varhaisen puuttumisen malli, terveyden jatkuva seuranta ja niin edespäin. Uskoisin kansanterveydenkin kohentuvan, jos otetaan peruskoulumalliset ”terkkarikäynnit” kaikille, myös työttömille ja siten pidetään ”varavoimat” myös ”palveluskelpoisina.”
Tämä voisi olla myös tehokas tapa puuttua yksityisten terveysjättien nykimiin hintoihin, jotka perustuvat yksityislääkäreiden palkkioihin + osinkovoittoihin, kun erityisosaamisen tarve vähenee.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä. Varhainen puuttuminen, tarpeen mukainen hoito ja jälkihoidon resurssit ovat sellaisia asioita, joissa omalääkäri/omahoitaja – järjestelmä olisi ehdottaman tehokas ja kustannustehokas tapa vastata tarpeeseen. Toista sitten on, että ollaanko tällaiseen malliin valmiita. Kyllä ollaan teknisesti, kyllä ollaan osaamisen puolella ja kyllä ollaan taloudellisesti, koska tämä pudottaisi hintaa, jota tällä hetkellä kustannetaan palvelusapluunoiden venyttämisen ehdoilla, mutta kun ei.. Huomaan miettiväni, että tehdäänkö päätöksiä ihan todella valmistelumielessä jollekin suuremmalle siirtymälle, vai onko ostamisosaaminen todella terveyspalveluiden suhteen näin alkutekijöissään..
Ilmoita asiaton viesti
Miksei se valtio kasvata virkamieskunnalla vaikka perunoita,ajatelkaa minkälaisia hotelleja monet ”sairauskeskukset”ovat ja ”tehokkaita”.kiäh kiäh.
Ilmoita asiaton viesti