Eduskuntatalon pylväät
A – stuodiossa istui vain ja ainoastaan Elokapinaa edustanut taho. Jos jotain – niin ainakin se, miksi näin oli, on merkittävää. Elokapina oli kohdistanut uusimman näkyvän mielenilmauksensa hallituskorttelia vastaan ja sai sen mitä halusi. Kovin moni tuskin ensimmäiseksi tulee ajatelleeksi, että niin – myös hallitus sai sitä mitä halusi. Tilaa omalle politiikalleen kaiken tämän hälinän ja häsläyksen taustalla.
Elokapinan isku tehtiin Elokapinan arvojen ja ajamien asioiden esiin nostamiseksi. Sitä ei kukaan kiellä. Se mitä ei haluta huomata on, että miksi töhriminen oikeasti sai tällaisen rumban aikaan. Hintaahan tälle kampanjalle tuli tosiasiassa veronmaksajien maksettavaksi vähemmän kuin esimerkiksi erään Tamperelaisen apulaispormestarin erottamisesta, mutta onko se oleellista? Ei. Se ei ole oleellista.
Oleellista on painoarvo, jolla politiikkaa tehdään. Ihmiset haluavat löytää merkityksiä ajattelulleen, jotta se vastaisi itse luomaamme arvotyhjiötä yhteiskunnassa ja loisi tarkoitukselliselle elämälle uudenlaisia, mahdollisia alkuja. Kun me luotamme yhdessä johonkin isompaan, johonkin perustavanlaatuiseen – kuten vaikka siihen, että eduskuntatalon pylväät ovat tae siitä, että yhteiskuntarauhamme ei järky, tai että eduskuntatalon pylväät ovat osoitus siitä, että talo on tukevasti, läpikotaisin läpivalaistuna (pylväät = luut = kantava rakenne) muistuttamassa meitä siitä, kuinka läpinäkyvää lainsäädäntötyö on – on meillä helpompaa olla yhdessä, suhteessa yhteisten ihanteiden äärellä.
Me annamme, aivan ymmärrettävästi instituuioillemme likimain myyttisiä arvoja, jotta ajattelumme ei ulottuisi yhteiskuntarauhan järkkymisen rajan yli, kodin seinien ulkopuolella ja lopulta niin, että se mitä televisio näyttää – valuisikin seinän läpi olohuoneeseen.
Mielestäni Elokapinan jäsenen haastattelun lisäksi studiossa olisi pitänyt olla myös hallituksen jäseniä haastateltavana äärettömän huonoon suuntaan nykyhallituksen aikana kehittyneestä talous – ja työllisyystilanteesta. Nyt elokapinan tempauksesta tehtiin ykkösjuttu ja yksinapainen, kehno työllisyys- ja talouspolitiikka taustalla jatkuu. Toki, tämähän on ollut, ja tulee olemaan vastaisuudessakin – monen hallituksen linja alustapitäen. Ajattelen Vasemmistoliiton Anna Kontulaa. Hän sen sanoi oman poliittisen uransa testamentissa melko hyvin;
Jos yhteiskunnallinen keskustelu saa aikaan konflikteja yksinomaan tai pääasiassa tyyliseikoista – miten kuuluu puhua, miten kuuluu tuntea, millaisia kuvia saa tai ei saa jakaa – kyse ei ole politiikasta, ei ainakaan sanan perinteisessä merkityksessä. Kyse on valtavasta mielikuvitusleikistä, jonka harhauttamana yhteiskunnallista valtaa käytetään jossain muualla.
Sote’n ongelmat ovat edelleenkin ratkaisematta, talous menee alamäkeen, työttömien määrä jatkaa kasvuaan ja yrityksiä menee konkurssiin enemmän kuin koskaan.
Hyvinvointialueiden politiikka on se, mikä kiinnostaa minua, koska olen työurani sote – asioiden parissa pääosin tehnyt. Ensin palkollisena, sitten yrittäjänä, asiantuntijana.. jne. Minulle hankalaa on huomata, kuinka Kontulankin mainitsemasta ”mielikuvitusleikistä” on tullut tämän päivän ”politiikkaa”. Lainsäädäntötyössä ensisijainen tarkoitus ei ole yhteiskunnan, tai kansan, valtion paras, vaan näiden äärelle tullaan sitten joskus myöhemmin, kun järjestelmää ollaan skimmattu riittävästi. Ehkä suhteeni tähän on vioittunut. Ehkä minä en vielä ymmärrä riittävästi logiikkaa, joka tämän taustalla pursuaa.
Tosiasia on se, että yhteiskuntarauhan paras tae on hyvinvoiva kansa. Siihen ajatukseen kai perustuu ajatus hyvinvointivaltiosta.
Hyvinvointivaltio on yhteiskunta, joka turvaa kansalaisilleen laajat taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet sekä usein myös laajan, julkisin verovaroin rahoitetun palvelutarjonnan. Hyvinvointivaltion mittareina on pidetty esimerkiksi elintasoa ja sosiaaliturvan tasoa. Oikeustieteiden näkökulmasta hyvinvointivaltiossa on keskusvallalla keskeinen rooli elintason ja toimeentulon varmistamisessa. Hyvinvointivaltion tavoite on köyhyyden ja suurten sosiaalisten eriarvoisuuksien poistaminen.
Onko Hyinvointivaltio todellakin menetetty? En haluaisi ajatella niin. Haluaisin, että Suomi jatkaa Hyvinvointivaltiona.
Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Minua kiinnostaa suhde asioiden välillä. En usko, että ihmiset, päätökset, ajattelun tavat tai esimerkiksi tunteet olisivat huono asia ollenkaan. Uskon, että kaikki derivoi kaikesta ja kaikkeen.
Sivistynyt yhteiskunta, jos sellainen halutaan säilyttää pitää olla sellainen, joka vastaa ihmisten perustarpeiden osalta palveluiden välityksellä riittävästi investoiden.
Jos palveluita ei voida itse tuottaa vastaamaan perustarpeiden toteutumista, niin sitten palvelutarpeen ylivuotamiseen pitää vastata ostamalla palveluita.
Kustannustehokkain ja inhimillisin palvelukenttä muodostuu joustavasti ja aktiivisesti toteutetun palveluiden monituottajamallin kautta.
Palvelutuotannon uudelleenorganisointi pitää olla sellainen, jossa huomioidaan sekä omalääkärijärjestelmän, että omahoitaja järjestelmän mahdollisuudet.
Mitä tulee horisontissa uhkaavasti, jälleen kerran nousevaan hoitajapulaan ja sen ratkaisemiseen, ajattelen omaan työkokemukseeni ja hoitohenkilökunnan ääneen sanottujen tunteiden sekä kokemusten kautta, että paras hoitohenkilökunnan rekrytointikanava järjestyy ensisijaisesti toimeentulotason mukaisella riittävällä ja kannustavalla palkkausjärjestelmällä ja näiden lisäksi osaavalla johdon toiminnalla, sekä jaksamista ja työhyvinvointia lisäävillä toimilla.
Näillä on suora vaikutus myös hoitotyön tulokseen. Hyvinvoiva, asiaansa uskova hoitohenkilökunta, jonka osaamista johdetaan oikein – saa aikaan parasta mahdollista laatua. Tähän ei ole oikotietä.
”Minulle hankalaa on huomata, kuinka Kontulankin mainitsemasta ”mielikuvitusleikistä” on tullut tämän päivän ”politiikkaa”. Lainsäädäntötyössä ensisijainen tarkoitus ei ole yhteiskunnan, tai kansan, valtion paras, vaan näiden äärelle tullaan sitten joskus myöhemmin, kun järjestelmää ollaan skimmattu riittävästi. Ehkä suhteeni tähän on vioittunut. Ehkä minä en vielä ymmärrä riittävästi logiikkaa, joka tämän taustalla pursuaa.”
*
Ongelma tuossa on etenkin silloin, jos ideologiselle tasolle päätynyt vain osa vetureista.
Hyvä esimerkki ilmiöstä on minusta yksityiset henkilöt.
Päätynyt kokemuksen puolesta ajattelemaan, että osa pärjää melko pitkälle, ja osa suodattuu pois monesta tärkeäksi arvioidusta paneutumisen duunialueesta.
Suodattumisen voi kokea ja tulkita epäonnistumiseksi tai alisuoriutumiseksi.
Joskus kyseessä on imminiteetilliset tekijät, joita voi pitää terveyttä ylläpitävinä.
Siinä kun erikoistumisen reittiä on jollekin potentiaalisemmin syvennyttävän koettuna, laajempi-ottavammin suuntautuneempaa väkeä tosiaan erkaantuu, ja myös hyvästä syystä.
Ongelma ei ole välttämättä fokustamistoteutumien erilaisuus, vaan se, että jotain toteutumahaaraa jää vaikuttamaan ylipaljon.
Kun näissä sitten toimijuus on yksilöä määrällisesti suurempaa,… toimijuuden taakse on asettunut enemmän, ja koska kyseessä on valintaa parhaista… jäljelle jää ongelma, ja nimenomaan paras-valinta -menettelyn kautta.
Raalisesti ottaen, vetoamispotentiaalisin voittaa, ts populismi, jota saa aikaan kärkevästäkin, kun laajemmalle myytävää suoraan, tai rakennetusti.
Reeali (käytäntö) vaikka tärkeää… ei näin tule käytännössä huomioiduksi, koska vain tätä, mikä on ongelma, ja nimikkeenä vaikka se myrkytystila.
Kyseessä on (tasoperusteinen) vonMyncismi. Kyse on hulluuntumasta, syövästä, …
Perussuomalaiset ovat tässä kuin venäläiset, mitä varteenotettavuutana kokemiseen tulee siten, että vakuuttavuudesta pidetään huolta, ja perivanhoillisesti tulkittuna.
Mistä ollut puute… sitä korostaa,vaikka maailma olisi jo muuta, muuna otettavaa.
Sympatiamielessä nämä ovat vielä jotain, pudokkuutta kokevia kohtaan. Kuka näitä käyttää… tässä varmaan päävastuullisempaa osuutta tilanteeseen, ts kuka luo mahdollisuutta ja todennäköistä hyötyä kujanjuoksutukseen, vai onko itsekkin tästä eriävä.
Ilmoita asiaton viesti
YLE kutsuu näitäkin terroristeja aktivisteiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tervetuloa sinne, missä todellisuutta myös on.
Vaikka nykytilanne haastaa, haasteeseen vastaaminen on samalla sitä perinteiden kunnioitusta.
Siinä kun perinteet eivät mahdollista uuden sijoittumista osaksi aiempaa, tilanne on osoitusta kyvyttömyydestä.
Kyvyttömyys on tavallista, ainakin hetkittäisenä.
Että joudutaan töihin tietyillä tasoilla… tämän voi kokea kohtuuttomana, etenkin jos muun ajateltu soveltuvan johonkin annettuun, mitä ei toisaalta kuitenkaan voida miten vain täyttää.
Samaa floppia edustaa vastatoimet äärimmäisenä (tykkiduunaus kansalaiskärpästen yhteydessä).
Arvopohjainen realismi tuo vaikutelmana esiin top-down -lähetymistavan, mikä on tärkeää, ja voi olla sfääreissäänkin, ja jotta ei tule sieltä miten sattu sovelletuksi… parempi on pysyä vaikuttamassa, vähän etäämmältä.
Näissä menee helposti ongelmaksi, kun bottom-up on tosiaan luontevammin default-osuutta tavan toimijalla.
Ilmoita asiaton viesti
Anttiolavi Salonen: ”Tulevaisuutta ollaan tekemässä tai siihen sopeudutaan. Markkinoita luodaan tai niiden antiin liitytään.”
Hyvä muistaa se, että elinkeinotoiminnan alue (jne) voidaan kokea vahvan kontaminoituneeksi.
Päätelmä vaikka on ei olisi koko totuus, on sen verran riittävä, että tämä tulisi voida tulla todetuksi olemassaolevana tekijänä, ja vaikuttaa arvioinneissa.
Kannattaa uskoa siihen, miten ihmiset kokevat sen, mitä rakennetusta maailmasta ilmenee. Tulkinnan yliajo (etenkin hyvällä) on rikkomista, mikä voitava sanoa.
Siten, mikä vain malli parhaana tarjottuna vailla kokonaissijoittuman arvioinnin ylläpitoa, tulee olemaan ajastaan yhtä vaalilupausta:
Kustannustehokkain ja inhimillisin palvelukenttä muodostuu joustavasti ja aktiivisesti toteutetun palveluiden monituottajamallin kautta. Palvelutuotannon uudelleenorganisointi pitää olla sellainen, jossa huomioidaan sekä omalääkärijärjestelmän, että omahoitaja järjestelmän mahdollisuudet.
Politiikka vaikuttas olevan kokonaisempaa kuin tätä perinteistä peliavaruuden virittämistä, joka houkuttelee eniten onnenonkijoita, ja systeeminkäyttäjiä. (X ka Elon Muskin tarina, esim Areenassa).
Käytännössä muotoilujen avoimuutta tarvitaan, mutta kuvauksilta on vaadittava sitä, mikä kestää myös käytännössä. Vaikuttaa nimittäin paljon siltä, että tavan kieltä ei toiminnassa aina ilmene, vaikka sen osuus ei voi olla poistettua tavalla, joka on jotain tosi vastareaktionomaista.
Vaihtoehdoksi ei siten käy suljetut, oli AI-vahvisteisia tai muuten bunkkerivälineistöllä vahvistettuja ja suojattuja vetelypaikkoja. Näissä voi toimia reaktiivisesti ja isolla joukolla soveltaen, kunhan tajuaa ettei ole pitemmän päälle mahdollista.
Mitä on kestävälaatuinen avoimuus ja sen rakentaminen, isomman toimijuuden välttämättömänä tukena, ja mitä ovat mahdolliset kompensaatiot, jos tästä halutaan luistaa.
Ilmoita asiaton viesti
Taidan omalla osuudella jatkaa(kkin) blogistin nostamia ajatuksia. Sopivia poimintoja on tehdä oleellisista, kuten esim tässä eräs:
Kun me luotamme yhdessä johonkin isompaan, johonkin perustavanlaatuiseen – kuten vaikka siihen, että eduskuntatalon pylväät ovat tae siitä, että yhteiskuntarauhamme ei järky, tai että eduskuntatalon pylväät ovat osoitus siitä, että talo on tukevasti, läpikotaisin läpivalaistuna (pylväät = luut = kantava rakenne) muistuttamassa meitä siitä, kuinka läpinäkyvää lainsäädäntötyö on – on meillä helpompaa olla yhdessä, suhteessa yhteisten ihanteiden äärellä.
Tuohon voi relevanttipoimintaisesti lisätä sen, mitä on tosiaan läpivalaistu, mutta mikä läpivalaisun kohteena riitä.
Kyseessä instis, johon tulisi voida luottaa, mikäli ei eletä suurfirmoina, firmalaisina, tms.
Kohteeksi tosiaan meni jotain tartuttavan arvoista, mutta merkitykseltään hutia.
Ei tarkoita, etteikö merkitysavaruutta olisi muodostuneena julkisesti, nimenomaan hallitusnäkyvä, jne, mikä ei tosiaan vastaa reaalivaltaa.
Hallitukset ovat tässä mielessä entistäkin kuivahtaneempia kirkkoja. Edellisessä oli vastavoimaa, tosin vain nimellisesti, vaikka suuntaa muuten sopivuuteen päin.
Viestinä Marinit menee, jos edellistä näin luonnehtii. Mitä viestinnällisyydeltä voi odottaa… se toinen on toteutus, johon voi myös keskittyä, ja samalla tapaa lähinnä keskittyä.
Enemmistöä on ja draivia, mutta ei keskustassa, kun sen yllä mahtia pitää ääriviritteisellä tuetut massat, ja näihin sidotuttu periferiaosuus.
Tulkitse näitä.
Ilmoita asiaton viesti