Hoitajamitoituksesta, sotepalveluista

Kun jostain perustavanlaatuisesta tarpeesta aletaan yhteiskunnan tasolla karsimaan, on se yhteiskunnassa, joka on ihmisiä varten luotu ja ihmisten parhaaksi saavutettu, pois yhteiskunnan tasapainosta ja panostuksesta. Tämä tulee nähtäväksi lopulta niin perushyvinvoinnin kuin perusturvallisuudenkin saralla. Kun ihmisten perushyvinvointi kolahtaa vastoinkäymisten kanssa riittävän kovaa – vaikuttaa se myös perusturvallisuuden tunteeseen ja saa ihmisen toimimaan paniikkiratkaisujen kautta.

Kun jokin perusarkea tukeva ja ihmisten tai paremminkin kansalaisten elämää ylläpitävä ja tukeva tehtävä jätetään rempalleen, päädytään väistämättä sellaisen tosiseikan eteen, jossa tekemättömistä töistä koostuneet kulut, ongelmat ja tilanteet alkavat monimutkaistua, muuttua vaikeammin hoidettaviksi ja tulevat yksinkertaisesti kalliimmaksi hoitaa.

Tähän vastaaminen edellyttää valtiotasolla verojen nostamista tai laajaa yksityistämistä palveluntuotannon saralla. Molemmissa näistä vaihtoehdoista on puolensa. Verojen nostaminen tarkoittaa rahan ottamista välillisesti pois kansalaisten kyvystä käyttää varallisuuttaan yritysten tarjoamiin palveluihin ja sitä kautta edistää hyvinvointivaltion säilymistä. Toisinsanoen, yritys jonka on vaikeaa saada myytyä tuotteitaan – karsii ensisijaisesti menoja henkilöstöresursseista, eli työntekijöistä. Verojen noustessa ihmisten ostovoima, yritysten osto – ja liiketoimintakyky sekä yhteiskunnan talouden hyödyntämiskyky heikkenee. Verojen tarkoitus on kuitenkin varsin merkittävä. Verovaroilla kustannetaan kaikille kansalaisille tärkeitä palveluita, kuten maksuton esiopetus, maksuton perusopetus ja kohtuuhintaiset perusterveydenhuollon palvelut. Näiden lisäksi verovaroilla turvataan paljon muutakin.

Mitä ikinä me kuitenkaan edellytämme peruspalveluilta, ollaan nyt hiljalleen vääjäämättömästi sen edessä, että peruspalveluiden tuotantoa tällä tavalla ei voida tulevaisuudessa yksinkertaisesti toteuttaa. Tarvitaan siis koko yhteiskuntaa koskettava muutos siinä, mitä meillä on varaa kansalaisille tarjota. Ongelma on ja tulee jatkossakin olemaan erikoissairaanhoidon kustannukset ja siihen oleelisesti liittyvä kansalaisten terveyden vaalimista edellyttävä eetos. Toisinsanoen – palvelut, joita kansalaisille tarjotaan tulee pystyä mitoittamaan yhä enemmän palveluntarpeen mukaan, eikä niin, että palvelu on kaikille sama, riippumatta palveluntarvitsijan tilanteesta.

Mukautuvat palvelut ovat trendi, johon tulee vastaisuudessa satsata. Seinät käyvät kalliiksi ajan kanssa, joten on pystyttävä viemään palveluita asiakkaiden luokse. Ja nimenomaan niin, että asiakkaiden palveluntarve huomioidaan palvelumitoituksessa sekä palveluiden tuottamisessa ja laadussa yhä selkeämmin ja yhä oleellisemmin.

Poliittinen ongelma tämän takana on selvä. Palveluita ollaan vähin erin karsittu sen sijaan, että niiden tarpeeseen vastaavuuteen oltaisiin panostettu. Tämä on luonnollisestikin aiheuttanut ylilyöntejä mm. sellaisissa tapauksissa, joissa erittäin sairaille, hauraille, vanhuuden vaivojen rutistamille potilaille/asiakkaille ei ole herunut heidän tarvitsemaansa hoitoa, kun taas vähemmän sairaille, vähemmän hauraille ja vähemmän tarvitseville potilaille/asiakkaille koko paletti on ollut saatavilla ilman todellista, merkittävää tarvetta. Palveluiden tuotanto on myös jotensakin täysin ristiriitaisesti pyörinytt täydellä teholla ja kapasiteetilla silloin, kun potilaan omat voimavarat olisivat riittäneet itsehoidon tasolla korjaamaan osan ongelmista ilman, että mittavaa, merkittävää koneistoa oltaisiin tarvittu. Toki inhimillisen aspektin huomioiminen on aina tarpeen, mutta toisaalta – tässä on kyllä haissut valitettavan vahvasti myös palveluiden markkinavetoinen – ja ehtoinen puitteistaminen.

 

Ratkaisu jatkuvasti kasvaviin sote – (työn) menoihin ei siis ole karsia menoista, vaan kohdentaa niitä niin, että potilaiden, asiakkaiden, asukkaiden ja palvelunkäyttäjien tarpeisiin vastataan tarpeen edellyttämällä tavalla. Ei liian vähäisesti, ei liian tehokkaasti, vaan palveluntarpeen mukaan. Tähän vaikuttavia tekijöitä ja seikkoja ovat erityisesti palveluntarvitsijoiden määrän lisääntyminen, markkinavoimien aiheuttama paine ja poliittinen ohjaus, sekä olemassa oleva lainsäädäntö.

Alueellisten ongelmien huomioiminen on tässäkin kohtaa merkittävässä osassa. Useissa periferiaan linkittyvissä tapauksissa, esimerkiksi mielenterveysongelmat painottuvat paljon selkeämmin kuin mikään muu. Tällaisilla palvelutarpeen alueilla huomio pitäisi ehdottomasti olla siinä, miten palvelut toteutetaan mahdollisimman ketterästi ja tehokkaasti pitkienkin välimatkojen takaa. Mieluiten niin, että syrjäysimmissä kolkissa suomea palvelut kulkevat tehokkaammin asiakkaiden luokse, eikä niin, että välimatka itsessään estää palveluihin pääsemisen esimerkiksi työkyvyttömältä ihmiseltä.

Näissäkin tilanteissa palvelut pitää sovittaa palveluntarpeen mukaan. Kenties oikea ratkaisu onkin, että palveluntarpeen arviointiin, kehitettäisiin tehokkaampia mittareita ja näistä mittareista saatuja tuloksia tulkittaisiin moniasiantuntijaryhmässä, jolla on käytännön kokemusta käytännön toimintamalleista, hallinnollisista perusteista ja kliinisestä hoitotyöstä.

*********************************************************************************

Anttiolavi Salonen

 

anttiolavisalonen

Perheellinen, agnostikko, nuorisopsykiatrian - ja lastensuojelun parissa työskentelevä, Ihmisestä aidosti kiinnostunut, Yksityisenä henkilönä palveluita tarjoava miekkonen Pirkanmaalta. Tarkemmin ottaen Nokialta. "Aut viam inveniam aut faciam - Semper Fidelis."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu