Monituottajamallia voitaisiin tavoitella.

Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden pelätään joutuvan tulevina vuosina yhä tarkempaan syyniin ja leikkausten kohteeksi. Päättäjille on kenties hieman epäselvää, mitä näiden palveluiden piiriin kuuluu ja mitä niiden tuottamisen kautta tavoitellaan sekä saavutetaan. Yksiselitteinen vastaus lienee, että siinä missä lapsen ongelmat monimutkaistuvat, monimutkaistuu koko perheen tilanne. Tästä seuraa useimmiten yhden tai useamman perheenjäsenen tilanteen hankaloituminen, työkyvyttömyys sekä mahdollisesti lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle.

Mielestäni riittävät ennaltaehkäisevät palvelut ja niiden joustava rakenne sekä innovaatiot voisivat olla vielä enemmän osa mielenterveyspalveluiden kokonaishoidon mekanismia osaavien ammattilaisten, eri terapiamuotojen ja selkeän vastuunjaon kautta. Monessa hyvää hoitoa tarjoavan palvelualusta toimipisteessä kipuillaan toistuvasti päällekäin menevien hoitotyön tehtävien kanssa – pitkälti aliresurssoinnista ja huonosta johtamisen osaamisesta johtuvien tekijöiden vuoksi. Tässä on hyvä selventää, että huonolla johtamisella ei voida tarkoittaa lähijohtamista vaan johtoportaan kyvyttömyyttä nähdä numeroiden sijaan inhimillisten vaikutusten seurauksia. Kun ihmiset työtehtävissä väsyvät, motivaatio heikkenee ja kun motivaatio heikkenee, tulokset huonontuvat. Syntyy itseään ruokkiva kierre, jossa viimekädessä kärsijänä on asiakas ja näkyvänä ilmiönä määrällinen pudotus suoritetuissa työtehtävissä. Aliresursointi taustasyy on taloudellinen panostus, joka näkyy suoraan varsinaisessa kenttätyössä olevien asiantuntijoiden ja ammattilaisten jaksamisessa. Vaihtoehtojakin olisi. Selkeämpi vastuunjako työtehtävissä helpottaisi huomattavasti ja tarkoittaisi osaamisen täysimääräistä hyödyntämistä. Kun resurssit ovat rajalliset ja rahaa on käytössä vain sen verran kuin on, on osa vastuusta ja alijäämästä johtuvista syistä siirrettävä tuotettavaksi yhä enenevissä määrin monituottamallin kaltaisella järjestelmällä tai sitten kokonaisulkoituksen muodossa. Helppoja nämä ratkaisut eivät ole ja varmasti viimekädessä aiheuttavat pitkittynyttä poliittista dialogia siitä, miten palvelut tulevaisuudessa tulisi järjestää.

MONITUOTTAJAMALLIIN TULISI SATSATA ENEMMÄN

Mielenterveyspalveluiden monituottajamalli tarjoaa merkittäviä etuja lasten ja nuorten ennaltaehkäisevissä palveluissa. Parantunut saatavuus, monipuoliset ja erikoistuneet palvelut, innovaatioiden leviäminen, yhteistyön edistäminen ja taloudelliset hyödyt ovat kaikki näyttöön perustuvia perusteluita, jotka tukevat tämän mallin käyttöä. Näiden etujen hyödyntäminen voi johtaa parempaan mielenterveyteen ja hyvinvointiin lapsilla ja nuorilla, mikä on tärkeää sekä yksilöiden että yhteiskunnan kannalta. Monituottajamalli voi merkittävästi parantaa mielenterveyspalveluiden saatavuutta. Kun useat eri toimijat tarjoavat palveluita, voidaan vähentää jonotusaikoja ja varmistaa, että apua on saatavilla silloin, kun apua tarvitaan. Tämä ei ole merkityksetöntä huuhaata, tai palveluiden innovointia ohi palveluntarpeen, vaan tarkoituksenmukaista työskentelyä kohti kustannustehokkaampia, joustavia rakenteita, joiden avulla apu saavuttaa avun tarvitsijan siellä missä avun antaminen tapahtuu luonnollisesti. Tähän panostaminen on  erityisen tärkeää lasten ja nuorten kohdalla, sillä varhainen puuttuminen mielenterveysongelmiin voi ehkäistä ongelmien pahenemista ja edistää parempaa elämänlaatua pitkällä aikavälillä. Ja jos tämä ei ole riittävä peruste, niin ehkä kustannukset ovat. Mielenterveyden ja arjenhallinnan ongelmat lasten – ja nuorten palveluiden puuttuessa eivät katoa mihinkään sillä, että asiat vain jätetään hoitamatta tai hoitamalla puolitehoisesti, ei varsinaisiin syihin perustuen – vaan ne muuttuvat hankalammiksi hoitaa ja tulevat tätä kautta kalliimmaksi. Joidenkin arvioiden mukaan puhutaan kymmenkertaisesta hinnasta per. jokainen kymmenen vuotta ikävuosien 15 ja 35 välillä.

INNOVAATIOT

Useiden toimijoiden mukanaolo mielenterveyspalveluissa edistää näyttöön perustuen innovaatioiden ja parhaiden käytäntöjen leviämistä. Yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat voivat tuoda uusia menetelmiä ja lähestymistapoja, jotka täydentävät julkisen sektorin palveluita. Tämä voi johtaa tehokkaampiin ja vaikuttavampiin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin lasten ja nuorten mielenterveyden tukemiseksi. Tämä mahdollistaa mm. kilpailua eri toimijoiden välillä ja kannustaa kehittämään parempia ja tehokkaampia, paremmin ja yksityiskohtaisemmin palveluntarpeeseen vastaavia palveluita. Samalla yhteistyö eri sektoreiden välillä edistää tutkimusten mukaan parhaiden käytäntöjen leviämistä, kun toimijat oppivat toisiltaan ja soveltavat hyväksi havaittuja menetelmiä omassa toiminnassaan. Useiden toimijoiden mukanaolo lisää palvelujärjestelmän joustavuutta ja kykyä mukautua muuttuviin tarpeisiin. Tämä johtaa väistämättäkin nopeampaan reagointiin palveluntarpeen saralla ja uusien toimintamallien kokeiluun, mikä puolestaan edistää innovaatioiden syntymistä ja uusien parhaiden käytäntöjen leviämistä.

TALOUDELLINEN HYÖTY

Eri toimijoiden välinen yhteistyö mahdollistaa resurssien tehokkaamman käytön. Tämä johtuu siitä, että kustannustehokkuus, parempi resurssien allokointi, ennaltaehkäisevien palveluiden tehostaminen, innovaatioiden leviäminen ja palveluiden integraatio ovat kaikki näyttöön perustuvia hyötyjä, jotka tukevat yhteistyön merkitystä. Näiden etujen hyödyntäminen voi johtaa parempaan terveyteen ja hyvinvointiin sekä kustannussäästöihin terveydenhuollossa. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet voivat vähentää mielenterveyshäiriöiden pitkäaikaisia kustannuksia, kuten sairaalahoitoja ja erikoissairaanhoidon tarvetta. Investoinnit mielenterveyden ennaltaehkäisyyn voivat tuottaa jopa 10-kertaiset tai jopa tätä suuremmat säästöt mm.  terveydenhuollon kustannuksissa.

INHIMILLINEN HYÖTY

Panostaminen lasten – ja nuorten mielenterveyttä tukevissa palveluissa ennaltaehkäisevästi todennäköisesti vähentäisi tarvetta kalliimmille erikoissairaanhoidon palveluille. Tämä säästäisi satojen miljoonien eurojen arvosta yhteiskunnan varoja pitkällä aikavälillä ja parantaisi lasten, -nuorten ja perheiden elämänlaatua. Lasten ja nuorten mielenterveyden parantuminen voi vähentää perheen sisäisiä konflikteja ja parantaa perheen yleistä hyvinvointia. Tämä ei itsessään ole ainoastaan osa inhimillistä hyötyä, vaan edistää myös jatkumoa hyvinvoinnin saralla; Kun lasten ongelmat vähenevät, vanhemmat voivat keskittyä paremmin työhönsä ilman jatkuvaa huolta lapsen hyvinvoinnista. Tämä voi lisätä vanhempien työssäkäyntimahdollisuuksia ja vähentää heidän omia sairauspoissaolojaan.

VERTAILUA KOKONAISULKOISTUKSEN JA MONITUOTTAJAMALLIN VÄLILLÄ

Mielenterveyspalveluiden kokonaisulkoistaminen voi luoda lyhyen aikavälin kustannussäästöjä ja selkeyttää vastuunjakoa, mutta se vaatii tehokasta valvontaa ja riskienhallintaa. Tämä ei ole mikään synninpäästö millekään muulle mallille, koska kaikkien palvelumallien toteuttaminen vaatii juuri samoja asioita, jos palveluilla halutaan viimekädessä vastata palveluntarpeeseen. Monituottajamalli puolestaan tarjoaa joustavuutta ja kilpailua, mutta sen koordinointi voi olla haastavaa ja se voi lisätä hallinnollista taakkaa. Monituottajamallin ongelma näiden lisäksi on suunnitelmallisuuden monimutkaisuus ja suunnitelmien jatkuvan seuraamisen aiheuttama rasite sekä byrokratia. Toki byrokratia molemmissa malleissa on seuraus, jota ei voida välttää. Toisessa mallissa byrokratian rattaat ovat enemmän suoraan verokustanteisesti kustannettuja, toisessa taas hintaan sidottuja ja valtaosin sosiaalimenoina tai omasta pussista kustannettuja lisämenoeriä varsinaisessa palvelussa.  Molempien mallien onnistunut toteutus edellyttää huolellista suunnittelua ja jatkuvaa seurantaa.