Palveluntarpeeseen vastaamisesta

Suomessa tarvitaan sote-palvelutuotannon  kivijalkapalveluita jatkossakin.

Se mitä kivijalkapalveluiden tuottaminen on tulevaisuuden suomessa on kuitenkin kokonaan eri asia, kuin mihin ollaan totuttu. Mahdollisuus on jo nyt hyödyntää tarkkoja mittareita, tarkkoja fokusointeja, kehittynyttä tekoälyä ja ennakoivia palvelualustoja osana tuotettuja sote – palveluita. Hyvinvointialueilla on tässä merkittävä asema mikäli hyvinvointialueet haluavat olla osa hyvinvoivaa Suomea.

Kuten sanottua – palvelut, joita ihmiset perustarpeiden tyydyttämiseksi tarvitsevat voivat hyvinkin olla kokonaan erilaisia kuin nyt ja sijaita täysin eri paikoissa kuin nykyisin. Samalla pitää kuitenkin huomioida hinta. Hinta muodostaa aina esteitä, houkuttimia ja samaan aikaan myös ennusteita siitä, mille tolalle palveluiden tuotanto lopulta asettuu. Hintaa laskettaessa pitää nähdä hinnan kehitykseen vaikuttavien tekijöiden taustat ja taustasyyt.

Kun tarvetta on, pitää tarpeeseen vastata. Yleisellä tasolla, mutta jatkossa myös enemmän ennakoiden. Mikään ei korjaa syntynyttä vahinkoa huonommin kuin vahinkojen piilottelu, vahinkojen peittely ja viimekädessä vahinkojen siirtäminen ”tuonnemmaksi”. Meidän pitää lähteä liikkeelle hyvän hoidon järjestämisen periaatteissa siitä, että jokainen palveluntarvitsija on ihminen, yksilö ja osa yhteisöä, sekä viimekädessä osa Suomea.

Jokainen huonosti hoidettu asiakasprosessi resonoi tuonnempana siihen, mikä on koko yhteisön, koko yhteiskunnan tila.

Tätä ei sovi vähätellä.

Vahvat ja toimivat lähipalvelut vähentävät eriarvoisuutta, tukevat hoidon jatkuvuutta sekä vähentävät vaativan hoidon tarvetta. Uudet lähipalvelut ovat sosiaali- ja terveydenhuoltoa
yhteensovittavia.

Ne vahvistavat paikallisia yhteisöjä yhdessä eri toimijoiden kanssa välillä ilman, että potilas, asiakas tai asukas joutuu loputtomalta tuntuvaan palveluiden limboon, ympäriinsä heiteltäväksi, vastaanotosta toiseen ja yhdestä paikasta seuraavaan.

Mistä tähän kaikkeen saadaan rahat? Rahaa tunnetusti ei ole – pitkälti siitä syystä, että raha valuu ulos järjestelmästä sellaisten aukkojen kautta, joissa näkyy ostamisen osaamattomuus, palveluarkkitehtuurin ymmärtämättömyys, erilaiset ideologiset taustatekijät sekä pelko epäonnistumisesta. Talouden luvut saattavat hämmentää kansalaisia – ja syystäkin. Taustavaikuttimet ovat kuitenkin paljon monimutkaisempia kuin saattaisi olettaa. Rahat riittävät kyllä, mikäli saadaan aikaan kohdistettuja palveluita, palveluntarpeen mukaan. Meidän tulee suunnata kohti aktiivista palveluiden monituottajamallia, jossa on selkeäti vetovastuurakenteet ja selkeästi määritellyt vastuut. Palveluiden ostamisen ja tuottamisen pitää kannustaa palveluita tuottavia yrityksiä tuottamaan palveluita tarpeeseen vastaaviksi palveluiksi.

Viimekädessä – me tarvitsemme uudistuksia, jotka eivät romuta terveyspalvelujärjestelmäämme.