Eu-politiikan ansiosta valtion velan korkoihin mennyt 70 miljardia euroa
Äskettäin levitettiin ilouutista, jonka mukaan eurosta on
koitunut Suomelle jättisäästö. Uutisen mukaan valtion velanhoito olisi
halventunut laskennallisesti yli 50 miljardia euroa markka-aikaan verrattuna.
Laskelman mukaan euroaikana valtion velan vuosikustannus
on ollut keskimäärin 4,1 prosenttia. Vertausajaksi valittuna markka-aikana vv.
1982-1998 velanhoitomenot olivat keskimäärin 9,8 prosenttia vuodessa.
Uutisoinnissa sivuutettiin yksi asia. Valtio, jolla on
oma raha, keskuspankki ja itsenäinen lainsäädäntö, ei tarvitse ulkomaista
velkaa ollenkaan. Tällainen valtio voi lainata omalta keskuspankiltaan. Näin velasta
maksetut korot jäävät valtion sisäiseen kiertoon.
Suomessa ryhdyttiin noudattamaan EU:n ja sen edeltäjän
EY:n (Euroopan yhteisön) määräyksiä jo 1980-luvun lopulla. EY kielsi
keskuspankkirahoituksen. Tämä merkitsi sitä, että valtion oli lainan tarpeessa
haettava rahat rahoitusmarkkinoilta.
Se on merkinnyt myös sitä, että Suomen valtion velasta 1990-luvun
alun jälkeen maksetut korot ovat menneet
lähinnä kansainvälisille rahoittajille. Vuoden 1990 jälkeen on valtion velan
korkoja maksettu n. 70 miljardia euroa.
Tuoreen uutisoinnin korkomäärä on siis oikean suuntainen,
yli 50 miljardia euroa. Etumerkki vain oli väärin. Se on miinus eikä plus.
Valittu ajanjakso on ilmeisen tarkoituksenhakuinen. Vahvan markan politiikan murtuessa syyskuussa 1992, ja markan kellutuspäätöksen jälkeen korkotaso alkoi laskea hyvin nopeasti. Vaihtotase kääntyi positiiviseksi. Elpyminen oli ripeää.
Se, että euroaikaan verrataan aikaa, jolloin teknisesti tilanne on sama (kesäkuu 1991 – syyskuu 1992) niin tuo aika itse asiassa pitäisi laskea samaksi kuin ”euroajan korkotaso”.
Ilmoita asiaton viesti
Pesonen on täysin oikeassa.
Vain MIINUS 70 mrd selittää infran rappeutumisen ja palvelujen jatkuvan karsimistarpeen ”jatkuvan vaurastumisen” aikana.
Toki osa pääomasta on kotimaista, joten osa kiertää kansantaloudessa verotuloina, verosuunnittelun suomin mahdollisuuksin tosin niukasti.
Kreikkalainen laivanvarustaja sen sanoi aivan suoraan, ”varustamoni pääoma tulee ulkomailta ja sijoittajien vaatimuksesta joudumme kiertämään verot.” Suomen pörssiyritykset ovat täysin samassa veneessä.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko maahamme rakennettu yhtä paljon infraa ilman avoimia markkinoita? Pesosen olettamuksen mukaan kun rahaa vain sataisi taivaasta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei, vaan taivaasta on satanut hyville lobbareille jatkuvasti ja infraa on ilmestynyt tuottamattomiin investointeihin liikaa ja tuottavat on liputettu ulos.
Voittajia ovat olleet K, S, Fortum ja muut oligopolit, joihin ilmaisen rahan automatiikka on pelannutviimeiset 20 vuotta. Muita on 6etettu rajusti. Teknopuoli oli terve taannoin, mutta sössi tulevaisuutensa pääosin ylimielisyyteen.
Ilmoita asiaton viesti
EKP on kyllä kieltänyt setelirahoituksen mutta ei keskuspankkirahoitusta. Sitähän on tapahtunut paljon viimeaikoina. EKP on pumpannut rahaa markkinoille moneen otteeseen. Avoimessa taloudessa olisimme vaikka emme olisi EU:n saati euron jäsen joten pelkän oman keskuspankin varaan emme voisi jättäytyä. Vientiyritykset hakisivat ainakin rahoitusta hankkeilleen. Talouden perusasiat kannattaisi ottaa haltuun myös IPU:ssa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos valtio lainaa rahaa keskuspankista, eli keskuspankki painaa valtiolle rahaa, aiheuttaa tämä inflaatiota ja laskee kaikkien säästöjen arvoa.
Rahan painaminen on tulonsiirto köyhiltä rikkaille, sillä rikkaat sijoittajat pystyvät suojautumaan inflaatiolta pitämällä vain pienen osuuden omaisuudestaan rahana, toisin kuin tavalliset kansalaiset, joilla ei ole ymmärrystä tai aikaa vaihtaa rahojaan muuhun muotoon.
Ilmoita asiaton viesti
80-luvun lainamarkkinat Suomessa olivat hyvin erilaiset kuin nyt. Lainaa ei välttämättä saanut, vaikka olisi ollut maksukykyä. Valtion tuskin kannatti lainata näiltä säännellyiltä markkinoilta. Nykyiseen verrattuna valtion velka oli tuolloin vähäistä. Vaikka moni asia Suomen taloudessa oli markkinatalousoppikirjan vastainen, talouskasvu oli hyvää.
Ilmoita asiaton viesti
Rahamarkkinat (kotimainen ja ulkomainen lainanotto) vapautettiin säännöstelystä 1980-luvun puolivälissä. Samaan aikaan Suomessa alkoi hillitön nousukausi, jonka aikana kuntien ja valtion verotulot kasvoivat 10 % vuosivauhtia. Pankit kilpailivat laina-asiakkaista (Säästöpankkien mainos: ”Meiltä saa”) ja ennestään vahva markka revalvoitiin vuonna 1989.
Vahvan markan vuoksi Suomen pankkien antolainakoroko oli 15 % tasolla kuuden vuoden ajan. ”Korot on pidettävä korkealla, jotta valuutat eivät karkaa maasta”, sanoi vahvan markan arkkitehteihin kuulunut presidentti Koivisto.
Tappavan korkotason ja markan revalvoinnin vuoksi 100 000 pk-yrittäjää ja taksiyrittäjää otti halpaa valuuttalainaa ulkomailta vuonna 1989.
Markan revalvointi johti automarkkinoiden ylikuumentumiseen juuri ennen suurta lamaa: vuonna 1989 Suomessa myytiin 160 000 uutta henkilöautoa.
New Yorkin pörssiromahdus syksyllä 1987 johti asuntomarkkinoiden ylikuumentumiseen, koska keinottelijat vetivät rajansa pois Helsingin pörssistä ja sijoittivat ne asuntoihin. Kun asuntomarkkinat romahtivat, moni jäi kahden asunnon loukkuun: uusi oli ostettu lainarahalla, mutta vanha ei mennyt kaupaksi.
Vahvan markan devalvointi ja kelluttaminen vuonna 1992 johtivat 100 000 pk-yrittäjän ja taksiyrittäjän konkurssiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kumma juttu, että se ei aiheuta mitään inflaatiota, kun pankkineiti on takonut rahaa markkinoilee viime vuosina aivan käsittämättömiä määriä.
Siis valtion setelipaino on inflatoiva, mutta liikepankkien setelipaino ei ole? Miksi?
Pääsyy on kai se, että tämä raha ei jää kulutukseen, eikä näin ollen virkistämään reaalitaloutta, vaan virtaa kohonneina lainanhoitokustannuksina sinne rikkaille, joilla on ymmärrys suojautua inflaatiolta istumalla rahojen päällä tai investoimalla ne pelkästään johdannaisiin tai pörssiin, jotka eivät kasvata inflaatiota.
Tavallisilla kansalaisilla ai ole aikaa eikä ymmärrystä muuttaa rahojaan muuhun muotoon, koska ne menevät kulutukseen, kuten ruokaan.
Ilmoita asiaton viesti
Liikepankit eivät luo rahaa vaan lupauksia. Lupaus ei ole sama asia kuin raha, vaan lupaus häviää kun pankki lunastaa lupauksen.
Liikepankkien antamat lupaukset eivät siis lisää inflaatiota samalla tavalla kuin keskuspankin painama raha: http://roopeluhtala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/12902…
Ilmoita asiaton viesti
”Liikepankkien antamat lupaukset eivät siis lisää inflaatiota samalla tavalla kuin keskuspankin painama raha”
Et muuten keksi yhtä ainoatakaan pitävää perustetta asialle. Liikepankkien antamien lupausten arvo pitäisi teidän libertaarien mielestä myös inflatoitua..mutta näin ei ole siltikään käynyt. Kerro se syy?
Toinen juttu tietysti on se,että nämä lupaukset on sidottu euroon eli keskuspankin painamaan rahaan.
Aivan samoin kuin kultakanta toimi. Kyllä siinä tiemmä inlfaatiota tapahtui vaikka oli kyse vain lupauksista..aivan kuten nykyäänkin.
Korjaa ihmeessä,jos olin väärässä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa vertailussa unohdettiin myös inflaatio ja reaalikorot.
Lisäksi unohdettiin maailmassa tapahtunut yleinen korkotason muutos. Esimerkiksi Ruotsin yms. yms. valtioiden alhaiset korot.
Suomen valtionlainojen korkotaso riippuu varsin paljon maksuhistoriastamme, joka on erinomainen ja luottoluokituksestamme, joka on toistaiseksi erinomainen.
Lyhesti ottaen; kukaan itseään kunnoittava taloustieteilijä ei pistä tuollaista vertailua julkisuuteen.
Kyseessä on lähinnä propaganda.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole mmuuta voidaan hyvin kysä kuinka paljon tuosta on kitikutuoista riipumatta eusta.
Ilmoita asiaton viesti
Haimi on nyt ainakin osittain jäljillä, koska nykypoliitikot olisivat hädin tuskin selvinneet Kekkosen aikoihin lastentarhasta puhtain paperein.
Koivisto aloitti päämäärättömän peesailun ja siitä on vain ruskeammaksi käynyt ritarien tie.
Täydestä kyvyttömyydestä on paha syyttää, koska markalla ja itsenäisellä päätösvallalla tilanne olisi luultavasti aiheuttanut miehekkäämpiä otteita. Siinä tapauksessa Katainen ja Urpilainen eivät koskaan olisi päässeet vallan kahvaa lähellekään.
Ilmoita asiaton viesti