Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen edellyttää Putinin pysäyttämistä

Podcast-versiot: Spotify, SoundCloud
Videoversio
Kansanliikkeiden kasvu johtaa niiden erikoistumiseen, mikä taas johtaa näkökulmien kapeutumiseen. Tämä voi johtaa ongelmien keskinäisriippuvuuksien unohtamiseen.
Suomessa ympäristöliike reagoi nopeasti Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa, Elokapina ja Greenpeace pysäyttivät Venäjältä hiiltä tuoneen junan Hangossa, ja Greenpeace järjesti useita aktioita fossiilisen energian tuontia vastaan Venäjältä. Suomalaiset Replanetin työntekijät olivat mukana tekemässä SwitchOffPutin-aloitetta, joka ajoi varhaisessa vaiheessa Venäjän energian boikottia ja teki myös laskemia siitä kuinka boikotti voisi onnistua.
Sodan jatkuessa se on kuitenkin jäänyt taka-alalle, eikä Venäjän hyökkäyssota ollut enää esimerkiksi Elokapinan syyskapinan agendalla. Suomalainen kansalaisyhteiskunta palasi puolessa vuodessa sen oletustilaan, jossa lähinnä toivotaan että Putin vain katoaisi johonkin.
Venäjän ongelmat ovat pysyneet pääosin poissa suomalaisten liikkeiden agendalta koko uuden Venäjän olemassaolon ajan, koska Suomessa ei olla uskottu että Venäjään voisi täältä käsin vaikuttaa mitenkään. Venäjä on kehittynyt huonompaan suuntaan jo lähes 30 vuoden ajan, välillä nopeammin ja välillä hitaammin, mutta väjäämättömästi. Harvalukuisille Venäjän kansalaisyhteiskunnan tukijoille 30 vuotta on ollut jatkuvia takaiskuja, sotia ja yhä laajempia tukahduttamistoimenpiteitä. Mutta Putin ei ole ongelma pelkästään omassa maassaan ja niissä maissa jotka hän yrittää valloittaa.
Putinin ilmastopolitiikka on globaali ongelma
Teoriassa Venäjä on sitoutunut leikkaamaan päästöjään 30% vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä, ja hiilineutraaliuteen vuonna 2060. Käytännössä se on jo saavuttanut ensimmäisen tason, koska vuoden 1990 päästöt olivat hurjat Neuvostoliiton talousjärjestelmän tuhlailevuuden takia. Hiilineutraaliuden Venäjä kuvittelee saavuttavansa vähentämällä päästöjään puoleen, ja toisesta puoliskosta huolehtisivat hiilinielut. Sitä Venäjä ei ole esittänyt kuinka sen metsät yhtäkkiä nielisivät näin valtavasti päästöjä, eikä Venäjällä edes ole kovin kattavia tietoja metsiensä hiilensitomisesta. Todennäköisesti esitetty tavoite on vain käsienheiluttelua, jonka tarkoitus on pysytellä kansainvälisissä neuvottelupöydissä tekemättä mitään.
Nämä tavoitteet antavat myös harhaanjohtavan kuvan siitä, minkälaista ilmastonmuutoskeskustelu on Venäjällä. Keskivertovenäjäläisellä ei ole hajuakaan siitä, mihin valtio on periaatteessa sitoutunut. Valtionmediaa kiinnostaa lähinnä Greta Thunbergille naureskelu osana yleistä ”woken” vastustamista, eikä opposition media ole myöskään ilmastonmuutoksesta huolissaan, tai edes kiinnostunut. Julia Latynina on kirjoittanut Nobel-palkittuun Novaja Gazeta-oppositiolehteen vuosien ajan huuruisia ilmastoskeptisiä artikkeleita. Oikeistoliberalismi on Venäjän oppositiossa vahva virtaus, ja Venäjän oikeistoliberaalit ovat enemmän lähempänä Yhdysvaltojen republikaaneja kuin demokraatteja, Euroopan puolueista puhumattakaan. Heille kansainvälinen ilmastopaneeli haiskahtaa epäilyttävältä kommunismilta.
Tämän piittaamattomuuden pohjasyy on Putinin ideologia ”suvereenista demokratiasta”. Putinille suvereenius on eräänlainen Brexit steroideilla, irrottautuminen kaikista kansainvälisistä järjestelmistä, jotka putinistisen ideologian mukaan vievät Venäjän itsenäisyyden. Kesällä Branko Milanovic kirjoitti mielenkiintoisen blogin, jossa hän epäili että Putinin päätavoite Ukrainassa ei edes ole alueiden valloittaminen, vaan luoda perusteet kaikista kansainvälisistä sitoutumuksista irroittautumiseen. En osta tätä teesiä sellaisenaan, Putinia kiinnostavat kaikki kansainväliset sopimukset joista on hänelle välitöntä hyötyä, kuten Budapestin vuoden 1994 sopimus, joka mahdollisti Venäjän nykyisen hyökkäyksen viemällä Ukrainalta ydinaseet. Mutta ilmastosopimukset eivät enää anna suhteellista etua Venäjälle siinä vaiheessa kun 90-luvun talousromahduksen aiheuttamat päästöleikkaukset eivät enää riitä. Kaikki tällaiset sopimukset ovat putinistisen ideologian vastaisia, ja länsimaiden pakotteet ja muu väitetty ”epäreiluus” on kätevä tekosyy sellaisista irroittautumiselle.
Putinismissa on keskeistä Venäjällä yleinen asenne, että kaikki politiikka ja talous on nollasummapeliä, eikä mitään yhteisiä etuja ole. Venäjällä on valtavat fossiiliset varannot, siellä on 4.8% maailman tunnetuista öljyvaroista, 16% maailman tunnetuista hiilivaroista, ja 24% maailman tunnetuista kaasuvaroista. Yhteensä tunnettuja varoja on noin 190 hiilidioksidigigatonnin edestä, mikä on lähes puolet siitä määrästä mitä ihmiskunta voi päästää ilmakehään vuoden 2020 jälkeen ilman että tavoitteessa lämpenemisen jäämisestä 1.5 lämpöasteeseen epäonnistutaan. Venäjällä ja sen omakseen väittämäillä arktisilla merialueilla voi olla niin paljon löytymättömiä varantoja, että 1.5 asteen lämpeneminen ylitetään päästään pelkästään Venäjän omalla kulutuksella.
Venäjällä ei ole tällä hetkellä montaakaan liittolaisia, mutta Venäjän piittaamattomuus kansainvälisistä sopimuksista on vaarallista myös siksi, että se voi innostaa muita maita toimimaan samalla tavalla. Venäjän valtavien fossiilisten resurssien takia ilmastonmuutoksen pysäyttäminen edellyttää Venäjän mukanaoloa, mikä taas edellyttää Putinin hallinnon kaatamista, ja sitä ettei Venäjän ilmasto- ja muuta kansainvälistä politiikkaa jatkossa määritele putinistinen nollasumma-ajattelu. Putinin hallinnon kaataminen taas edellyttää, että Ukraina voittaa sodan, tai ainakin ettei Venäjä voita.
Tämä on haasteellista, koska venäläiset liikkeet on nyt lyöty kanveesiin. Venäjän ympäristöliike on yleisestikin keskittynyt pääosin paikallisiin ja välittömiin ongelmiin, joihin on ollut mahdollista vaikuttaa. Ilmastopolitiikan kaltainen pidemmän aikavälin aihe, joka edellyttäisi valtakunnanpolitiikkaan vaikuttamista on tuntunut mahdottomalta. Venäjällä toimi Fridays for Future-aktivisteja, mutta moni on joutunut pakenemaan maasta. Marraskuussa Moskovan alueen oikeus vei Venäjän kansalaisuuden ulkomaille paenneelta ilmastoaktivisti Aršak Makitšjanilta, vaikka hänellä ei ole minkään muun maan kansalaisuutta. Muodollinen perustelu oli virheet kansalaisuushakemuksessa, todellinen syy oli että Makijan on kamppaillut Venäjään kohdistuvien pakotteiden puolesta. Venäjän ilmastoliike ehdittiin jo pääosin tukahduttaa ”koronatoimilla”, jotka eivät muutaman kevään ja kesän 2020 kuukauden jälkeen ole Venäjällä kohdistuneet juuri mihinkään muuhun paitsi mielenosoituksiin, jotka ovat edelleen kiellettyjä ”koronan vuoksi”.
Tästä huolimatta vallan Venäjällä voivat vaihtaa vain venäläiset, joten 1.5 asteen ilmastotavoite edellyttää vallanvaihtoon pyrkivien liikkeiden tukemista Venäjällä. Vaikka tämä vaikuttaisi vaikealta, ei meillä ole mitään muitakaan vaihtoehtoja. Venäläisiä liikkeitä tukee Pakkasukko Putinia vastaan festivaali, joka järjestetään Helsingissä taas ensi tammikuun 6.7. päivä.
Antti Rautiainen
Sota ja ihmisten liika lisääntymien suurimmat syyt.
Ukrainan hävitettyjen alueiden uudelleen rakentaminen kuormittaa ilmastoa ja maan ruuan tuotanto kärsii sodasta aiheuttaen nälänhätää.
Ilmoita asiaton viesti
Mistä lähtien kukaan normaalijärkinen on väittänyt että ilmastonmuutos on pysäytettävissä?
Toinen asia on sitten jos puhutaan ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta.
Ei kai kukaan kuitenkaan kuvittele että ihminen on ainoa aiheuttamaan ilmastonmuutosta?
Mitä tulee ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, se on teorian mukaan ollut käynnissä 100 vuotta. Tuntuu hiukan rohkealta ajatukselta että se olisi yhden ihmisen toiminnasta riippuvaista. Yksi ihminen, olkoonkin kuinka mahtava tahansa, tuskin kykenee ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta aiheuttamaan merkittävästi.
Mikäli oppi nyt ollenkaan pitää paikkansa (mitä epäilen), niin tottahan siihen tarvitaan useiden miljardien ihmisten panos ennen kuin se ”saadaan aisoihin”.
Eiköhän asia pitäisi ratkaista sillä tavoin ettei kenenkään enää tarvitse ostaa raaka-aineita ja energiaa eikä fossiilisia polttoaineita Venäjältä tai muualtakaan.
Että siihen päästään, saattaa hiukan kestää.
Ilmoita asiaton viesti
Ei niin pahaa, ettei ei jotain hyvääkin. Mielestäni Putin on vihreän siirtymän nopeuttamisen merkittävin henkilö. Putin on saanut läntisen maailman etsimään uusia energiaratkaisuja millä voi korvata venäläisen öljyn ja kaasun. Energian hinnan nousu on saanut aikaan sen, että monet ennen kannattamattomat ratkaisut ovat nyt kannattavia. Yhtenä esimerkkinä mainitsen vaikka vedyn.
Häviää Venäjä tai voittaa ei muuta sitä, että Venäjä on tehnyt itsestään hylkiövaltion vuosikymmeniksi.
Ortodoksisella kirkolla on Venäjällä vahva asema. Tämän havaitsi myös Putin, joka teki ”liiton” entinen KGB:n agentin, nykyisen Venäjän ortodoksisen kirkon johtajan, patriarkka Kirillin kanssa.
On hyvin todennäköistä, että mikäli venäläisille pystyttäisiin osoittamaan, että patriarkka Kiril on apostata, uskosta luopunut, eikä häntä tehtävään ole asettanut Jumala vaan Putin, Kiril, menettää kansan luottamuksen ja samoin käy myös Putinille. Luulisi, että ekumeeninen liike tuomitsisi Kirilin selvemmin, Paavin joulumessukin oli aika ”diplomaattinen”.
Ilmoita asiaton viesti
En olisi ihan varma siitä, kestääkö nykyinen hyvinvointi kovin paljon kalliimpaa energiaa. Halpa energia on se selitys korkealle elintasolle. Kun energia kallistuu, hyvinvointi vähenee. Ovatko nopeat muutokset mahdollisia, sitä saavat insinöörit miettiä.
Vety ei kylläkään ole varsinainen energiaratkaisu vaan energian välitys- ja säilytysmuoto.
Se energiaratkaisu on siinä, millä se vety tehdään.
Hiukan vaikea uskoa että Neukkulassa kasvaneet olisivat oppineet kovin uskonnollisiksi. Putin haluaa että hänen valtansa tulisi jumalasta kuten tsaarinkin mutta vaikea uskoa että kansa ostaa sellaista ajattelua.
Ilmoita asiaton viesti