Kuinka Valko-Venäjän oppositio voi voittaa?

Kirjoitin viime maanantaina kolumnia Valko-Venäjän tehdastyöläisten liittymisestä uusia vaaleja vaativiin protesteihin. Kirjoittaminen piti jättää viime tinkaan, koska pelkäsin että juttu olisi vanhentunut jo lehden ilmestyessä torstaina.

Valko-Venäjän vastakkainasettelu ei ole vielä ratkennut, mutta viikossa on ehtinyt tapahtua paljon. Yleislakko on laajentunut esimerkiksi urheiluun, mutta samalla Lukašenka on ilmoittanut, että lakkoilevat yritykset laitetaan työsulkuun, ja telegram-kanavilla on myös näkynyt pessimistisiä arvioita että joissain tehtaissa vain 20% työntekijöistä osallistuisi lakkoihin. Toisaalta viime sunnuntain mielenosoitus Minskissä oli ehkä suurempi kuin yksikään aikaisempi.

Grodnossa protestit johtivat paikallisten viranomaisten myönnytyksiin, mutta Lukašenko reagoi tähän nimittämällä alueelle uuden kuvernöörin . Viime viikon puolivälissä mellakkapoliisit palasivat Minskin kaduille, aktivisteja ja satunnaisia mielenosoittajia otetaan jälleen kiinni ja viedään Okrestinan kidutuskeskukseksi muutettuun vankilaan. Genadiy Shutov kuoli poliisin päähän ampumana Brestissä, ja mieltään osoittaneen Mikita Kracoun kidutettu ruumis löytyi metsästä. Sunnuntain kulminaatio oli Lukašenkan poseeraus rynnäkkökivääri kädessään, joka kertoo enemmän epätoivosta kuin päättäväisyydestä.

Valko-Venäjän ongelmista on syytetty ”sosialismia”, mutta kuten viime viikolla kirjoitin, sosialismia Valko-Venäjällä on vain valtionyhtiöiden suuri määrä. Sen lisäksi että työlainsäädäntö on yksi maailman huonoimmista, taloudellista epätasa-arvoa mittaava gini-kerroin on miltei sama kuin Suomessa, ja valtion osuus kulutuksesta on miltei kaksi kertaa pienempi. Valko-Venäjä ei ole hyvinvointivaltio, ainoa turvaverkko johon se on panostanut on suuret valtionyhtiöt suurina työllistäjinä, ja nekin on luvattu yksityistää jo yli 10 vuotta sitten.

Toisaalta valtionyhtiövetoinen talous ei ole ollut täysi katastrofi. Kasvu on ollut heikompaa kuin esimerkiksi Baltiassa, mutta vahvempaa kuin Ukrainassa. Lukašenkan inspiraatio tuntuu olevan Kiinan järjestelmä, ja Kiinasta onkin tullut huomattava Valko-Venäjän talouden rahoittaja.

Mutta kuinka Valko-Venäjä mielenosoittajat voivat voittaa presidentin, joka ei osoita valmiutta kompromisseihin?

Väkivallaton vallankumous voi voittaa seuraavilla kolmella tavalla:

1) Väkivallaton vallankumous ei ole täysin väkivallaton, tai ei ole lainkaan väkivallaton. Esimerkiksi Etelä-Afrikan rotusortoa vastaan taistelevalla ANC:llä oli aseellinen siipi uMkhonto we Sizwe. Vaikka se ei ehtinyt kasvaa sotilaalliseksi uhaksi hallinnolle, apartheid-järjestelmä ymmärsi että aika ja koko muu maanosa on sitä vastaan. Oli parempi luovuttaa häviämättä kaikkea.

Vaikka Gandhin kampanja Iso-Britannian valtaa vastaan oli väkivallaton, Intiassa oli myös merkittävää väkivaltaista liikehdintää, ja esimerkiksi Subhas Chandra Bose järjesti aseellista kapinaa Japanin tuella. Britit ymmärsivät, että parempi luopua ennen kuin tilanne muuttuu liian epäedulliseksi.

Itä-Euroopan kumoukset 80-luvun lopussa olivat pääosin rauhanomaisia, mutta niissäkin vallanpitäjät pelkäsivät, että väkivaltainen nujertaminen voi johtaa sisällissotaan tai Neuvostoliiton hyökkäykseen. Periksi antamalla vallanpitäjät säilyttivät maansa itsenäisyyden, mutta Lukašenkalla ei välttämättä ole vastaavaa Venäjän miehityksen pelkoa.

2) Väkivallaton vallankumous ei olekaan vallankumous, vaan vallankaappaus. Näin esimerkiksi Romaniassa 1989, jossa uusi hallinto muodostettiin entisen eliitin edustajista.

3) Väkivaltakoneiston enemmistö siirtyy opposition puolelle. Tähän ei välttämättä riitä 50%, tai edes 90% kansasta protesteja tukemassa. Pienikin joukko voi pysytellä vallankahvassa jos aseita ei ole kellään muulla.

Ykkösvaihtoehdon ongelma on, että väkivaltainen kansannousu Valko-Venäjällä johtaisi Venäjän interventioon ja koko maan liittämiseen Venäjään. Mikään länsimaa ei tulisi tätä estämään, Valko-Venäjä on jo aikaa sitten hyväksytty osaksi Venäjän etupiiriä. Osaltaan tämä johtuu siitä, että lännessä on hylätty ajatus puolueettomista bufferivaltioista suurvaltojen välillä. Sitä mukaa kun EU on laajentunut itään, on hyväksytty että Venäjällä on oma etupiirinsä. Tämän vuoksi Valko-Venäjän ja Venäjän valtioliittohanketta vastaan ei ole protestoitu länsimaissa, ja Lukašenkan vastaisia pakotteita purettiin kun hän vapautti poliittisia vankeja 2015. Demokratisoitumista tai puolueettomuutta ei ole asetettu pakotteiden purkamisen ehdoksi. Joka tapauksessa tämän vuoksi valkovenäläisten protestien (suhteellinen) väkivallattomuus on paitsi moraalinen, myös hyvin pragmaattinen valinta.

Venäjä on jo sekaantunut tapahtumiin, lähettämällä poliittisia asiantuntijoita ja rikkureita rikkomaan valtiontelevisioyhtiön toimittajien lakkoa . Vielä ei ole kuitenkaan näyttöä, että Venäjä olisi lähettänyt poliiseja tai sotilaita murskaamaan protestit.

Kolmosvaihtoehto ei näytä vielä toteutuvan. Erityisesti protestien ensimmäisellä viikolla monet poliisit tekivät videoita joissa he ilmoittivat eroavansa työstään, mutta toistaiseksi nämä ovat jääneet yksittäistapauksiksi. Paikalliset ovat kommentoineet, että mellakkapoliisit ovat valmiita vaihtamaan puolta vasta kun opposition voitto on 100% varma, koska toisin kuin satunnaiset mielenosoittajat, he voivat joutua työvelvoitteidensa rikkomisesta vuosikausiksi vankilaan. Netistä löytyy keräys, joka maksaa 1500 euroa protestien puolelle liittyville poliiseille, samat toimijat ovat jo keränneet kolme miljoonaa protesteissa vangituille. Aloitteen takana olevat toimijat aloittivat toimintansa koronaviruksen vastaisena verkostona, kun Lukašenka itse vähätteli viruksen vaaraa.

Voi olla, että kakkosvaihtoehto olisi opposition todennäköisin voittoskenaario. En kuitenkaan osaa sanoa, onko Valko-Venäjän eliitissä klikkejä jotka voisivat tällaisen keikauksen toteuttaa.

Aika on presidentin puolella, koska lakkoilevien työläisten pöydästä ruoka loppuu nopeammin kuin eliitin pöydästä. Netistä löytyy sivustoja joiden kautta voi osallistua työläisten lakkokassoihin myös Suomesta käsin, mutta tarvittavat rahamäärät ovat valtavia ja niiden maksamisen logistiikka hankalaa.

Toisaalta vaikka tämä(kin) protestiaalto nujerrettaisiin, Valko-Venäjä ei tule olemaan entisensä. Vastarinta tulee jatkumaan tavalla tai toisella.

Antti Rautiainen

Podcast-versio: https://soundcloud.com/arautiainen/kuinka-valko-venajan-oppositio-voi-voittaa

Videoversio: https://youtu.be/lF2RrvJhrjg

anttirautiainen

Esittelyni löytyy täältä: http://anttirautiainen.livejournal.com/profile Ask.fm: http://ask.fm/AnttiR Twitch: https://www.twitch.tv/arautiainen Youtube: https://www.youtube.com/channel/UCjyKQiYgSwFGihpsz27BvHw

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu