Peruutettu naiseus

Podcast-versio
Videoversio

Perjantaina 27. 10. Emilia Männynvälille ilmoitettiin, että hänen varjokirjamessuille kaavailtu kirjaesittely esseekokoelmasta Toiste en suostu katoamaan on peruutettu. Kirjailija tiedotti tästä jo samana perjantaina, varjokirjamessut vasta lauantaina.

Esitelmä peruutettiin kokoelman nimiesseen vuoksi, koska siinä on esitetty ongelmallisia näkemyksiä naiseudesta. Itse olin nähnyt esseetä sitä kritisoitavan facebookissa aikaisemmin tänä vuonna, mutta en ollut ehtinyt lukemaan sitä aikaisemmin. Luin esseen eilen lauantaina.

Esseen puhe ”biologisesta sukupuolesta” ja sex/gender jaottelu tuntuu nykynäkökulmasta vanhentuneelta. Molemmat ovat tasa-arvokeskustelun välineitä joskus 20 vuotta sitten, mutta nykynäkökulmasta ne vievät keskustelua harhapoluille. Esimerkiksi transsukupuolisuudessa ristiriita on juridisen ja koetun sukupuolen välillä, näistä kumpikaan ei ole biologinen sukupuoli*). Biologisella sukupuolella ei myöskään välttämättä suoraan tekemistä ruumiillisuuden kanssa, biologinen sukupuoli määrittyy sukusolujen koon perusteella, mutta ruumiillista sukupuolta voi kokea vaikkei tuottaisi mitään sukusoluja.

Biologinen sukupuoli ja siihen kohdistuva sorto ovat relevantteja joissain melko spesifeissä konteksteissa, esimerkiksi lääketieteellisessä tutkimuksessa. Lääketieteellinen tutkimus on keskittynyt liikaa biologisiin miehiin, minkä vuoksi on joskus päädytty hoitosuosituksiin jotka eivät sovi naisille. Tämän kontekstin ulkopuolella biologisella sukupuolella ei oikein ole relevanssia.

Männynväli käyttää biologisen sukupuolen käsitettä tätä tarkkaa määritelmää laajemmin, esimerkiksi synnyttämisen, kuukautisten ja imettämisen yhteydessä. Epätarkka puhe biologisesta sukupuolesta voi tietysti olla haitallista ja ulossulkevaa.

Männynvälin esseessä on kuitenkin tietty pointti siinä, että sukupuolen ja naiseuden määritelmien moninaisuuden kasvuun liittyy ongelmia. Naisviha voi kohdistua naisiin määriteltynä sukupuolikokemuksen, ulkonäön, lainsäädännön, käyttäytymisen, vulvallisuuden, kohdullisuuden, synnyttämisen tai biologian perusteella, ja tämä on tuskin tyhjentävä listaus. Kaikki eri määritelmät johtavat erilaiseen joukkoon naisia, ja jokaisen määritelmän joukko naisia voi sisältää miehiä ja muunsukupuolisia määriteltynä jollain muulla tavalla.

Kaikki nämä naisvihan lait on erilaisia ja niillä on erilainen syntyhistoria ja konteksti, mutta niillä on myös paljon yhteistä. Siksi naisvihan jokainen laji on naisvihaa. Yhä eriytyvien ja tarkentuvien määritelmien lisäksi pitäisi myös pystyä näkemään metsä puilta.

Esimerkiksi feministit ovat aina käsitelleet vanhemmuutta, vaikka suuri osa naisista ei koskaan tule vanhemmiksi. Viimeisen muutaman vuoden aikana Suomessa on keskusteltu synnytysväkivallasta, joka on feministien esiin nostama aihe ja liittyy siihen, kuinka naisiin suhtaudutaan yhteiskunnassa yleisesti – siitä huolimatta, että suuri osa naisista ei synnytä. Joku asia voi olla naisasia, vaikka se ei koske kaikkia naisia. Voi olla 100% nainen, vaikka joku naisasia ei koskisi itseä. Harva nainen on nainen kaikilla mahdollisilla määritelmillä, eikä kukaan nainen voi jakaa kaikkia naisten naiskokemuksia.

Lainsäädäntö ja muut muodolliset säännöt tietysti vaativat tarkkoja määritelmiä. Mutta kaikki ongelmat eivät välttämättä ratkea lainsäädännöllä ja säännöillä, ja näitäkin pitää usein soveltaa tilannekohtaisesti. Voi olla, ettei naiseudelle välttämättä voi, eikä pidäkään olla mitään tyhjentävää määritelmää, joka kelpaisi kaikkiin tilanteisiin ja konteksteihin. Se ei tarkoita ettei naisia olisi olemassa.

Toisaalta, uhkakuva siitä että yksi naiseuden määritelmä voisi oikeasti jyrätä muut tuntuu aika teoreettiselta. Jos ollaan tiukasti sitä mieltä että naiseus pitäisi määritellä yksinomaan henkilökohtaisen kokemuksen perusteella, pitäisi kaikkia muita naisvihan muotoja vastaan perustaa joku muu kuin naisliike, ja näitä ongelmia pitäisi ratkaista ihan omissa konferensseissa ja omalla lainsäädännöllä. Esimerkiksi synnytysväkivallasta ei saisi puhua naisten tasa-arvo ongelmana, vaan synnyttäjien tasa-arvo ongelmana, ja myös vaikkapa naisten sukuelinten silpomista vastustamaan pitäisi perustaa järjestöt ja määräykset jotka eivät liity naiseuteen mitenkään.

Tämä varmasti heikentäisi mahdollisuuksia puuttua näihin ongelmiin, mutta onko tämä todellinen uhkaskenaario? En ole huomannut Suomessa kenenkään kritisoivan kansalaisjärjestötoimintaa vaikkapa naisten sukuelinten silpomista vastaan tällä argumentilla. Vaikka naiseuden määritelmistä ja inklusiivisesta kielestä käydään keskustelua, se ei tunnu johtavan siihen että naisliike hylkäisi jotain sen toiminnan alueita. Sen sijaan tällaisten uhkakuvien maalailu on saanut erityisesti briteissä osan feministeistä täysin kilahtamaan, ja tekemään yhteistyötä äärioikeiston kanssa transliikettä vastaan.

Männynvälillä on myös pointti siitä, että jatkuvasti kasvavat vaatimukset keskustelulle johtavat poissulkemiseen. Instagramissa Veikka Lahtinen todistaa Männynvälin pointin oikeaksi omalla kritiikillään – Lahtinen esittää vasta-argumentiksi Juchitanin Muxe- ja Napolin Femminiello-sukupuoli-ilmaisun. Itse olen keskivertoperehtynyt feministiseen diskurssiin, mutta en ole koskaan kuullut kummastakaan.

Mutta minulla ei ole tähän ongelmaan mitään ratkaisua. Maailman ongelmat ovat aidosti monimutkaisia – Gazan kriisi on monimutkainen, ilmastonmuutos on monimutkainen, talous on monimutkainen, sukupuolen ongelmat ovat monimutkaisia. Monimutkaisten ongelmien ratkaisu vaatii monimutkaista tietoa. Männynväli on oikeassa siinä, että asioiden monimutkaisuus luo saumoja joihin populistit voivat iskeä tarjoamalla yksinkertaisia ja vääriä ratkaisuja. Mutta minä en tiedä mitä tälle ongelmalle voisi tehdä, paitsi vaatia kaikkia opiskelemaan enemmän. Mutta kaikki ihmiset (minä mukaanlukien) opiskelevat jatkuvasti entistä vähemmän, minkä todistaa mm. se, että Männynvälin esseestä käydään tätä keskustelua vasta yli puoli vuotta sen ilmestymisen jälkeen.

Männynvälin esseessä on siis sekä hyviä pointteja, että ongelmallista yksinkertaistamista ja uhkakuvia, jotka eivät vaikuta todellisilta. Mielestäni ongelmia ei kuitenkaan ole niin paljon, etteikö niistä olisi voinut käydä keskustelua myös Varjokirjamessuilla.

Antti Rautiainen

*) Minulle huomautettiin tästä, että ristiriita voi olla myös kehon ja juridisen sukupuolen välillä, ja kehon ja koetun sukupuolen välillä. Trans viittaa siis (ainakin) kolmeen erilaiseen ristiriitaan, jotka voivat olla samanaikaisia tai sitten ei. Joka tapauksessa keho ja biologinen sukupuoli ovat tarkkaan ottaen eri asioita.