Turistiviisumikielto saattaisi vahingoittaa Venäjän oppositiota

Podcast-versiot: SoundCloud, Spotify
Videoversio

Suomessa keskustellaan nyt turistiviisumeiden myöntämisen rajoittamisesta Venäjällä, tai lopettamisesta Viron esimerkin mukaan. Viisumeiden myöntämisen lopettaminen olisi kannanotto Venäjän oppositiota vastaan, koska nykytilanteessa se estäisi, tai ainakin vaikeuttaisi ongelmiin joutuneiden Putinin vastustajien pakenemista Suomeen.

Toistaiseksi Ulkoministeriö ei ole ehdottamassa Viron mallista suomalaisella turistiviisumilla maahantulon lopettamista, vaan ”turistiviisumien määrän rajoittamista”, eli käytännössä turistiviisumien vastaanottoaikoja tai myönnettävää määrää rajoitettaisiin. Koska kriteereitä on jo tiukennettu, seurauksista on jo näyttöä, ja ne juuri sitä mitä voisi odottaa.

Mitä tapahtuu tuotteen kysynnälle, kun tarjontaa rajoitetaan? Joko tuotteen saamisesta tulee arpapeliä, tai sen hinta kallistuu. Arpajaiset voivat toteutua niin, että vapaa turistiviisumiaika päätyy sille onnekkaalle joka on ladannut VFS Globalin ylläpitämän viisumikeskuksen ajanvaraussivun oikealla mikrosekunnilla. Mutta todennäköisemmin sivuilla ei ole vapaita aikoja ole koskaan, viisumikeskus tai sen yksittäiset työntekijät ovat myyneet ne mustassa pörssissä matkatoimistoille.

Kumpikaan mahdollisuus ei hyödytä Ukrainaa lainkaan. Mikäli turistiviisumin saaminen on arvontaa, voi viisumi päätyä yhtälailla Putinin kannattajalle kuin vastustajalle. Mikäli ajanvaraukset myydään mustassa pörssissä, turistiviisumien hinta kallistuu. Niille ikäänkuin asetetaan lisävero, joka ei kuitenkaan päädy Suomeen eikä Ukrainaan, vaan Abu Dhabissa päämajaansa pitävän VFS Globalin viisumikeskukselle tai sen yksittäisille työntekijöille.

Venäjä oli säännöstelytalous vielä 30 vuotta sitten, ja siellä kyllä tiedetään keinot jonoissa kikkailuun. Mikäli ajanvaraukset otettaisiin pois netistä, matkatoimistot palkkaisivat jonottajia, joiden palkkakustannukset siirtyisivät viisumien hintaan. Näin siis mitä tulee Suomen suunnitelmiin, mutta keskustelu turistiviisumien täyskiellosta varmastikin jatkuu sekä Suomessa että koko Euroopassa, minkä vuoksi on tarpeen selventää minkälaisia kielteisiä seurauksia kiellolla olisi.

Turistiviisumi on pelastanut monet vankilalta

Migri ja rajavartiolaitos eivät tiedota, kuinka venäläiset turvapaikanhakijat ovat päässeet Suomeen. Moni tulee turistiviisumeilla. Venäjä ei päästä tulijoita rajan yli ilman viisumia. Tämä perustuu Suomen ja Venäjän rajasopimukseen ja on ollut viimeistään Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen nimenomaan Suomen, ei Venäjän vaatimus. Metsän kautta tulijoita on vähän, koska rajavyöhyke on Venäjän puolella huomattavasti suurempi kuin Suomessa, ja sitä partioivat aseistetut partiot. Venäjän puolella kiinni jääneet paperittomat rajanylittäjät joutuvat suoraan tutkintavankeuteen, ja luvattoman rajanylittämisen yrittämisestä voi saada vuosia vankilaa.

Turistiviisumien ei tietenkään ole tarkoitus auttaa vainon kohteeksi joutuneita. Mutta muitakaan vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Suomi ei myönnä humanitaarisia viisumeita, eikä sellaisille ole tällä hetkellä riittävää riittävää poliittista kannatusta eduskunnassa. Ei kannata romuttaa olemassaolevia järjestelmiä siksi, että korvaava järjestelmä voisi ehkä joskus tulevaisuudessa olla poliittisesti mahdollinen.

Sodan vastustaja ei voi tietää joutuuko hän vaikeuksiin huomenna, ensi vuonna vai koskaan. Putin voi olla vallassa vielä yli 10 vuotta, joku tulevaisuuden poliittinen vanki voi olla vielä alakoulussa. On siis turha neuvoa, että sortotoimea pelkäävien pitäisi paeta juuri nyt kun turistiviisumeita vielä myönnetään.

Pakomahdollisuus laskee mahdollisuuksia joutua vankilaan, ja siten poliittisen toiminnan kynnystä. Moni oppositioaktivisti huolehtii siitä, että heillä on jatkuvasti voimassaoleva viisumi. Ongelmiin joutumisesta näkyy usein ennusmerkkejä – kutsu kuulusteluihin, kotietsintä, oveen koputtelevat poliisit tai seuraajat kaduilla. Tällöin on vuorokausi tai muutama aikaa pakata tavarat tai häipyä. Siinä ajassa ei löydy Suomesta aviopuolisoa. Mikäli pakomahdollisuuksia ei olisi, moni harkitsisi oppositioon osallistumista uudestaan. Viro käännytti jo rajalta Arkangelilaisen korruption vastaisen toimittajan Jarloslav Varenikin, jonka käännytyspäätös on tämän artikkelin kuvituskuvana.

Suomella ei olisi tällä hetkellä edes valmiuksia käsitellä humanitaarisia viisumeita, vaikka poliitikot päättisivät antaa sellaisia huomenna. Viisumihakemusten vastaanottaminen on Venäjällä ulkoistettu Dubaissa päämajaansa pitävälle VFS Global -yhtiölle, jonka wikipedia-sivu on lähinnä pitkä lista eri maissa todettuja väärinkäytöksiä tietovuodoista asiakkaiden kiristämiseen. Tämä ulkoistus on lottovoitto Venäjän salaisille palveluille, jotka voivat niin halutessaan miehittää firman toimiston omilla agenteillaan, ja kerätä tiedot viisumihakemuksista. Nykytilanteessa humanitäärisen viisumin hakeminen Suomeen olisi iso turvallisuusriski sellaisen hakijalle. Mutta vaikka humanitaariset viisumit tehtäisiin Suomen konsulaatin sisällä, olisi ratkaistava kuinka viisumin perustelut voitaisiin salata viisumista, ja kuinka hakijoiden tiedot voisi käsitellä mahdollisimman turvallisesti, ilman että hakijan pitää edes käydä konsulaatissa.

Vastuuta ei pidä vierittää muiden harteille

Turistiviisumien lopettaminen ei tietenkään merkitsisi, ettei Venäjän oppositio pääsisi pakoon joutuessaan ongelmiin. He pääsisivät edelleen esimerkiksi Georgiaan, Armeniaan tai Turkkiin, jotka olivat helmikuussa suosituimpia kohteita, ensimmäisiin kahteen arvioitiin olevan 50 000 muuttajaa molempiin, Turkkiin jopa 100 000. Tätä kirjoittaessa osa on varmasti jo palannut Venäjälle, toisaalta muuta väkeä muuttaa yhä pois.

Suurin osa paenneista ei myöskään ole varsinaisia oppositio-aktivisteja, vaan ihmisiä jotka pelkävät Venäjän muuttuvat täydeksi totalitarismiksi. He eivät saisi turvapaikkaa mikäli he sellaista Suomessa hakisivat, minkä vuoksi he matkustavat jatkossakin mielumin Georgian kaltaisiin maihin joissa venäjällä voi pärjätä työelämässä. Mutta joka päivä täysin satunnaisia ihmisiä joutuu vakaviin ongelmiin Venäjällä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, tai työpaikalla lausuttujen sodanvastaisten mielipiteiden vuoksi. Toki Suomi voi olettaa, että Georgia huolehtii heistä kaikista, mutta tämä olisi vastuun vierittämistä muiden harteille. Lisäksi Georgia on tällä hetkellä jossain määrin Venäjän talutusnuorassa, esimerkiksi kesäkuussa Georgia yritti estää Venäjällä etsintäkuulutetun korruption vastaisen aktivistin maahantulon, ja tämä oli päiväkausia jumissa rajavyöhykkellä. Armenia ja Keski-Aasian maat ovat Venäjästä vielä riippuvaisempia, ja myös Turkin ja Venäjän välit lämpiävät päivä päivältä.

Mielestäni länsimaiden pitäisi tukea myös muiden kuin vainottujen häipymistä Venäjältä. Jokainen Venäjältä lähtenyt asevelvollinen on yksi sotilas vähemmän, jokainen koulutettu ammattilainen heikentää Venäjän mahdollisuuksia luoda kotimaisia vaihtoehtoja sanktioille. Erityisesti ulkomaille opiskelemaan lähteminen on Venäjällä yksi melko varma tapa välttää asepalvelus, joten opiskelijaviisumeiden kielto pelais suoraan Venäjän armeijan lapaan.

Turistiviisumikielto voi vahingoittaa muitakin kuin venäläisiä toisinajattelijoita. Myös Venäjälle paenneiden, ja sinne pakkosiirretyiden ukrainalaisten matkustaminen voi hankaloitua. Venäjä (kuten myös Suomi) kerää periaatteessa alueellaan pakolaisten passit pois. Ukrainalaisten kohdalla on tehty päätös poikkeuksesta, mutta epäselvää noudatetaanko tätä käytännössä, ja myös epäselvää kuinka helppoa ukrainalaisten on saada passi takaisin, jos he haluavat Venäjältä pois. Mikäli passi on kokonaan kadonnut, Venäjällä tuskin voi saada uutta tilalle. Jos Venäjälle joutunut ukrainalainen haluaa sieltä pois, mutta hänellä ei ole matkustusasiakirjaa, voi olla että hänen on haettava Venäjän kansalaisuutta ja passia, ja sitten niillä viisumia maasta poistuakseen. Ennen turistiviisumikieltoa pitäisi ainakin selvittää, kuinka Venäjälle joutuneet paperittomat ukrainalaiset voi järjestää sieltä pois.

Ulkomaille matkustavat todennäköisemmin Putinin vastustajat

Turistiviisumin kieltokeskustelussa toistuu perustelu, etteivät Suomeen turistiviisumilla tulevat ”kuulu oppositioon”. Tämä on epärelevanttia, koska enemmistön mielipiteiden ei pidä määritellä vähemmistön turvallisuutta tai mahdollisuuksia. Ei turvapaikasta päätettäessä pohdita mitä mieltä on turvapaikanhakijan kotimaan väestön enemmistö, eikä enemmistöllä pidä ylipäätänsä olla oikeutta tehdä toisinajattelijoille mitä tahansa.

Suomessa tuntuu olevan yllättävän paljon epäluuloja ja katkeruutta hyvätuloisia venäläisiä kohtaan. Kateus on luonnollinen tunne, mutta on erikoista jos ollaan kateellisia vain rikkaille venäläisille. On myös yleinen harhaluulo, etteivät keski- tai pienituloiset venäläiset voisi matkustaa länteen. Suomessa usein kuvitellaan, että Venäjän elintaso on yhä sama kuin 80- tai 90-luvulla, mutta tulotaso on niistä ajoista moninkertaistunut myös euroissa. Lännessä voi matkustaa myös halvalla, jos yöpyy esimerkiksi omassa autossa tai teltassa. Sotšissa lomailu ei sekään ole ilmaista, ja silti se on joka vuosi täynnä kotimaan turisteja. Se on totta, että rikkaat ja keskiluokka matkustavat useammin kuin köyhät, mutta usein kyse on kielitaidosta ja muista ulkomaille matkustamisen kynnyksistä, ei vauraudesta.

Todennäköisesti Suomeen turistiviisumilla tulevista venäläisistä suurin osa vastustaa Ukrainan sotaa. Mistä tämän voi päätellä? Vuonna 2018 noin 30% venäläisistä oli ulkomailla matkustamisen oikeuttava passi. Vuonna 2018 tehdyn kyselyn mukaan vain kolmasosa venäläisistä oli koskaan käynyt ulkomailla. Mutta ulkomailla ovat paljon todennäköisemmin käyneet nuoret ja kaupunkilaiset, esimerkiksi moskovalaisista 2/3 on käynyt ulkomailla. Samaten enemmistö moskovalaisista vastusti sotaa jo maalis-huhtikuussa, kuten myös alle 30-vuotiaiden venäläisten enemmistö. Eli vaikka ei ole tehty kyselytutkimusta siitä, kuinka suuri osa ulkomaille matkustavista venäläisistä vastustaa sotaa, on hyvin todennäköistä, että Suomeen tulevien venäläisturistien enemmistö vastustaa sotaa.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että he vastustaisivat sotaa mitenkään aktiivisesti. Sodanvastaiseen toimintaan kaduilla on osallistunut alle prosentti venäläisistä, vetoomuksia on allekirjoittanut alle 2%. Tuskin on mitään taikatemppua, millä passiivisesti sotaa vastustavat saataisiin välittömästi aktivoitumaan. On myös vaikeaa selvittää, onko syy ulkomaille matkustaminen ja seuraus sodan vastustaminen, vai toisinpäin. Mutta joka tapauksessa on vähintäänkin mahdollista, että matkustamisen mahdollistaminen viimeisten 30 vuoden aikana on täyttänyt yhden tarkoituksensa: entistä useampi venäläinen osaa suhtautua kriittisesti järjestelmään. Järjestelmän kaatamiseen tämä ei vielä riitä, mutta sitä voi itsekukin kysyä että kannattaako edes osittain toiminut keino heittää kokonaan roskikseen, ja olisivatko venäläisten asenteet parempia jos länsimaat olisivat kieltäneet matkustamisen Neuvostoliiton kaaduttua.

Mielipidetiedustelut Venäjällä eivät ole luotettavia

Turistiviisumikiellon kannattajat toistavat, kuinka suurin osa venäläisistä tukee Putinia. Näin varmasti olikin vielä helmi-maaliskuussa, mutta sittemmin mielipidetiedusteluista Venäjällä on tullut täysin epäluotettavia, koska sodan vastustamisesta on tullut Venäjällä laitonta. Jo huhtikuussa yli 60% kieltäytyi kertomasta kantaansa kadulla tehdyissä kyselyissä. Nyt mielipidetiedustelut Venäjällä ovat yhtä luotettavia kuin ne olisivat olleet DDR:ssä.

Berliinin muurin pystyttämisestä tulee tänä vuonna tasan 60 vuotta, ja mediassa on muistettu muurilla tapettuja ja sen yli tai ali paenneita. Jos Itä-Saksassa olisi tehty mielipidemittaus Stasin suosiosta, enemmistö olisi varmasti väittänyt kannattavansa Stasia. Osa loikkareista oli vakoojia, esim. Länsi-Saksan demaripuolueessa merkittävään rooliin noussut Günter Guillaume. Siltikään derkuille ei vaadittu viisumikieltoa.

Sanktioiden tarkoitus ei ole venäläisten kiusaaminen

Turistiviisumeiden kieltokeskustelussa ylipäätänsä moraaliargumentit menevät täysin sekaisin hyötyargumenttien kanssa, ja myös sanktioiden pointti ja syy- ja seuraussuhteet tuntuvat olevan ihmisille hämäriä. Venäjän vastaiset sanktiot vaikeuttavat perusvenäläisen elämää, mutta se ei ole niiden tarkoitus. En tiedä yhtäkään historiallista esimerkkiä, kuinka kansa olisi saatu kannustettua kapinaan köyhdyttämällä sitä taloussanktioilla. Sanktioiden tarkoitus ei ole venäläisten kollektiivinen rankaisu, vaan Venäjän sotakoneiston pysäyttäminen estämällä sen raha- ja materiaalivirrat. Näin toimi myös historian ehkä onnistunein esimerkki sanktioista, Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon vastaiset sanktiot. Venäläisten elämän vaikeutuminen on vain sanktioiden sivuvaikutus.

Vielä maaliskuussa tuntui siltä, että Suomessa on yhteinen ymmärrys Venäjän opposition tukemisen tärkeydestä, koska ydinasevaltion johdon voi vaihtaa vain sen omat kansalaiset. Nyt sodan jatkuttua puoli vuotta, keskustelu tuntuu siirtyneen kollektiivisen syyllisyyden ja kollektiivisen rankaisemisen suuntaan.

Kollektiivinen rankaiseminen kansallisuuden tai etnisyyden perusteella tuntuu olevan jonkinlainen modernin maailman brutaali pohjavirtaus, joka aina nousee nopeasti esiin kun pintapuolista sivistystä vähän raaputtaa. Rauhallisina aikoina ideaa pitävät esillä lähinnä anonyymit someprofiilit, mutta kriisitilanteissa siitä tulee jonkinlainen yleinen totuus.

Viisastelijat tietysti ilmoittavat, ettei maahantulo turistina tai muutenkaan ole mikään perusoikeus, vaan etuoikeus. Mutta minkä tahansa saavutetun edun poisvetäminen on edunsaajan näkökulmasta aina sanktio.

Vaikka pääongelma turistiviisumikiellossa on sen seuraukset Venäjän oppositiolle, kannattaa miettiä seurauksia myös muille. Käydäänkö sotaa autoritaarista hallintoa, vai kaikkia venäläisiä vastaan? Monien venäläisten näkemys sodasta ei välttämättä ole kovin vakiintunut, erityisesti koska autoritaarisissa järjestelmissä on itsekunkin oman edun mukaista miettiä politiikkaa mahdollisimman vähän. Osa heilahtelee virallisen ja vaihtoehtoisen totuuden välillä, ja voi päätyä niistä kumpaan tahansa. Virallinen totuus on, että länsimaissa vihataan kaikkia venäläisiä täysin riippumatta Ukrainan sodasta, ja haluavat tehdä venäläisten elämästä mahdollisimman ikävää. Viisumikielto on todiste tämän puolesta. Tehokkain propaganda on aina sellainen propaganda joka on totta.

Somessa on hehkutettu, että viisumikieltokeskustelun herättämä raivo Venäjän propagandistien parissa on todiste sen toimivuudesta. Tähän uskovat eivät ymmärrä propagandan tekijöiden maailmaa. Propagandistin raivo on aina täysin laskelmoitua. Jos propagandistilla on jotain todellisia tunteita, hän ei niitä näytä. Todennäköisesti propagandisti lähinnä riemuitsisi viisumikiellosta, koska se lisää vettä hänen myllyynsä.

En usko, että Ukrainalla ja Venäjän oppositiolla olisi tällä hetkellä mitään merkittäviä intressiriitoja. Ukrainan etu on Venäjän opposition etu, ja toisinpäin. Toista mieltä olevien mielestä Venäjän oppositio on heikko ja hampaaton, mutta Putin pelkää oppositiota niin paljon, ettei hän ole vieläkään julistanut yleistä liikekannallepanoa eikä sotatilaa. Venäjä sotii siis edelleen oikea käsi selän takana, mikä on yksi tärkeimmistä syistä siihen, että Ukraina on onnistunut pysäyttämään Venäjän etenemisen. Siksi ei kannata tehdä päätöksiä, jotka voivat heikentää Venäjän oppositiota.

Antti Rautiainen